Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan lakiesitystä, jolla sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat saisivat rajatun reseptinkirjoitusoikeuden.

- Valmistelun tavoitteena on rajattu reseptinkirjoitusoikeus osalle sairaanhoitajista ja terveydenhoitajista perusterveydenhuollossa, sanoo peruspalveluministeri

Paula Risikon

valtiosihteeri

Ilkka Oksala

STM:stä.

Hän ei halua ottaa kantaa kysymykseen, mitä lääkkeitä reseptinkirjoitusoikeuden suunnitellaan koskevan.

Reseptinkirjoitusoikeudet myöntäisi Terveydenhuollon oikeusturvakeskus.

Oksalan mukaan tarkoitus on, että reseptinkirjoitusoikeus voitaisiin myöntää kokeneille hoitajille, jotka ovat saaneet lisäkoulutusta.

Kysymyksiä, minkälaista ja kuinka pitkää lisäkoulutusta ja työkokemusta sairaanhoitajilta edellytettäisiin, Oksala ei kommentoi.

- Näitä kysymyksiä valmistellaan parhaillaan. Reseptinkirjoitusoikeus voidaan rajata useilla eri tavoilla ja niistä käydään keskustelua julkisessa kuulemisessa ja lausuntokierroksella ensi syksynä, hän toteaa.

Oksalan mukaan potilasturvallisuuden varmistaa se, että kyseessä on hyvin rajattu oikeus, jonka myöntää TEO.

Hoitajille myös lähetteitä

Hoitajille kaavaillaan samalla myös oikeutta kirjoittaa lähetteitä laboratorio- ja röntgentutkimuksiin. Näiden suunnitelmien yksityiskohtiin Oksala ei kuitenkaan ota kantaa.

Peruspalveluministeri Paula Risikon mukaan reseptinkirjoitusoikeutta koskeva lakiesitys annetaan eduskunnalle tämän vuoden lopulla tai ensi keväänä.

Risikon mukaan aloite reseptioikeuden laajentamisesta tuli OECD:ltä.

- OECD:n maaraportissa vuodelta 2005 arvioitiin Suomen terveydenhuoltoa, kiinnitettiin huomiota työnjaon kehittämiseen ja kehotettiin harkitsemaan sairaanhoitajien rajattua lääkkeenmääräämisoikeutta, Oksala sanoo.

- Yksi perusterveydenhuollon suurimmista ongelmista on lääkäripula. Tämä mahdollistaisi sen, että lääkärit pystyisivät entistä enemmän keskittymään vaativampaan varsinaiseen työhönsä, hän toteaa.

Miten käy potilasturvallisuuden?

- Suomessa ovat ongelmana pikemminkin liiat reseptit kuin se, ettei täällä saisi reseptiä, kommentoi Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja

Risto Ihalainen

sairaanhoitajille valmisteltavaa reseptinkirjoitusoikeutta.

Lääkäriliitto on huolissaan siitä, miten reseptinkirjoitusoikeuden laajentaminen vaikuttaa potilasturvallisuuteen.

- Terveydenhuollon nykyinen ammattihenkilölaki luettelee lääkärin erityiset tehtävät, jotka ovat taudinmääritys, hoidon määrääminen ja lääkintölailliset lausunnot. Ne on erityisesti rajattu lääkärin ja hammaslääkärin koulutuksen saaneille, eikä Lääkäriliitto näe mitään tarvetta puuttua niihin uusin säännöksin, Ihalainen toteaa.

Hän pitää reseptinkirjoitusoikeuden laajentamista myös täysin ristiriitaisena EU:n keskeisten terveyspoliittisten tavoitteiden kanssa:

- Antibioottiresistenssin vähentäminen on yksi EU:n kolmesta tärkeimmästä terveyspoliittisesta tavoitteesta. Se ei kuitenkaan toteudu, jos reseptinkirjoittamisvaltuuksia laajennetaan. Jo nyt on ongelmana, etteivät lääkkeiden määrääjät aina tiedä, mitä lääkityksiä potilaalle on määrätty. Meillä saattaa olla nopeasti edessä täysin hallitsematon tilanne.

Ihalaista huolestuttaa myös sairaanhoitajien erittäin vähäinen lääkeainekoulutus ammattikorkeakouluissa.

- Lisäkoulutuksen tarve on valtava, ennen kuin asioita voidaan hoitaa vastuullisesti.

Sairaanhoitajien reseptinkirjoitusoikeutta on perusteltu mm. viittaamalla muiden maiden käytäntöihin. Ihalainen muistuttaa, että esimerkiksi Ruotsissa hoitajien reseptinkirjoitusoikeus on rajattu suurimmaksi osaksi lääkkeisiin, joita Suomessa myydään ilman reseptiä. Reseptinkirjoitusoikeus kattaa vain yhden antibiootin, V-penisilliinin, jota hoitajat saavat määrätä, jos kyseessä on varmistettu tulirokkotapaus.

Hoitajille kaavailtua oikeuttaa kirjoittaa lähetteitä laboratorio- ja röntgentutkimuksiin Ihalainen pitää röntgenlähetteiden osalta mahdottomana:

- EU-direktiivin mukaan säteilyn lääketieteellisen käytön tarpeen arvioi lääkäri. Lakiesitys ei voi olla ristiriidassa direktiivin kanssa, hän huomauttaa.

Laboratoriolähetteet ovat hänen mukaansa osa lääkärin suunniteltua tutkimus- ja diagnostiikkaprosessia.

- Lääkäriliitto lähtee siitä, että julkisin varoin rahoitettujen tutkimusten pitää olla näyttöön perustuvia menetelmiä ja näyttöön perustuvaan tarpeeseen pohjautuvia, Ihalainen toteaa.

Farmakologian koulutus hyvin vähäistä

Oulun yliopiston farmakologian professori

Heikki Ruskoaho

selvitti sairaanhoitajaopintojen sisältöä 2000-luvun alussa. Ammattikorkeakoulututkintoon 1990-luvulla tehty muutos johti hänen mukaansa siihen, että sairaanhoitajakoulutuksessa on enää hyvin vähän farmakologian opetusta.

- Nyt valmistuvilla sairaanhoitajilla lääkeaineisiin liittyvä osaaminen on puutteellista siihen nähden, että heille annettaisiin oikeus lääkkeen määräämiseen, Ruskoaho sanoo.

Hänen mukaansa sairaanhoitajakoulutus oli lääkeaineopin osalta parhaimmillaan 1970-80-lukujen taitteessa. Silloin sairaanhoitajille luennoitiin pitkälti samat asiat kuin lääketieteen opiskelijoiden perusopetuksessa.

Sairaanhoitajien reseptinkirjoitusoikeus edellyttäisi hänen mukaansa ilman muuta lisäkoulutusta, jotta ymmärtää, miten lääkkeet vaikuttavat ja miten niitä tulisi käyttää.

- Jos ajattelee asiaa vain lääkkeisiin liittyvän osaamisen kannalta - yksinkertaistettuna, ajattelematta ollenkaan vastuita - niin koulutusta täytyy tietenkin antaa, että ymmärtää, mitä on tekemässä, Ruskoaho sanoo.

Koulutukseksi ei kuitenkaan riitä pelkkä farmakologian opetus, vaan tarvitaan myös fysiologiaa, biokemiaa ja kemiaa.

Toisaalta Ruskoaho katsoo lääkealalla tapahtuvan niin paljon, että lääkärienkin koulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa voisi olla kehittämisen varaa.

- Jos sitten reseptinkirjoitusoikeutta annetaan vähemmän kokeneille henkilöille, niin ristiriita kasvaa, hän huomauttaa.

Resepti edellyttää diagnoosia

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ei ole nyt mukana lakiesityksen valmistelussa, mutta on esittänyt STM:lle näkemyksensä asiasta valmistelun alkuvaiheessa.

- Käsittääkseni sairaanhoitajien reseptinkirjoitusoikeutta suunnitellaan vain hyvin rajatuksi oikeudeksi: esimerkiksi joihinkin lääkkeisiin tai lääkeryhmiin ja vakaisiin tilanteisiin tai lääkityksen uusimisiin, sanoo lääkintöneuvos Pirjo Pennanen TEO:sta.

Hänen mukaansa reseptinkirjoitusoikeudessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä lääkkeen määräämisestä.

- Lääkkeen määräämiselle täytyy olla lääketieteelliset perusteet. Tässä yhteydessä joudutaan varmasti miettimään myös lääkärin nykyisessä lainsäädännössä määriteltyä taudinmääritysoikeutta, Pennanen sanoo.

TEO:n mukaan hoitajille on järjestettävä hyvin tarkoin etukäteen määritelty lisäkoulutus, jonka on oltava niin kattavaa, ettei potilasturvallisuus tai terveydenhuollon laatu vaarannu millään tavoin. Lisäksi TEO edellyttää hoitajilta riittävää työkokemusta.

- Myös koulutettavien itsensä on tiedettävä, minkälainen vastuu ja velvollisuus toimintaan liittyy, Pennanen huomauttaa.

Sairaanhoitajien lääkehoidon osaamista ja alan opetusta ammattikorkeakouluissa on kritisoitu runsaasti. Neljä vuotta sitten myös TEO esitti opetusministeriölle toimia sairaanhoitajien lääkehoidon opetuksen kehittämiseksi ja kliinisen osaamisen parantamiseksi.

- TEO on kiinnittänyt tähän huomiota useita kertoja, ja asia on ollut esillä myös STM:n ja opetushallinnon neuvotteluissa. Lääkehoidon opetusta on käsittääkseni pyritty tehostamaan ammattikorkeakouluissa, Pennanen sanoo.

Hoitajien oikeutta kirjoittaa röntgenlähetteitä hän pitää hankalana kysymyksenä.

- Se on aika vaativa tehtävä, johon liittyy potilaan säteilyannoksen arviointi ja vastuu säteilyturvallisuudesta, hän sanoo ja muistuttaa lääketieteellisen säteilyn käyttöä koskevasta EU-direktiivistä.

Laboratoriolähetteisiin pätevät Pennasen mukaan samat kriteerit kuin resepteihinkin: läheteoikeuden on oltava rajattu ja siihen tarvitaan riittävä tietotaito.

Hän huomauttaa, että käytännössä hoitajat ohjaavat nykyäänkin potilaita joihinkin laboratoriotutkimuksiin.

- Kaikki tietävät, että terveydenhuollossa käytetään valmiiksi kirjoitettuja reseptejä ja lähetteitä. TEO:n näkemys on, että tällaisesta harmaan alueen toiminnasta on parempi päästä tarkoituksenmukaiseen ja yhteisesti sovittuun ja hyväksyttyyn käytäntöön, Pennanen sanoo.