Mitä tehdä, että lääkäri saisi olla ryhmässä potilas? Perustetaan lääkäreille oma ryhmä, päätti ryhmäpsykoanalyytikko Jouko Reinikka. Ryhmä on juuri päättänyt yli kolme vuotta jatkuneet kokoontumisensa, ja Reinikan mukaan tulokset ovat olleet hyviä

Ryhmäpsykoanalyysi on Suomessa varsin vähän harjoitettu psykoanalyysin muoto. Sen teoriapohja ja tavoitteet ovat samat kuin yksilöanalyysissäkin, mutta työskentely tapahtuu analyytikon vetämissä, noin 6-8 hengen ryhmissä.

Psykiatri

Jouko Reinikka

on yksi harvoja pääkaupunkiseudun lääkäri-ryhmäpsykoanalyytikkoja. Hänen vetämissään ryhmissä on ollut potilaana myös lääkäreitä. Heillä kaikki ei ole aina sujunut hyvin.

- Lääkäreillä näytti menevän tavattomasti energiaa ammattinsa salaamiseen. Kun se sitten kuitenkin tuli jotakin kautta ilmi, joutuivat he ikään kuin kantamaan lääkäriyden taakkaa, eli heiltä saatettiin ryhtyä ryhmässä kyselemään tuskastumiseen asti vaikka sukulaisten sairauksista tai omista lääkityksistä, Jouko Reinikka kertoo.

Reinikkaa tilanne turhautti, koska on hyvin tiedossa, ettei lääkärien mielenterveysongelmien hoitoon ole järin paljon vaihtoehtoja tarjolla. Kuitenkin ryhmäpsykoanalyysinkin on todettu sopivan hyvin moniin myös lääkärikuntaa rasittaviin psyykkisiin ongelmiin.

Ryhmä vain lääkäreille

Jouko Reinikka päätti perustaa psykoanalyysiryhmän, johon hän ottaisi pelkästään lääkäreitä. Vastaavaa ei hänen käsityksensä mukaan ole kokeiltu muualla Suomessa, eikä tiettävästi maailmallakaan. Reinikka ilmoitti ryhmästä Lääkärilehdessä keväällä 2004 ja sai toistakymmentä yhteydenottoa. Huolellisten haastatteluiden jälkeen Reinikka valitsi kuusi lääkäriä, joiden kanssa ryhmätapaamiset aloitettiin syksyllä 2004. Ryhmään tuli sekä miehiä että naisia. He olivat kaikki erikoislääkäreitä ja iältään 35-65-vuotiaita.

- Ryhmään hakeutuneilla oli muun muassa ahdistusta, masennusta ja itsetunto-ongelmia. Myös ammatilliset ongelmat, sosiaaliset fobiat ja vaikeudet ihmissuhteissa saivat lääkäreitä hakeutumaan hoitoon. Akuuteista riippuvuuksista kärsiville ryhmäpsykoanalyysi ei sovi, vaan hoitamaton päihderiippuvuus on ryhmäpsykoanalyysin vasta-aihe.

Tapaamiset joka viikko

Kolmen ja puolen vuoden ajan ryhmä tapasi kerran viikossa, puolentoista tunnin ajan. Iltaan sijoitettujen tapaamisten aikataululle, läsnäololle, keskustelujen luottamuksellisuudelle ja ryhmäläisten kanssakäymiselle "siviilissä" olivat hyvin tiukat säännöt. Jouko Reinikalle ryhmä tarjosi heti iloisen yllätyksen. Ylenmääräinen defensiivisyys, josta analyytikkokollegat olivat lääkäriryhmäläisiä epäilleet, loisti poissaolollaan.

- Oli hienoa, että ryhmäläiset todella riisuivat lääkärintakkinsa pois ja osasivat asettua potilaaksi! Lääkäriryhmä oli aivan kuten mikä muu psykoterapiaryhmä tahansa, ja lääkärit olivat valmiita keskustelemaan kaikkein intiimeimmistäkin ongelmistaan. Vain silloin, kun puhuttiin oikein kipeistä asioista, joku saattoi mennä hetkeksi lääkäriroolin suojiin.

- Moni jäsenistä ihmetteli, että pystyi ryhmässä puhumaan asioista, joista ei ollut kertonut koskaan edes lähimmille, ei puolisolle, sisaruksille tai ystäville, Reinikka huomauttaa.

Erittäin tärkeäksi ryhmäläiset näyttivät kokevan sen, että myös analyytikko oli itse lääkäri. Jouko Reinikka arvelee sen rakentaneen turvallisuuden ilmapiiriä, koska myös ryhmän vetäjän tiedettiin ymmärtävän alan erikoislaatua. Tässä suhteessa Reinikasta on harmillista, että Suomen ryhmäpsykoterapia ry:n noin 80 jäsenestä vain kymmenen on lääkäreitä ja heistäkin vain puolet on enää työikäisiä.

Ei jännitä enää

Jouko Reinikka on tyytyväinen lääkäriryhmänsä saavutuksiin.

- Sosiaaliset fobiat lievenivät, ahdistukset vähenivät ja ryhmäläiset onnistuivat käymään läpi syvällisiä elämänkriisejä. Lähes kaikkien suhde omiin vanhempiinsa normaalistui, ja yllättävän moni kertoi myös saaneensa apua ammatti-identiteettiinsä liittyviin ongelmiinsa.

Sosiaalisten pelkojen lieveneminen tuli ryhmässä hyvin esiin, koska jäsenten ammattiasemat edellyttivät heiltä usein esimerkiksi kongressiesiintymisiä. Jouko Reinikka kertoo, että joskus potilailla oli kongressituliaisina hyviä uutisia: esiintyminen ei jännittänyt yhtään, small talk sujui hyvin, ei tarvinnut vetäytyä piiloon, vaan oli helppo olla ihmisten kanssa.

Case Matti: Eroon ahdistuksesta

Erikoislääkäri ja tutkija Matti sanoo, että alkoholismi ja ahdistus ovat olleet osa koko hänen aikuisikäänsä. Kolmen vuoden ryhmäpsykoanalyysin jälkeen ahdistus on hävinnyt ja juominen on jäänyt.

Matti tajusi tilansa jo vuosia sitten, ja yritti hoitaa itseään muun muassa kirjoittamalla itselleen SSRI-lääkkeitä. Supportiivista keskusteluterapiaakin hän kokeili, mutta siitä ei ollut apua. Vain juominen tuntui hillitsevän ahdistusta.

-

Juhani Seppäsen

Selvästi juovuksissa olisi voinut olla kirjoitettu minusta. Join noin puolet siitä mitä hän, sillä ryyppäsin vain viikonloppuisin. Viikolla pidin tarkan huolen siitä, että en juonut liikaa missään.

Lääkärien psykoanalyysiryhmään Matti haki ensimmäisten joukossa. Hän tuli valituksi mukaan osin siksi, että oli onnistunut olemaan useita kuukausia raittiina - analyytikko

Jouko Reinikka

kun teki jo haastattelussa selväksi, etteivät juominen ja terapia sovi yhteen.

- Kun ryhmä sitten alkoi syksyllä 2004, menin siihen hyvin epäileväisenä. Mietin, että onkohan tästä mitään hyötyä. Minua arvelutti myös se, pysyvätkö ryhmässä käydyt keskustelut todella luottamuksellisina. Olen niin usein nähnyt näissä piireissä, että vaikka ei pitäisi, kollegoiden ja muun terveydenhuollon henkilöstön sairauksista tiedetään ja juorutaan.

Matti päätti varustautua "kärähtämistä" vastaan kertomalla avoimesti käyvänsä psykoanalyysissa. Nyt, yli 150 tapaamista myöhemmin, hän kiittää ryhmää, kaikki ovat noudattaneet vaitiolovelvollisuuttaan pilkulleen. Ryhmässä on voinut huoletta puhua mitä kipeimmistä asioista, ja heidän joukossaan on voinut olla juuri niin heikko ja surkea kuin sillä hetkellä on ollut.

- Ryhmässä, jossa olisi ollut muitakin kuin lääkäreitä, en koskaan olisi voinut puhua niin avoimesti, Matti painottaa.

Ryhmäläisistä on tullut läheisiä ja rakkaita ihmisiä, joista on surullista erota. Eniten Matti arvelee oppineensa ryhmässä kuuntelemalla. Joskus hän huomasi ihmettelevänsä, kuinka eri tavoin saman lääkärikoulutuksen läpikäyneet voivatkaan asioista ajatella. Tärkeää hänelle oli huomata, että muilla on samoja ongelmia, ja ainakin osa niistä kumpusi perfektionismista, "taudista", joka on Mattiakin riivannut. Hän uskoo, että lääkärien ahdistuksen takana ovat paitsi vaikeat elämänkokemukset, myös pakkotahtinen ja omista käsistä karannut työ. Sieltä saattaa olla kotoisin myös Matin ahdistus-virus, lapsuudestaan hän ei nimittäin analyysissa tartuntalähdettä löytänyt.

- Lääkärinammattia, johon minäkin ajattelin kouluttautuvani, ei enää ole. Lääkäri ei olekaan myhäilevä, tyytyväinen ja itsenäinen ammattiaan harjoittava mies, jolla on vaimo kotona. Se lääkäri kuoli jo 1960-luvulla. Nyt lääkärit ovat joukkoa, joka juoksee tuolla työpaikoilla väsyneinä, ahdistuneina ja kireinä.

Matti on edelleen ammatissaan menestyvä ja arvostettu asiantuntija, mutta hän ei enää kuulu oravanpyörässä nääntyviin, vaan on päässyt ahdistuksestaan eroon. Mies ei myös ole juonut pisaraakaan koko kolmen ja puolen vuoden analyysin aikana ja hän myös aikoo pysyä raittiina lopun ikää. Muutosten myötä Matin suhde puolisoon on kohentunut ja hän on herännyt huomaamaan, kuinka hyviä työtovereita hänellä on aina ollut. Analyysi on muuttanut dramaattisesti Matin tapaa tarkastella elämäänsä.

- Kolme vuotta sitten en nähnyt ollenkaan sitä, kuinka äärettömän onnistunut, lähes täydellinen elämä minulla on ollut.

Lue samaa aihetta käsittelevä pääkirjoitus s. 1592