Lääkäriliiton politiikkajohtaja Heikki Pärnänen varoittaa, että 
sote-uudistuksen odottelu voi pahimmillaan jäädyttää paikallisen kehittämistyön terveyskeskuksissa ja sairaaloissa.

Sote-uudistuksen mutkistuminen ei ole yksin poliitikkojen huoli. Vaikutukset tunkeutuvat myös käytännön työhön.

Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Heikki Pärnänen on huolissaan ­siitä, että pienetkin konkreettiset uudistukset, joita kunnissa pitäisi tehdä terveydenhuollon organisoimiseksi, jäävät tekemättä isoa remonttia odotellessa. Odottelu turhauttaa niin lääkäreitä kuin muitakin terveydenhuollon asiantuntijoita.

– Vuonna 1993 kirjoitin erään kirjan esipuheeseen terveydenhuollon rakenneuudistuksen hitaudesta. Mitään konkreettista ei rakenteille ole tapahtunut kovasta suunnittelusta huolimatta. Suunnitteluun on vain jämähdetty, ­hymähtää Pärnänen.

Palikoita vääriin reikiin

Malleista ei ole ollut puutetta; niitä ovat tarjoilleet niin selvitysmiehet, -ryhmät kuin kansalliset laitokset ja organisaatiotkin.

Pärnäsen mukaan olennaisimmat kysymykset liittyvät palvelujen rahoittamiseen, järjestämiseen ja tuottamiseen. Rahoittajan pitää olla riittävän iso yksikkö pystyäkseen kantamaan rahoitusriskin. Järjestäjällä on oltava riittävä osaaminen, ja tuottajien on ymmärrettävä palvelutarpeiden erilaisuus.

– Nyt yhteen sote-alueeseen yritetään tunkea sekä perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito että sosiaalipalvelut, vaikka ne kaikki ovat aivan eri mitta­luokan ja rahoitusriskin asioita, Heikki Pärnänen kritisoi.

– Perusterveydenhuolto ja valtaosa ­sosiaalipalveluista ovat lähipalveluja, jotka järjestetään osuvimmin ja tehokkaimmin mahdollisimman lähellä kuntalaisia. Erikoissairaanhoito taas edellyttää osaamisen ja palvelujen keskittämistä. Jopa puolet erikoissairaanhoidon palveluista muodostuu synnytyksistä ja päivystyksestä, jotka liittyvät saumattomasti toisiinsa.

Sota-ajasta 
sote-uudistukseen

Pahin virhe Heikki Pärnäsen mukaan tehdään siinä, että sote-uudistus on kytketty kuntauudistukseen. Näin jää ottamatta huomioon lääketieteessä tapahtunut suuri mullistus. Se on muuttanut terveydenhuollon töitä ja ihmisten hoitamista radikaalisti sotien jälkeisestä ajasta, jolloin nyt voimassa olevat rakenteet on luotu.

– Kansalaisten asenteet ja vaatimukset ovat muuttuneet, potilaan valinnanvapaus kasvaa lakiuudistuksen jälkeen, mutta ennen kaikkea keinot sairauksien tutkimiseen ja hoitamiseen ovat aivan toiset. Valitettavasti tämä muutos ei ­johda sote-uudistusta, vaan poliitikoille tutumpi kuntarakenteiden muuttaminen.

Tämä ratkaiseva valinta on Pärnäsen mukaan johtanut suureen osaa niistä ongelmista, joihin nyt on törmätty.

– Meille riittää asiantuntija-arvioiden mukaan noin kaksikymmentä synnytysyksikköä ja alle kaksikymmentä ympärivuorokautista erikoissairaanhoidon päivystyspistettä. Valtavissa vaikeuksissa pyristelevä perusterveydenhuolto tarvitsee paikallistuntemusta. Erikoissairaanhoito on ratkaistava erillään lähipalveluista, katsoo Heikki Pärnänen. n

– Korjaavan hoidon mahdollisuudet ovat lisääntyneet hurjasti. Lääketieteen kehityksen pitäisi osaltaan ohjata myös rakenneuudistusta, painottaa Heikki Pärnänen.

Ulla Järvi
Kuva: Mikko Käkelä