Jääkiekkopiireissä mietitään, miten pelaajien terveys turvataan. Urheilulääkärien sietoraja menee tahallisessa vahingoittamisessa.

Tänä syksynä SM-liigassa on jaettu jo kuusi pelirangaistusta päähän kohdistuneiden vammojen tuottamisesta kiekkokaukalossa. Mikä on lääkärin rooli pelissä, jossa ei tähdätä pelkästään "ylämummoon", vaan välillä myös vastustajaan?

- Jääkiekko on vauhdikas peli, jossa kolhuja ei voi kokonaan välttää, sanoo turkulainen lääkäri Hannu Hirsimäki, joka toimii Turun Palloseuran A-junioreiden joukkuelääkärinä.

Hirsimäen mielestä tarkoituksellinen väkivalta ei kuulu kiekkoiluun, joten selvästi väkivaltaiset tapahtumat on syytäkin viedä kaukalosta siviilioikeuteen.

Samaa mieltä on Suomen Urheilulääkärien yhdistyksen puheenjohtaja ja UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari.

- Jääkiekko on urheilulaji, jossa on omat sääntönsä ja rangaistuksensa, kuten jäähyt ja pelikiellot. Mutta jos toistuvasti joudutaan miettimään, riittävätkö omat rangaistukset vai pitäisikö pelikentän tapahtumat viedä myös oikeussaleihin, jokin on pielessä. Eivätkö lajin sisäiset säännöt olekaan niin selvät kuin julkisesti vakuutetaan? kysyy Vasankari.

Vasankarin mielestä aika ja asenteet ovat muuttuneet, mikä näkyy myös median uutisoinnissa. Kovastakaan pelistä tykkäävä yleisö ei enää sulata mitä tahansa. Vaarassa ovat myös sponsorirahat.

- Jääkiekon piirissä joudutaan nyt miettimään, miten turvata pelaajien terveys. Muutetaanko esimerkiksi pelin sääntöjä vai annetaanko kovempia rangaistuksia tahallisista vahingoittamisista, Tommi Vasankari sanoo.

Jääkiekko ei ole väkivaltalaji

Hannu Hirsimäki vietti toistakymmentä vuotta jäähalleilla Joni-poikansa pelaamista seuraten ja toimi pitkään myös joukkueenjohtajana. Poika lopetti pelaamisen, mutta isä toimii yhä Turun Palloseuran A-juniorijoukkueen lääkärinä.

Jääkiekon sisäpiiriläisenä Hirsimäki tietää, että joukkuelajissa pelaajilla on erilaisia rooleja. Joskus huhutaan joukkueessa olevan jopa "poliiseja", isokokoisia pelaajia, jotka suojaavat ja varmistavat, ettei pienikokoisten pelaajien päälle käydä. Sekään rooli ei tarkoita väkivaltaisen käytöksen hyväksymistä.

Hirsimäki on nähnyt muutaman kerran, kun pelaajalta palaa pinna. Kerran hän on jälkeenpäin ottanut pojan puhutteluun ja kertonut, mitä toiselle ihmiselle seuraa esimerkiksi keskivartaloon kohdistuvasta mailan päällä keihästämisestä.

- Se on ollut ehkä ainoita kertoja, kun olen kaukalon ulkopuolella ollut sekä joukkueenjohtaja että lääkäri. Yleensä pyrin aika tarkasti erottamaan nämä roolini, Hirsimäki sanoo.

Lajin sisäpiiriläinen on luotettu

Hirsimäki toimii joukkueen lääkärinä kuten kuka tahansa ammatinharjoittaja. Hän laskuttaa ajastaan seuraa, ja paikatessaan vastustajan pelaajan lähettää laskun kyseiselle seuralle. Hirsimäki myös kirjaa aluehallintoviraston valvonnan alla kaikki tekemänsä toimenpiteet, joten kaikesta on olemassa potilasdokumentit.

- Toimiessani poikani joukkueen johtajana olin seuran edustaja toisten vanhempien suuntaan. Puhuimme vanhempien tehtävistä ja vastuusta nuorten pelaajien kehittymisessä. Joskus vanhemman kunnianhimo voi johtaa nuoren urheilijan väsyttämiseen ja pahimmillaan tuki- ja liikuntaelinvammoihin, kun kasvava keho ei saa levätä, Hirsimäki toteaa.

Koska Hirsimäki on vuosien varrella tullut hyvin tutuksi pelaajien kanssa, nämä uskaltavat tulla nykyisin kysymään arkojakin asioita. Leikin varjolla saatetaan kysäistä, saisiko niitä lihaksia kasvattavia pillereitä. Silloin lääkäri Hannu Hirsimäki kertoo, miksi moiset pillerit ja jauheet kannattaa jättää popsimatta.

”Kädet ja jalat liikkuvat”

Helsingin Sanomat 26.10.2012 Kärppien Ville Mäntymaan loukkaantumisesta taklauksessa.

”Se oli ihan puhdas, kova taklaus”, Jokerien valmentaja Tomi Lämsä sanoi.

Ilta-Sanomat 29.10.2012 Jokerin Ben Evansin jouduttua sairaalaan taklauksesta European Trophy -ottelussa.

”Onhan se ihan selvä, etteivät tappelut ole enää osa nykyaikaista jääkiekkoa.”

Jokereiden hallituksen puheenjohtaja Harry Harkimo Salon Seudun Sanomissa 26.10.2012.

Jääkiekon show syntyy tiukasta pelistä

Lääketieteen opiskelija Joni Hirsimäki toivoo, että jääkiekko olisi show’ta, joka tulevaisuudessakin syntyisi kovasta pelistä eikä tappeluista.

Nelisen vuotta sitten Joni Hirsimäki (24) oli valinnan edessä: jääkiekko vai lääketiede. Hän oli pelannut jääkiekkoa melkein koko ikänsä ja takana oli jo useampi vuosi SM-tasolla junioreissa. Yläaste-ikäisenä syntynyt kiinnostus lääketieteeseen piti silti otteessaan.

- Lääketiede lopulta valitsi minut, kun pääsin sisään tiedekuntaan Kuopioon, Joni Hirsimäki toteaa.

Mitä enemmän Hirsimäki oppii ihmiskehosta, sitä huolestuneemmin hän katsoo jääkiekkoa ja muita urheilulajeja, joissa päähän kohdistuu iskuja toinen toisensa jälkeen.

- Nykyisin en hyppää pyörän päälle ilman kypärää, mutta nuorena uskalikkona sitä luisteli suin päin vaikka millaisiin nujakoihin.

Hirsimäki korostaa, ettei nujakointi kaukalossa tarkoita vahingoittamistarkoituksessa syntyvää tappelua tai jäässä makaavan hakkaamista. Jääkiekossa taistellaan kiekosta ja maalipaikoista. Hän sanoo, ettei koskaan peliuransa aikana törmännyt tilanteisiin, joissa olisi tarvinnut käyttää ylimääräistä väkivaltaa. Sellaista ei häneenkään kohdistunut.

- Kovassa pelissä tulee silti kolhuja ja vammat alkoivat tuntua minunkin pelaamisessani.

Joukkuepelaaja toimii tiimin hyväksi

Turkulaispojalle Savoon sopeutuminen otti aikansa, mutta päivääkään hän ei ole katunut. Hirsimäki sanoo, että omiin taitoihin suhteutettuna ura olisi voinut aueta kotimaisessa Mestis-sarjassa, kunnes ura olisi keski-iässä ollut ohi. Lääkäriydessä on uraa ja haastetta loppuelämäksi.

- On ollut jännä huomata, että me urheilijat ja joukkuepelaajat löydämme aina toisemme. Niin kuin täällä Kuopiossa. Kai on se jokin kurinalaisuus ja porukan hyväksi toimiminen, joka iskostuu persoonaan, Hirsimäki naurahtaa.

Jo pääsykokeisiin lukeminen oli kovaa työtä ja jääkiekosta oli tehtävä irtiotto. Oma joukkue ja pelaaminen olivat täyttäneet kaiken vapaa-ajan, joten hyppy toiseen elämään ei ollut ihan helppo.

- Toisaalta lääkiksen koulumaisen tiivis opiskelu sopii minulle, koska olin tottunut siihen, ettei vapaa-aikaa ole.

Hirsimäki uskoo myös paineensietokykynsä kasvaneen peliuran aikana. Pelaajaan kun kohdistuvat erityisesti parikymppisenä kovat odotukset. Kyse ei ole vain joukkueen menestyksestä, vaan nuoren ihmisen koko tulevaisuudesta. Riittävätkö omat kyvyt ja taidot ammattilaisuuteen, entä ulkomaille, mille tasolle?

- Joukkueessa ja valmennuksessa satsataan parhaisiin, he saavat eniten peliaikaa ja yksilöllistä valmennusta. Vaikka paineet ovat kovat, toisaalta hyvä joukkuehenki kannattelee yksilöä.

- Joukkuelajissa oppii väistämättä kunnioittamaan kaikkia kaukalossa pelaavia, vaikka heitä vastaan taistellaan. Senkin vuoksi olen aika hämmentyneenä katsellut uutisia tahallisista tappeluista. Sitä show’ta ei kaukalossa tarvittaisi.