Seksirikoksen lapsiuhri lääkärissä – miten toimin?
Seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneiden lasten hoitopolut vaativat selkiyttämistä, lastenpsykiatri Merja Oksanen sanoo.
Mitä ajatuksia Oulussa ilmi tulleet, lapsiin kohdistuneet seksuaalirikosepäilyt herättävät, lastenpsykiatri Merja Oksanen HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksiköstä?
– Olen asiassa median tietojen varassa, ja niiden perusteella ei voi sanoa, mistä on kyse. Faktat puuttuvat. Tarvitsisin lisätietoja, jotta voisin ottaa kantaa.
Seksuaalista hyväksikäyttöä on hyvin monenlaista, erittäin graavia, mutta myös lievempää. Usein kuvitellaan, että puskaraiskaus on yleisin muoto, mutta se ei pidä paikkaansa.
Pelastakaa Lapset ry:n erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen piti Helsingin Sanomissa (15.1.) erikoisena sitä, että aikuiset saavat parempaa jälkihoitoa seksuaalirikoksissa kuin nuoret ja lapset. Miten kommentoit tätä?
– Näen työssäni vain lapsia ja nuoria, enkä pysty vertaamaan, mutta tämä voi pitää paikkaansa. Voisin kuvitella, että useammat organisaatiot ja palvelut auttavat aikuisia kuin lapsia.
Lapsilla ja nuorilla oireilun määrä määrittää hoitopaikan. Jos on paljon oireita, hoitopaikka on erikoissairaanhoito ja lievemmissä oireissa perheneuvola tai muu vastaava yksikkö.
Seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneiden lasten ja nuorten hoitopolut vaativat selkiyttämistä.
Jonkin verran on myös hävinnyt projektirahoituksella toimineita hoitopaikkoja, mikä on sääli.
Kuinka monia hyväksikäytön uhreja kohtaat työssäsi vuosittain?
– Meidän yksikkömme auttaa poliiseja tutkimaan 4–18-vuotiaisiin kohdistuneita väkivalta- tai seksuaalirikosepäilyjä. Viime vuonna saimme reilut 300 virka-apupyyntöä poliisilta. Valtaosa niistä on pahoinpitelyepäilyjä. Seksuaalisia hyväksikäyttöjä on ehkä 30 prosenttia.
Vain pieni osa epäilyistä tulee meidän yksikköömme.
Jos lääkärillä herää epäily lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mitä hänen kannattaa tehdä?
– Jos on vahva epäily, että lapsi tai nuori on joutunut hyväksikäytön uhriksi, pitää tehdä ilmoitus poliisille ja lastensuojeluun. Ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia ja muitakin lasten kanssa tekemisissä olevia tahoja.
Epäselvissä tilanteissa voi konsultoida oman alueen poliisia tai vaikka meidän yksikköämme. Meillä on konsultaatiopuhelin kello 9–15 kaikkina arkipäivinä.
Jos lapsi kertoo tilanteesta, kuuntele, mitä lapsella on kerrottavana, mutta hirveästi kysymyksiä ei kannata esittää. Jos asian tuo esiin lapsen vanhempi tai muu aikuinen, kannattaa keskustella mieluummin niin, ettei lapsi ole paikalla ja kuulla lapsi ja vanhemmat erikseen.
Yleensä epäilyt eivät tule ilmi tuoreeltaan, mutta jos on tuore epäily, lapsi pitäisi lähettää akuutisti somaattisiin tutkimuksiin.
Mistä epäily yleensä herää?
– Lähinnä puheista. Fyysisestä tai psyykkisestä oireilusta asiaa ei yleensä voida päätellä. Pienillä lapsilla huolen herättävät usein pissavaivat tai alapään punoitus, mutta niille löytyy yleensä muitakin selityksiä.
Millaista hoitoa uhri tarvitsee?
– Hoidon tarve ja oireilun määrä vaihtelevat. Kaikki eivät tarvitse pitkäkestoista terapiaa.
Media kirjoittaa usein, että seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen koko elämä on pilalla. Ei se näin ole. Hyväksikäytöstä voi toipua. Kaikki lapset ja nuoret eivät oireile ollenkaan.
Hyvää on se, että Suomessa on otettu käyttöön traumafokusoitu kognitiivis-behavioraalinen terapia, joka on yksi vaikuttavimpia hoitoja seksuaalitraumoissa. Sitä on saatavilla yhä useammassa paikassa, myös HUS:ssa. Psykologit antavat hoitoa meidänkin yksikössämme.
Kuinka hyvin hoitoa saa?
– Jos tapaus on tullut meidän tietoomme, aika hyvin olemme pystyneet vastaamaan hoidon tarpeeseen.
Olen huomannut, että varsinkin lapsiin ja nuoriin kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö voi olla myös hoitohenkilökunnalle vaikea asia kohdata.
Kuva: Fotolia
