Sydänpotilaan hoitoketju ei toimi kunnolla eikä hoidon laatua valvota asianmukaisesti. ST-nousuinfarktin saaneiden potilaiden hoidon viiveitä selvittänyt tamperelainen kardiologi

Kjell Nikus

ihmettelee, miksi kaikki sairaanhoitopiirit eivät ohjeista terveyskeskuksia ja ensihoitoyksiköitä logistiikan parantamiseksi.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä kardiologit ovat kiertäneet jokaisessa kunnassa kouluttamassa ensihoidon ja avoterveydenhuollon henkilöstöä ST-nousuinfarktin hoidossa. Kardiologien mukaan pelisäännöt pitää sopia hyvin tarkkaan, että logistiikka toimii.

EKG lähtee suoraan päivystäjän puhelimeen

- Käytännössä asiat on sovittu niin, että kaikki tietävät mihin numeroon soitetaan, mikä lääkitys potilaalle annetaan, mitkä lääkkeet pitää olla ambulanssissa ja niin edelleen, sanoo Kjell Nikus.

Jokaisessa päivystyspisteessä on kirjallinen toimintaohje ST-nousuinfarktipotilaan varalta. Ohjeella on nimetty vastuuhenkilö, joka hoitaa sen päivityksen, jos esim. kunnassa toimiva ensihoitoyrittäjä vaihtuu. Tällä tavoin ST-nousuinfarktin hoito on saatu kansainväliselle tasolle ja viiveet minimoitua.

Ohjeissa myös neuvotaan, miten EKG lähetetään Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Sydänkeskuksen päivystävälle kardiologille. Kardiologi saa EKG:n faksina suoraan kommunikaattoriinsa sekä ollessaan työpaikallaan että kotipäivystyksessä vaikka keskellä yötä.

- Tällä saadaan varmistus siitä, miten vakava potilaan tilanne on. Hoitotiimin, eli kardiologin ja kolmen sairaanhoitajan, kutsumisen yöllä pitää olla hyvin perusteltua taloudellisistakin syistä. Lisäksi potilas kuljetetaan ambulanssilla joskus melko kaukaakin. Sen vuoksi on tärkeää, että EKG:n tulkitsijalla on valtuudet hälyttää hoitotiimi paikalle ja ohjeistaa ambulanssi tuomaan potilas suoraan angiolaboratorioon, missä voidaan tehdä välitön pallolaajennus.

Suomessa pitäydytään yhä liuotushoidoissa

Suomessa on vain kaksi keskusta, joissa on valmius pallolaajennukseen ympäri vuorokauden. Toinen niistä on Tampereella.

Nykyisissä hoitomalleissa päädytään edelleen usein liuotushoitoon ja tässä Suomi poikkeaa muista EU-maista. Nikus toivoo, että sairaanhoitopiirit kiinnittäisivät pikaisesti huomiota infarktipotilaiden hoidon logistiikkaan ja ohjeistukseen, jotta invasiivisesta hoidosta eniten hyötyvät saisivat hoidon.

- Jos hoitotiimiä ei saada keskussairaalassa kokoon hätätyönä, tulee potilaan hoidossa turhia viiveitä, jollei päivystyspisteissä ole selkeää ohjeistusta. Samaten jos päädytään liuotushoitoon, optimaalisinta olisi kuljettaa potilas keskukseen, jossa voidaan tehdä välitön pallolaajennus, mikäli liuotushoito ei tehoa, kertoo Nikus.

Kansalliset laatumittarit puuttuvat täysin

- Meillä ei ole minkäänlaisia laatumittareita siitä, miten ST-nousuinfarktipotilaita hoidetaan, harmittelee Nikus.

Ruotsissa kaikkien 74:n akuutteja sydänpotilaita hoitavan sairaalan lähettämät tiedot kootaan kansalliseen rekisteriin. Ylläpidosta vastaavat Ruotsissa valtio ja kunnat.

Suomessa kiinnostusta rekisteriin olisi, mutta kukaan ei halua ottaa sitä hoitaakseen. Rekisteri auttaisi ennen kaikkea sydänpotilaiden hoidon laadun seurannassa. Kjell Nikus asettaa toivonsa uuteen Hyvinvoinnin ja terveyden laitokseen, siis KTL:n ja Stakesin seuraajaan.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä hoidon viiveitä kyllä seurataan.

- Jokaisesta ST-nousuinfarktipotilaasta täytettävään lomakkeeseen merkitään viive oireiden alusta sydänfilmin ottamiseen ja edelleen sydänfilmistä pallolaajennukseen tai liuotushoitoon. Nyt on koossa vajaan 300 potilaan seuranta, joka on tarkoitus liittää omaan invasiiviseen rekisteriin pysyväksi laatumittariksi, kertoo Nikus.

Yhteiseen rekisteriin kerättävät tiedot voitaisiin poimia jokaisen omasta tarkemmasta rekisteristä. Jos rekisteri saadaan aikaiseksi, tarvitaan myös auditointia.