Ajan­kohtai­sta

Selvitys: Saattohoidon saatavuudessa suurta alueellista vaihtelua

Isoin puute on kotisaattohoidon saatavuudessa.

Tiiamari Pennanen
Kuvituskuva 1

Tuoreen sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon saatavuus ei ole Suomessa tasa-arvoista, vaan alueelliset vaihtelut ovat suuria.

Isoin puute on kotisaattohoidon saatavuudessa. Saattohoito-osastoja ja -koteja on lähinnä isoissa kaupungeissa. Myös konsultaatiotoimintaa on harvoissa sairaaloissa, ja päivystysaikainen konsultaatiotuki on järjestämättä.

Toinen tärkeä puute koskee henkilökunnan osaamista. Koulutetusta henkilökunnasta on vaje, ja osaaminen vaihtelee perustason yksiköissä, joissa saattohoitoa pääasiallisesti toteutetaan.

Eduskunta myönsi syksyllä 2017 miljoonan euron määrärahan käytettäväksi vuoteen 2020 mennessä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämiseen. Selvitys on tämän työn väliraportti.

Asiantuntijaryhmä jätti väliraportin perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle (kesk.) tiistaina.

Lue myös

– Suomen tulee olla sellainen maa, jossa elämän viime hetkillä kipuihinsa saa apua ja vierellä riittää istujia. (- -) Ajankohtainen keskustelu vanhustenhuollon laadusta on osoittanut, ettei esimerkiksi saattohoitotilanteiden edellyttämistä resurssilisäyksistä ole aina pystytty huolehtimaan. Turvallisen ja arvokkaan kuoleman turvaaminen on mukana vanhuspalvelulain uudistamisessa, sanoo Saarikko ministeriön tiedotteessa.

Perjantaina ilmestyvässä Lääkärilehdessä asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, ylilääkäri Tiina Saarto kertoo, millä eväillä palliatiivinen hoito saataisiin hänen mielestään Suomessa toimimaan.

Kuva: Fotolia

Kirjoittajat

Tiiamari Pennanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030