Sote-uudistus vaatii lääkäriltä uudenlaista ­johtajuutta, sanoo ­professori Martti Kekomäki. Ja entistä parempaa yhteistyötä yli ammatillisten rajojen, säestävät asiantuntijakollegat.

Jokaisen lääkärin on selvitettävä, mikä on sote-uudistuksen kansantaloudellinen linkki. Näin toteaa Helsingin yliopistossa terveyden- ja sairaanhoidon hallinnon professorina toiminut Martti Kekomäki.

– Kaikkien lääkärien pitää käsittää, mistä sote-rahat tulevat ja minne ne menevät. On ymmärrettävä, että sote-menot eivät voi kasvaa koko ajan nopeammin kuin bruttokansantuote. Nyt puhutaan jo 22 miljardin euron kuluerästä vuodessa, Kekomäki sanoo.

– On myös tajuttava terveyden ja sosiaalihuollon yhteys. Se lähtee ajatuksesta, että köyhä on aina kipeä. Sote-järjestelmää ei ole luotu nuoria hyvähampaisia ihmisiä varten. Sotella ei pyritä tuottamaan ikuista nuoruutta kaikille, vaan pärjäämistä diabeetikoille, skitsofreenikoille, vanhuksille ja muille apua tarvitseville.

Olennaista on ymmärtää sekin, miten tiukasti sote-uudistus linkittyy väestön nykyiseen ikärakenteeseen.

– Suomessa syntyi vuosina 1946–1949 yli 100 000 lasta vuodessa. Sote-paine alkaa helpottaa vasta vuoden 2030 jälkeen, jolloin puolet vuonna 1949 syntyneistä on jo kuollut, 76-vuotias Kekomäki sanoo.

Aikoinaan yli 30 vuotta lastenkirurgina toiminutta Kekomäkeä pidetään kansainvälisesti eturivin asiantuntijana terveydenhuollon johtamiseen ja ekonomiaan liittyvissä kysymyksissä. Tällä hetkellä hän toimii muun muassa Lääkäriliiton hallituksen jäsenenä.

Eroon tohtoriteatterista

Kekomäki sanoo, että sote-uudistus pakottaa jokaisen lääkärin opettelemaan terveysekonomian perusteet.

– Lääkärin on ymmärrettävä, miten pitkälle ollaan valmiita maksamaan potilaan lääkityksestä. Onko 100 000 euroa syöpälääkkeestä ookoo mutta 500 000 euroa jo liikaa?

– Sen lisäksi lääkärin on tiedettävä, miten alan sisäinen laskutus toimii – eli mitä hoito oikeasti maksaa. Sisäinen laskutus kertoo, millaisia tuotantopanoksia terveyden tuottamiseen tarvitaan. Monestihan niillä panoksilla ei tuoteta terveyttä vaan pyöritetään tohtoriteatteria.

Tohtoriteatteria?

– Esimerkiksi suuntaamattomat terveystarkastukset ovat tohtoriteatteria. Mitä hyötyä lääkärin on käyttää aikaansa siihen, että hän kieltää tupakoitsijaa polttamasta tupakkaa? Jokainen tietää tupakan vaarat sanomattakin.

Myös tietotekniikka on otettava haltuun viimeistään nyt.

Elektroninen hyvinvointikertomus on Kekomäen mukaan johtamista tukeva työkalu.

– Sillä seurataan potilasjonoja ja potilastyytyväisyyttä ja -turvallisuutta, ja samalla sillä valvotaan toiminnan tehokkuutta. Sen avulla voidaan selvittää perjantaina, miksi jokin homma ei ole sujunut saman viikon tiistaina – eikä niin, että toimintatapoja aletaan tarkistaa vasta seuraavan vuosikertomuksen ilmestyttyä.

Ruotsissa lääkärijohtajaa arvostetaan

Kekomäki painottaa, että sote-uudistus edellyttää lääkäreiltä uudenlaista johtajuutta.

– Johtaminen on ihmisten kautta tapahtuvaa toimintaa. Silloin pitää tietää, keitä nämä johdettavat ovat. Lääkärin on osattava lukea ihmisen käyttöohjetta. Sen luulisi olevan helppoa, sillä osaahan lääkäri lukea potilastakin, sanoo Kekomäki ja siteeraa professorikollegaansa, potilaan valinnanvapautta pohtineen selvitysryhmän vetäjää Mats Brommelsia.

Tämä on sanonut, että "lääkäri on ihmistuntemuksen ja kauaskantoisten ratkaisujen ammattilainen".

Kekomäki huomauttaa, että Ruotsissa lääkärien johtajaominaisuuksia arvostetaan selvästi enemmän kuin Suomessa. Ruotsissa ei ole harvinaista, että siviilipuolen yritys palkkaa johtajakseen lääkärin. Suomessa taas lääkäreitä pidetään lähinnä “Hippokrateen valan vannoneina kummajaisina, joiden latinankielisistä jutuista ulkopuoliset eivät tajua mitään".

– Tuo on valitettavaa, sillä lääkäri pystyy johtamaan siinä kuin muutkin. Lääkäriin on voitava luottaa, joskin samalla hänelle on tehtävä selväksi, mikä on hänen vastuunsa johtajana. Jos hän ei hoida hommaansa kunnolla, hänet voidaan erottaa.

Kekomäki sanoo, että yksi pätevän lääkärin tunnusmerkeistä on hyvä kommunikointikyky.

– Lääkärin on osattava kuvata asiat maallikoille ja poliittisille päättäjille tavallisin sanakääntein. Ei hänen kannata todistaa viisauttaan puhumalla niin, että kukaan ei häntä ymmärrä.

Potilaan pomputtelu loppuu

Pohjois-Karjalan keskussairaalan hallintoylilääkäri Juha Mustonen tunnistaa sote-uudistuksesta kumpuavat muutospaineet.

– Kun rahat ja lääkärien määrä eivät lisäänny ja kun samaan aikaan potilasjoukko kasvaa, toiminnan on oltava koordinoitua. Sitä on osattava johtaa.

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tarpeeton hoito on uskallettava jättää antamatta, Mustonen sanoo.

Tarpeetonta hoitoa esiintyy muun muassa silloin, kun potilas alkaa tulla tiensä päähän.

– Potilaat ovat fiksuja ihmisiä. Kun kuolema on enää ajan kysymys, lääkärin on pystyttävä ottamaan asia esille ja lähettämään potilas loputtoman tutkimus- ja hoitorumban sijasta turvalliseen saattohoitoon.

Pohjois-Karjalan keskussairaala ottaa varaslähdön sote-uudistukseen ensi vuoden alussa, kun Siun soteksi nimitetty kuntayhtymä aloittaa toimintansa. Siun sotessa 13 pohjoiskarjalaista kuntaa, eteläsavolaisella Heinävedellä höystettynä, yhdistävät sosiaali- ja terveyspalvelunsa ja erikoissairaanhoitonsa saman katon alle.

Mustosen mukaan Siun sote muuttaa hoitotyötä ennen muuta niin, että potilaan pomputtelu keskussairaalan ja terveyskeskuksen välillä loppuu.

– Jatkossa sydänkohtauksen saanut potilas pidetään ensin pari–kolme vuorokautta keskussairaalassa ja ohjataan sitten jatkohoitoon joko yksityislääkärille tai terveysasemalle. Jokin terveysasema voi keskittyä sydänpotilaisiin ja jokin toinen vaikka lasten ja nuorten sairauksiin.

Mustonen ehti toimia sisätautien ylilääkärinä ja kardiologina yli 20 vuotta ennen kuin tuli nimitetyksi hallintoylilääkäriksi. Ensi vuoden alussa hän siirtyy keskussairaalan palvelujen johtajaylilääkäriksi.

– Olen saanut seurata sisätautilääkärinä lääketieteellistä kehitystä, ja tiedän, että sote-uudistuksessa ei korjata vain vanhaa järjestelmää vaan tehdään aidosti uutta. Aika on nyt uudistukselle hyvä. On parempi tehdä se vapaaehtoisesti eikä niin, että itketään ja tehdään.

Vuosisadan mullistus aikataulussaan

Sote-uudistuksen projektinjohtaja, valtioneuvoston alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti uskoo, että asiaan liittyvät lakimuutokset ovat kaikkien hyväksyttävissä ja että uuteen järjestelmään voidaan siirtyä suunnitelman mukaisesti vuoden 2019 alussa.

Lääkäreiltä sote-uudistus edellyttää Pöystin mukaan moniammatillista yhteistyötä akselilla lääkärit–sosiaalitoimi–tuottajat. Soolopraktiikan aika on ohi. Lisäksi uudistus edellyttää, että viimeisintä ict- ja hoivatekniikkaa kehitetään ja hyödynnetään tehokkaasti.

– Ja nimenomaan niin, että se tapahtuu potilaan eduksi.

Hallituksen esitysluonnos sote-uudistuksen keskeisistä lakimuutoksista on edennyt lausuntokierrosvaiheeseen. Lausunnot kootaan lokakuussa, ja lakitekstit viimeistellään marraskuussa. Eduskuntaan asia viedään joulukuussa. Näin lakipaketti voitaisiin nuijia pöytään heti ensi vuoden alkupuolella.

Edelliskerralla, vuoden 2014 lopulla, sote-uudistus kompastui eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Uudessa versiossa perustuslaillisiin kysymyksiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Silti Pöysti ennustaa, että poliittista vääntöä syntyy taas.

– Valinnanvapaus jakaa mielipiteitä. Siihen liittyy poliittisia ja ideologisia näkemyseroja, ja sen vaikutuksista on niukasti tutkittua tietoa.

Sote-uudistus on Pöystin mukaan Suomen historian suurimpia hallinnon mullistuksia. Sitä voi verrata huoletta vuoden 1634 hallitusmuotouudistukseen, jossa Ruotsi–Suomen valtakunnankansleri Axel Oxenstjierna modernisoi hallintoa ja nosti samalla itsensä kuningaskunnan holhoojahallitsijaksi – tai vuoden 1865 kunnallisasetukseen, joka siirsi kirkkopitäjien hallussa olleet maalliset asiat maalaiskunnille ja hengenjutut seurakuntien hoteisiin.

Digitalisaatio ei ratkaise kaikkea

Sote-uudistus lisää liikkuvuutta. Tieto liikkuu, potilaat liikkuvat, henkilöstökin liikkuu. Lääkäri voi vaihtaa viikon mittaan kunnasta toiseen ja toimia yhtenä päivänä perusterveydenhuollossa ja toisena erikoissairaanhoidossa.

Tähän tapaan aprikoi Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hallintoylilääkäri Esa Ahonen.

– Sote-uudistus edistää ammatillista yhteistyötä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen välillä. Se näkyy esimerkiksi niin, että kaikilla osa-alueilla on sama hallinto, Ahonen sanoo.

Ahonen valmistui laboratoriolääkäriksi Kuopiosta vuonna 1987 ja otti saman tien pestin Kainuun keskussairaalasta Kajaanista. Nykyään hän toimii paitsi hallintoylilääkärinä myös Kainuun soten sairaanhoitopalvelujen johtajana.

Ahosen mielestä Kainuun soten, jota on pyöritetty jo vuodesta 2005, suurimpia valtteja on omasote eli potilaan vastuuta korostava omahoito.

– Se on toisaalta iso haaste lääkäreille. Heidän on tiedettävä, milloin omahoito toimii ja milloin ei.

Ahonen kehuu kainuulaista digiosaamista. Potilas- ja asiakastietojärjestelmä on suorastaan erinomainen.

– Mutta haasteensa sisältyy lisääntyvään digitalisaatioonkin. Digihuuman ei saisi antaa hämätä. Pitää muistaa, että digitalisaatiolla ei syrjäytymistä ja muita sosiaalisia ongelmia estetä.