Jo nelisen prosenttia lapsista syntyy perheisiin, joissa molemmat vanhemmat ovat ulkomaalaisia. Suurissa synnytyssairaaloissa monikulttuurisuus on arkea.

Kuukauden ikäinen kajaanilaistyttö Olga Sheja Mutunzi päästää pienet porut pötköttäessään terveydenhoitaja

Verna Haatajan

tutkimuspöydällä. Äiti

Alponsine Nsengiymva

seuraa tarkkaavaisena vieressä. Ranskan kielen tulkin ääni kuuluu puhelimen välityksellä Savonlinnasta.

Neuvolakäynti sujuu tutun kaavan mukaan. Vauva on kasvanut hyvin, kuivaan ihoon voi sivellä perusvoidetta ja seuraavan kerran tavataan kuukauden kuluttua, jolloin Olga saa ensimmäisen rokotuksensa.

Kongolainen Alponsine Nsengiymva tuli Suomeen kiintiöpakolaisena viime helmikuussa pakolaisleiriltä Ruandasta, ja synnytti esikoistyttärensä syyskuun alussa Kajaanissa.

- Meistä on pidetty todella hyvää huolta, arvostan saamaani hoitoa suuresti, kiittelee nuori äiti.

Erilaista, vai sittenkin niin tuttua?

Vieraisiin kulttuureihin on totuteltu suomalaisessa äitiyshuollossa viimeistään 1990-luvun alusta, kun ensimmäiset somalialaiset saapuivat Suomeen. Vuonna 2006 jo 3,9 prosenttia lapsista syntyi perheisiin, joissa molemmat vanhemmat ovat taustaltaan ulkomaalaisia.

Varsinkin pääkaupunkiseudun synnytyssairaaloissa monikulttuurisuuteen on totuttu ja monet aluksi kummastuttaneet kulttuuripiirteet ovat tulleet osaksi arkea.

- Välillä mietin, että onko se loppujen lopuksi niin kovin erilaista. Ääritapauksia tulee, mutta niitä tulee suomalaisessakin kulttuurissa, pohtii kätilö

Sanna Palmu

Jorvin sairaalasta.

Alkuun ihmetystä herättivät ympärileikatut naiset, synnytyssaliin tulevat sukulaiset ja se, miten hoitaa synnytys, kun yhteistä kieltä ei ole. Myös pelko keisarileikkausta ja synnytyksen käynnistämistä kohtaan ovat aiheuttaneet kulttuurien yhteentörmäyksiä.

Samat asiat ovat olemassa edelleen, mutta henkilökunta on tottunut erilaisiin kulttuuripiirteisiin, ja kauemmin Suomessa olleet maahanmuuttajat ovat jo suomalaistuneet. Uusia tulijoita toki riittää jatkuvasti.

Tulkki takaa oikeusturvan

Tulkin käytöstä on tullut rutiinia. Kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita hoitava Verna Haataja sanoo tulkkia työvälineekseen. Terveysasioista puhuttaessa ammattitulkki takaa sekä asiakkaan että työntekijän oikeusturvan. Varatuille ajoille tulkki yleensä saadaan, mutta päivystyskäynnit ja itse synnytys ovat kokonaan toinen asia.

Usein aviomies osaa suomea vaimoaan paremmin, mutta perheenjäsen tulkkina saa hoitohenkilökunnan joskus epäilemään, kerrotaanko äidille kaikkea. Välillä on pärjättävä kokonaan ilman tulkkia.

- Muutamilla yhteisillä sanoilla pystyy hoitamaan normaalin synnytyksen ihan hyvin. Vaikka ei ole yhteistä kieltä, me kerromme ja näytämme asiat, Sanna Palmu kertoo.

Moneen otteeseen kehitysmaissa työskennellyt osastonlääkäri

Helena Laasonen

Jorvin sairaalasta pohtii, että vaikka yhteinen kieli olisikin, on joskus vaikea tietää mitä erilaisesta kulttuurista tullut potilas ajattelee.

- Läsnäolo on kaikkein tärkeintä. Puhu vaikka suomeksi, hymyile, kohtaa asiakas, neuvoo kätilö ja seksuaaliterapeutti

Kaija-Leena Suutarinen.

Suutarinen työskentelee lapsivuodeosastolla Jorvissa.

Mitä tehdä, jos keisarileikkaus kielletään?

Joskus synnyttäjä puolisoineen vastustaa keisarileikkausta viimeiseen asti. Pelkoa selittää se, että kotimaassa on kuultu paljon surullisia tarinoita epäonnisista leikkauksista.

- Tilanteet ovat olleet kulttuurien kohtaamisia, joissa on pitänyt oikein hölmistyä, että hetkinen, minä haluaisin pelastaa tämän lapsen, mutta kuitenkin minulle sanotaan että ei, kertoo gynekologi

Anna Sariola

Lohjan sairaalasta. Hän työskenteli aiemmin pitkään Kätilöopiston sairaalassa.

Sariola on selvinnyt tilanteista selittämällä rauhallisesti mistä on kysymys ja antamalla hetken miettimisaikaa.

- Hätätilanteissa, jos on kieliongelmia, tulee joskus mieleen, että tapahtuuko kaikki ihan lain kirjaimen mukaan. Tietysti potilaan täytyy antaa lupa toimenpiteeseen, mutta joskus voi olla vain muutama minuutti aikaa, kun kyseessä on esimerkiksi istukan irtoaminen, pohtii Laasonen.

Tiettävästi Suomessa ei ole vielä menetetty lasta leikkauksesta kieltäytymisen takia. Pelko sektiota kohtaan on myös väistymässä kauemmin maassa olleiden keskuudessa.

Useiden etnisten ryhmien keskuudessa vierastetaan myös synnytyksen käynnistämistä.

- Somaliäideillä raskaus saattaa mennä kolmekin viikkoa yliaikaiseksi, koska perhe haluaa jättää asian Allahin käsiin ja odottaa luonnollista käynnistymistä, kertoo Laasonen.

Toivomukseen päästä naislääkärille pyritään vastaamaan mahdollisuuksien mukaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu ja sitäkin tapahtuu, että pariskunta kääntyy ovelta, kun päivystävä lääkäri on mies. Kriittisimmillään tilanne on ollut, kun pariskunta kieltäytyi kiireellisestä sektiosta, koska nukutuslääkäri oli mies.

Potilaan kulttuuria on tuettava sairaalassakin

Lääkärillä on hyvä olla tietoa eri kulttuurien terveys- ja sairauskäsityksistä, Anna Sariola ajattelee.

Jos lääkäri diagnosoi muslimiäidillä raskausdiabeteksen ja antaa ohjeita ruokavalioon, mutta ei tiedä, että käynnissä on ramadan, seuraa ongelmia. Vaikka raskaana olevan ei tarvitsisi ramadanin aikaan paastota, monet hartaat uskovaiset paastoavat silti. Ongelma ratkeaa, kun lääkäri muistaa painottaa, että kyseessä on sairauden hoito. Silloin äiti voi hyvällä omallatunnolla syödä päiväsaikaankin.

Monissa kulttuureissa yhteisöllisyys on toista kuin mihin suomalaiset ovat tottuneet.

- Mukaan synnytyssaliin haluava joukko saattaa olla aika iso, mutta olemme varmaan jo sopeutuneetkin siihen, Sanna Palmu miettii.

- Somaleille vauvan syntymä on naisten juhla, asia täytyy nähdä olennaisena osana heidän kulttuuriaan, pohtii Kaija-Leena Suutarinen.

Miksi vauva kuitenkin joutuu tehohoitoon?

Maahanmuuttajat saavat samaa hoitoa kuin muutkin, mutta silti vastasyntyneiden teho-osastolla ovat yliedustettuina ne vauvat, joiden vanhempien kanssa puhutaan tulkin välityksellä. Selvää syytä tälle on vaikea osoittaa.

- Näyttäisi kuitenkin siltä, että kauemmin Suomessa olleiden raskaudet sujuvat paremmin kuin vastatulleiden, sanoo lastenlääkäri, osaston ylilääkäri

Martin Renlund

Naistenklinikalta.

Epävarmoista olosuhteista lähteneille maahanmuuttajille lapset ovat usein hyvin tärkeitä.

- Tästä näkökulmasta suurimmat vaikeudet on jo voitettu. Meillä on yhteinen päämäärä: terve ja hyväkuntoinen lapsi, painottaa Anna Sariola.

Hyvän vuorovaikutuksen lähtökohdat

- Avainsanoja ovat läsnäolo, kohtaaminen ja hienotunteisuus.

- Puhu, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan.

- Sektion tarpeellisuuden perustelu voi vaatia enemmän aikaa.

- Monen pakolaisleiriltä tulleen taustalla on raakoja kokemuksia.

- Eksoottisia sairauksia on synnyttäjillä vain harvoin, sen sijaan erilaisia perinnöllisiä anemioita esiintyy.

- Neuvolassa kirjatut taustatiedot ovat tärkeitä etenkin jos yhteinen kieli puuttuu.

- Jo neuvolassa olisi tärkeä kertoa, että aina ei voida taata naislääkäriä.

- Suuri merkitys on sillä, miksi ja mistä synnyttäjä on maahan tullut.

- Yksilöiden väliset erot ovat suuremmat kuin kansallisuuksien tai kulttuurien väliset erot.