Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi on luonut onnistuneita yhteistyömalleja ja sen erityisansiona on laajojen, terveyden edistämisen alalla aiemmin vähemmän toimineiden tahojen kytkeminen mukaan. Ohjelman suositusten määrä oli kuitenkin liian suuri, eikä niiden toteuttamiseen ole ollut voimavaroja, toteaa dosentti Antti Reunanen, joka oli nimetty arvioimaan vuonna 1997 hyväksytyn ohjelman viisivuotista toimintaa.

Kansallista sydänterveyden toimenpideohjelmaa laadittaessa lähtökohtana oli, että sydänterveyteen on vain osin yksilön oma valinta ja siihen vaikuttavia päätöksiä tehdään monella taholla, kertoi neuvotteleva virkamies Olli Simonen sosiaali- ja terveysministeriöstä toimenpideohjelman arviointiseminaarissa Helsingissä.

– Toimenpideohjelmasta oli tarkoitus tehdä laaja ja vastuu toimeenpanosta annettiin Suomen Sydänliitolle. Nyt voisi herättää keskustelua, rajattiinko esimerkiksi terveydenhuolto liiaksi toimeenpanon ulkopuolelle, pohti Simonen.

Toimenpideohjelman suosituksista priorisoitiin arvion mukaan onnistuneesti joukkoruokailua, elintarvikkeiden valintaa helpottavaa Sydänmerkkiä ja liikuntaa edistävät suositukset. Tulevaisuudessa kohteita ja resursseja on arvioitava uudelleen ja suunnattava mm. lihavuuden torjuntaan ja psykososiaalisten vaaratekijöiden vähentämiseen.

Sepelvaltimotautikuolleisuus on Suomessa vähentynyt jatkuvasti. Kansanterveyslaitoksen arvion mukaan noin puolet kuolleisuuden vähenemisestä perustuu tärkeimpien riskitekijöiden kolesterolin, tupakoinnin ja verenpaineen muutoksiin. Hoitojen ja sekundaariprevention vaikutus on noin neljännes. Lisäksi neljännes vähenemästä on vailla selitystä.

– Kolesterolitason 30 vuotta jatkunut lasku selittää 35 % kuolleisuuden vähenemisestä. Viime vuosina lasku on kuitenkin pysähtynyt. Tätä pitäisi miettiä erityisesti, koska kolesterolin vaikutus on niin suuri, toteaa tutkimusprofessori Erkki Vartiainen Kansanterveyslaitokselta.

MARIANNE JANSSON