Siirrettävistä elimistä kova pula
Vaikka elinsiirtojen tulokset ovat Suomessa maailman huippuluokkaa, ei siirtoja voida tehdä tarpeeksi. Parikymmentä ihmistä, joista osa on lapsia, kuolee vuosittain, koska tarvittavia elimiä ei saada ajoissa. Munuais- ja Siirtopotilaiden Liitto, Sydän- ja keuhkosiirrokkaat SYKE ry. ja HYKSin elinsiirtotoiminnasta vastaavat yksiköt järjestivät Valtakunnalliset elinsiirtopäivät 24.-25.9.99 tiedekeskus Heurekassa Helsingissä.
Suomessa elinsiirtoja on tehty vuodesta 1964; elinsiirrot lapsille aloitettiin vuonna 1985. Tähän mennessä Suomessa on tehty 4 445 elinsiirtoa, joista 196 tehtiin lapsille. Elinsiirtojen suurin ongelma on se, että siirrettäviä elimiä on saatavilla liian vähän.
- Aluksi siirrettävät munuaiset tulivat potilaiden omaisilta. Vuonna 1971 hyväksyttiin aivokuoleman käsite, minkä jälkeen 95 %:ssa tapauksista siirrännäinen on saatu aivokuolleelta luovuttajalta. Munuaissiirtojen hyvillä tuloksilla on Suomessa pitkät perinteet: yli sadalla potilaalla siirrännäinen on toiminut jo yli 20 vuotta. Tähän mennessä munuaissiirtoja on tehty yli 3 800, ja yli 1 700 siirrännäistä toimii tällä hetkellä. Munuaissiirtojen tarve on lisääntynyt jatkuvasti. Keinomunuaishoidossa on nyt yli 1 000 potilasta, joista suurta osaa voitaisiin auttaa munuaissiirrolla, kertoi osastonlääkäri Lauri Kyllönen HYKSista.
Suomessa tehdään vuosittain noin 35 maksansiirtoa, mutta niitä tarvittaisiin 50 vuodessa. Maksansiirron saaneista potilaista on Suomessa noin 80 % työkykyisiä. Myös sydämen- ja keuhkojensiirtoja vaikeuttaa siirrettävien elinten puute. Kahtena viime vuonna siirtoja on tehty alle 20, kun aiemmin tehtiin 25-35 siirtoa vuodessa. Sydämensiirtoja on tehty 247 aikuispotilaalle, joista on elossa 67 % - luku on kansainvälisiä tilastoja parempi.
Osastonylilääkäri Kaija Salmela HYKSistä totesi, että on eri sairaaloiden välillä on suuria alueellisia eroja siinä, miten sairaaloissa tunnistetaan aivokuolleita elinluovuttajia. Mikäli siirrettäviä elimiä luovuttaviin sairaaloihin luotaisiin avainhenkilöjärjestelmä, tukisi se huomattavasti elinluovutustoiminnan kehittymistä. Siirrettäviä elimiä luovuttavissa sairaaloissa on suunnattava resursseja uudelleen, koska mahdollisista elinluovutuksista vain puolet toteutuu.
