Kunnat ja sairaanhoitopiirit ostavat yhä kilpailuttamatta tai järjestävät näennäisiä tarjouskilpailuja. Oulussa sairaanhoitopiiri hyllytti johtajansa omapäisten ostojen vuoksi, mutta samaan aikaan kaupunki päätti hankkia 9 000 työntekijän työterveyspalvelut kilpailuttamatta.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri teki tutkintapyynnön johtajastaan

Pentti Silvolasta

tilintarkastuksessa havaittujen epäselvyyksien vuoksi. Virasta pidätetyn Silvolan on katsottu käyttäneen asemaansa väärin ja olleen esteellinen muun muassa hankintapäätöksissä.

Pari viikkoa sitten Oulun kaupunki hyväksyi liikelaitoksensa Oulun Työterveyden siirtämisen osaksi ODL Työterveyden kanssa perustettavaa uutta yhtiötä. ODL Oulu Työterveyteen tulee 30 000 asiakasta liikelaitoksesta ja saman verran ODL:stä. Uusi yhtiö on 70 prosentin osuudellaan Pohjois-Suomen työterveyshuollon suvereeni markkinajohtaja.

Oulun kaupunki siirtää 9 000 työntekijänsä työterveyshuollon yhtiöön, ja kilpailuttaa hankinnan vasta neljän vuoden siirtymäajan jälkeen.

- Niinhän ei tietenkään saa tehdä, hämmästyy kilpailuasiantuntija, hallitusneuvos

Elise Pekkala

työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Miljoonaostoja ilman kilpailua

Oulun työterveyshuolto on vain yksi esimerkki hankintalain ohittamisesta. Sairaanhoitopiirit tekevät jopa kymmenien miljoonien eurojen hankintoja kilpailuttamatta.

Lääkäripalveluyritysten yhdistyksen LPY:n toiminnanjohtaja

Ismo Partanen

pitää markkinoiden kehityksen esteenä sitä, että piirit ostavat suoraan toisiltaan.

Kilpailutuskin voi olla näennäinen. Ortonin johtava ylilääkäri

Seppo Seitsalo

ja ylilääkäri

Pekka Paavolainen

ovat huomanneet, että heidät on usein suljettu pois jo tarjouspyynnössä. Työ pitäisi tehdä tietyssä paikassa tai tietyn matkan päässä tarjoajasta.

- Kun otetaan harppi käteen ja pyöräytetään se kilometrimäärä, niin sisään jää yksi sairaala, jota yritetään pitää hengissä. Näitä esimerkkejä on ollut useita, sanoo Paavolainen.

Tarjous voidaan myös räätälöidä halutulle myyjälle, ja kieltää osatarjoukset.

- Jos vaaditaan 3 000 tekonivelleikkausta vuodessa, siihen ei pysty kovin moni, kuvaa Seitsalo.

Äskettäin korkein hallinto-oikeus hylkäsi Lääkäriasema Pulssin valituksen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin teknonivelleikkauksista. Pulssilla olisi ollut resursseja leikkauksiin, mutta ei opetukseen, jota myös vaadittiin. Pulssi piti tarjouspyyntöä Coxalle osoitettuna ja hankintalain vastaisena.

Ostaja päättää säännöistä itse

Hankintalaki takaa kuitenkin vain sen, että tarjouspyynnöstä ilmoitetaan avoimesti ja kaikkia kohdellaan reilusti.

- Säännöt ostaja voi asettaa pitkälti itse. Hän saa ostaa niin isoja kokonaisuuksia kuin haluaa. Ei hankintalaki avaa kilpailua viimeiseen nurkkaan asti, vaan niin pitkälle kuin ostaja on valmis avaamaan, sanoo Elise Pekkala, joka johti uutta hankintalakia valmistellutta työryhmää.

Sijainti ei yleensä saa olla tarjouksen este. Ostajalla on kuitenkin vapaus yhdistellä palveluita ja tavaroita tavalla, joka rajoittaa tarjoajien määrää.

- Se on lain hengen vastaista, mutta ei kirjaimen. Ostajan itsensä kannalta on ajattelematonta sulkea markkinoita. Yksinmyyjä osaa nopeasti hyödyntää asemansa ja määritellä sen mukaisen hinnan.

Pekkala arvelee, että pienissä kunnissa kilpailuttamista pelätään osaamattomuuden vuoksi. Valinta on helpompaa, jos ei tarvitse vertailla.

- Tämä on lastentauteja. Kyllä huonon tarjouksen voi hylätä ihan laillisestkin.

Kaksoisroolit historiaan

LPY:n Ismo Partasen mielestä myös liikelaitokset vääristävät kilpailua. Niiden todellisista kustannuksista ei saa selvää, eivätkä ne voi mennä konkurssiin.

LPY suhtautuu nihkeästi julkisten leikkaussalien vuokraamiseen, jos toimintaan yhdistetään sairausvakuutuskorvaus. Vaarana on, että tiloista ei peritä todellista hintaa ja kilpailu vääristyy.

Tilojen ja laitteiden vuokran lisäksi pitäisi määritellä hinnat instrumenteille ja tarvikkeille. Lisäksi laitteet pitäisi huoltaa ja vakuuttaa.

- Jos tiloille asetetaan oikea hinta, niin voi olla, että tekijöitä löytyy vain oman talon sisältä. Miten määritellään muun henkilökunnan asema ja korvaus?

Selkäkirurgiaa putkimiestyyliin

Ortonin professorien mukaan hintakilpailussa on vaikea pärjätä keikkafirmoille, joiden kaikki työntekijät saattavat olla toisen sairaanhoitopiirin palkkalistoilla.

- Tämä pitäisi ottaa huomioon ainakin laatupisteissä. Polven tähystyksen voi tehdä keikkaperiaatteella. Raskaassa kirurgiassa korostuu indikaatio ja jälkihoito, sanoo Paavolainen.

Selkäkirurgiassa leikkaus on vain osa operaatiota. Kirurgin on tunnettava potilaansa hyvin ja asetettava itse leikkausindikaationsa.

- Jonojen purkamisessa on käytettävä kaikki keinot, mutta on selkäkirurgian laadulle vaaraksi, jos temppujen tekeminen putkimiesperiaatteella yleistyy, sanoo Seitsalo.

Ortonissa toivotaan, että kilpailutukset johtaisivat nykyistä pidempään yhteistyöhön. Jatko-optiot ovat hyvä suuntaus.

Piirien välillä on suuria eroja

Terveystalon toimitusjohtajan

Martti Kiurun

mukaan uusi hankintalaki on lisännyt avoimuutta.

- Ennen ostaja saattoi valita pari toimijaa ja lähettää tarjouspyynnön vain heille. Nyt kun hankinta on aidosti julkinen, kaikki näkevät mitä kilpailutus sisältää.

Paljon jää kuitenkin kilpailuttamatta.

Mehiläisen toimitusjohtajan

Matti Bergendahlin

mukaan erikoissairaanhoidon hankinnat ovat avautuneet, mutta piirien välillä on suuria eroja.

- Ulkoa ostettujen palvelujen osuus on yhä vain muutamia prosentteja. Kilpailuttamista täytyy edelleen oppia ja opettaa. Läpinäkyvä kilpailu tarjoaa myös julkiselle tuotannolle vertailukohtia toiminnan kehittämiseen.

Ostot ovat pieniä murusia

- Terveydenhuollon kokonaismenot 13,6 mrd (2006)

- Erikoissairaanhoito 4,6 mrd eur, josta ostopalvelut 164 milj eur

- Perusterveydenhuolto 2,5 mrd eur, josta ostopalvelut 135 milj eur

"Voi olla että Oulun sopimus menee nurin"

Hallitusneuvos Elise Pekkala muistuttaa, että kilpailuttamisessa esiintyviin epäkohtiin voidaan puuttua vain, jos yritykset valittavat niistä. Hän kehottaakin yrityksiä toimimaan, jotta markkinat kehittyisivät. Oulun tapausta hän ei tunne, mutta periaate on selvä.

- Hankintasopimusta ei voi siirtää uudelle yhtiölle kilpailuttamatta, jos siinä on uusia osakkaita mukana. Se ei ole enää sisäinen yksikkö.

Myös Oulun omassa virkamiesselvityksessä todetaan, että työterveyspalvelut pitäisi kilpailuttaa, kun ne siirtyvät uudelle yhtiölle. Siirtymävaiheeseen on kuitenkin nimetty kolme perustelua: henkilöstön aseman turvaaminen, nykyisen sopimuksen edullisuus ja uuden yhtiön tukeminen.

- Ei laki tunne sellaisia poikkeusperusteita kuin henkilöstön aseman turvaaminen. Jos tuosta joku alan yrittäjä valittaa, voi olla että menee nurin, arvelee Pekkala.

Terveystalon toimitusjohtajalla Martti Kiurulla on sama käsitys. Yritys harkitsee valittamista.

- Tottakai, olisimme olleet mielellämme mukana kilpailussa, sanoo myös Mehiläisen toimitusjohtaja Matti Bergendahl.

Mehiläinen voitti tänä vuonna Nokia Siemens Networkin valtakunnalliset työterveyspalvelut ja vei samalla Oulun kaupungilta 4 000 asiakasta. Sekin miettii markkinaoikeuteen valittamista.

Lääkäripalveluyritysten yhdistys LPY informoi kaupunkia kirjeellä ennen valtuuston kokousta.

- Pidämme hyvänä sitä, että liikelaitos yhtiöitetään. Toivotamme uuden toimijan tervetulleeksi alalle, mutta emme pidä perusteltuna sitä, että samassa yhteydessä tehdään suorahankinta kilpailuttamatta, sanoo toiminnanjohtaja Ismo Partanen.

Tarkoitus pyhittää

Oulun virkamiesten perustelut hankintalaista poikkeamiseksi ovat jopa keskenään ristiriitaisia.

Jos kaupungin työterveyshuollon sopimus on edullinen, mitä menetettävää on kilpailutuksessa? Samassa muistiossa todetaan, että toimialan kilpailu kiristyy. Tästä Oulu jää asiakkaana osattomaksi neljäksi vuodeksi.

Jos sopimus on kilpailukykyinen, miksi sen kilpailuttaminen vaarantaa kaupungilta siirtyvien työntekijöiden aseman uudessa yrityksessä? Yhteisyrityksen kumppaneilla on saman verran asiakkaita, mutta kaupungilla 166 ja ODL:llä 96 työntekijää.

Ehkä kilpailu pakottaisi uuden yrityksen leikkauksiin. Henkilökunnan etujen turvaaminen varmistaa liikelaitoksen yhtiöittämisen.

Alalla on kuitenkin niin suuri työvoimapula, että poliittista keplottelua työpaikkojen suojaamiseksi täytyy ihmetellä. Alueen markkinajohtaja ei saa hyvää starttia, vaikka siihen pyrittiin.

Lääkäripalveluyritysten yhdistyksen uusi toiminnanjohtaja Ismo Partanen aloitti LPY:n profiilin nostamisen. Oulun tapauksessa LPY huomautti kaupunkia, vaikka osapuolena oli yhdistyksen oma jäsen.

Partanen lobbaa palvelusetelin ja sairausvakuutusten korotusten puolesta. Julkisten leikkaussalien yksityiskäytön vastustaminen tuskin tuo irtopisteitä. Ehkä Partanen epäilee tilojen vuokraamisen johtavan siihen, että sairaalan omat lääkärit hoitavat iltaisin toista jonoa. Ensimmäinen etenee hitaasti.

Lääkärikin on ihminen, eikä valkoinen takki suojaa moraaliselta hasardilta.