HUS:n syömishäiriöklinikka on vähentänyt vuodeosastohoitoa tuntuvasti ja siirtänyt painopistettä avohoitoon mm. jalkauttamalla hoitotiimin potilaan kotiin. Myös Kokkolan yksityisen syömishäiriöklinikan lähtökohtana on mahdollisimman kevyt hoito.

Puhelin pirisee HUS:n syömishäiriöklinikan ylilääkärin, Jaana Suokkaan pöydällä taajaan. Huomattava osa puheluista tulee lääkäreiltä, jotka haluavat konsultoida Suokasta sairausepäilystä tai syömishäiriöisen potilaansa hoidosta.

- Yksikkömme palvelee virallisestikin koko maata, ja uskon neuvonnan hyödyntävän kaikkia osapuolia, Suokas toteaa.

Syömishäiriöiden hoito muuttuu Suomessa parhaillaan avohoitopainotteisemmaksi. HUS:n syömishäiriöklinikka on vähentänyt vuodeosastohoitoa tuntuvasti, ja hoito tulee nyt potilaan luo, kodin ruokapöytään asti.

Uusi työtapa on purkanut syömishäiriöklinikan aiemmat, jopa vuoden pituiset jonot.

- Nuorten ja aikuisten hoidon yhdistyessä jouduimme viime vuonna kieltäytymään ottamasta vuodeosastolle maksusitoumuksella tulevia ulkokuntalaisia potilaita. Nyt meille ei käytännössä ole enää jonoja, Suokas toteaa.

Ruokailua potilaan arjessa

Vuodeosastopaikkojen karsiminen herätti potilaiden ja omaisten parissa aluksi suurta huolta, koska etenkin laihuushäiriöissä painoindeksi voi laskea vaarallisen alhaiseksi. Osastohoito on edelleenkin joskus välttämätöntä ja se voi kestää pitkään, mutta potilaan arkeen astuva hoitomuoto on useimmille paras vaihtoehto.

- Meillä on jalkautuva työryhmä, joka tulee alipainoisen potilaan kotiin. Ensimmäisten viikkojen aikana hoitaja osallistuu aterioille kotona, koulussa tai työpaikalla jopa kolme kertaa viikossa, seuraa syömistä ja ratkoo siihen liittyviä ongelmatilanteita. Kun syöminen on sairastuneelle ylivoimaista, koko perhe kietoutuu samaan solmuun, kuvailee Jaana Suokas.

Jalkautuvan työryhmän tavoitteena on voimavarojen palauttaminen ja tarvittaessa myös potilaan läheisten aktivoiminen. Intensiivijakson jälkeen tahti harvenee ja hoitotiimin kanssa pohditaan esimerkiksi päiväsairaalahoidon tarve.

Avopainotteinen hoito on Suokkaan mukaan jo tähän mennessä osoittautunut laihuushäiriöistä kärsiville potilaille toimivimmaksi.

- Kun hoito vielä painottui laitoshoitoon, kotiutumisvaihe oli potilaalle usein vaikea. Nyt voimme tukea potilaan arkea ja samalla auttaa myös hänen läheisiään, vanhempia tai kumppania.

Laihuushäiriöisten lisäksi HUS hoitaa ahminta- ja ahmimishäiriöisiä potilaita. Koska vertailevaa tieteellistä tutkimusta syömishäiriöiden hoitojen tehosta on hyvin vähän, hoito on väistämättä yksilöllisesti räätälöityä. Usein intensiivisemmistä hoidoista siirrytään vielä yksilö- ja ryhmämuotoiseen jatkohoitoon, jossa menetelmänä on kognitiivis-behavioraalinen hoito-ote.

Yksilöllisesti ja askel kerrallaan

Kokkolan yksityisen Syömishäiriöklinikan hoitoideologia perustuu Stepped Care -malliin. Toiminnanjohtaja Marjo Sandvik kuvailee hoitoideologiaa enemmän yksilö- kuin diagnoosilähtöiseksi. Tärkeää on ymmärtää, miten intensiivistä hoitoa kukin potilas tarvitsee, ja hoito etenee yksilöllisen tilanteen mukaan.

- Diagnoosi antaa vain viitteitä siitä, minkälaista problematiikkaa potilaalla on. Lähtökohtana on mahdollisimman kevyt hoito mahdollisimman suurella teholla, hän toteaa.

Klinikassa on neljä yksikköä: kokovuorokausiosasto, osasto klo 8-20, päiväosasto ja poliklinikka. Yksiköihin potilaat sijoittuvat kuntoisuutensa perusteella.

Klinikalla on aina vähintään yksi lääkäri paikalla. Klinikassa työskentelee yksi yleislääketieteen erikoislääkäri ja kolme psykiatria, joista yksi on nuorisopsykiatri. Jos muiden alojen lääkäreitä tarvitaan, klinikalta konsultoidaan pääasiassa lähettävää tahoa.

Sandvikin mukaan hoidossa korostuu enemmän tiimin kuin yksittäisen ammattihenkilön rooli.

- Linjaukset hoidossa etenemisestä, kotilomista ja muista asioista tehdään ydinhoitotiimin kesken.

Hoidossa on tarkoitus edetä, ei vain ylläpitää tilannetta. Kunkin potilaan tilaa seurataan säännöllisin väliajoin kaksi vuotta.

Ei pakkohoitoa, vaan johdonmukaisuutta

Kokkolan klinikalla hoidetaan kaikista syömishäiriöistä ja syömiskäyttäytymisen vaikeuksista kärsiviä. Ravitsemuskuntoutus perustuu täsmäsyömiseen ja ruokarajoitteiden purkuun.

- Potilaalla ei ole mahdollisuutta jättää syömättä, vaan häntä valvotaan ja tuetaan, kunnes ruoka on syöty. Potilas saa vastuuta ruoan annostelusta, kun hän sairaudeltaan siihen pystyy, kuvailee Marjo Sandvik.

Kokkolan klinikan kokovuorokausihoitoon otettavien potilaiden valintakriteerinä on, että heillä ei ole akuuttia somaattista vaaraa. Potilaan luona on hoitaja ympäri vuorokauden. Valvonnalla estetään kompensaatio ja autetaan kestämään ahdistus keinoilla, joilla potilas ei vahingoita itseään.

- Terapiat, keskustelut ja läsnäolo ovat ensisijaisia. Hyviksi todettuja keinoja ovat myös fysioakustinen tuoli sekä lämpöpatjat ja peitot. Uutena meillä on tulossa lämpöhuoneet. Lämmön on havaittu helpottavan ruokailun jälkeistä ahdistusta, Sandvik kertoo.

- Emme käytä nenä-mahaletkuja tai pakkosyöttöä. Joskus meille siirtyy potilas, jota on edellisessä paikassa syötetty tai pidetty letkussa pitkään. Tällöinkin potilas tietää ennen meille siirtymistä, että täällä on syötävä itse. Potilaat kuvailevatkin tärkeimmiksi onnistumisen osatekijöiksi linjaustemme johdonmukaisuutta.

Potilaan läheiset ovat Marjo Sandvikin mielestä tärkeä yhteistyökumppani hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa.

- Mitä enemmän lähipiiri on mukana hoidossa, sitä vahvemmin he seisovat linjaustemme takana ja sitä paremmin hoitoa on mahdollista siirtää kotiin. Meillä ei ole vierailuaikoja, vaan hoito järjestetään niin, että perhe voi osallistua mahdollisimman paljon.

Potilaiden huolena alue-erot

Syömishäiriöliitto on huolissaan syömishäiriöpotilaiden eriarvoisuudesta. Hoitopolut ja hoidon sisällöt vaihtelevat alueittain ja yksiköittäin. Helmikuussa julkaistussa kannanotossaan liitto painottaa, että syömishäiriöiden hoidon kehittyminen edellyttää erityisosaamista ja -koulutusta. Pelkkä keskittäminen ei riitä erikoistuneeksi hoidoksi.

➤ www.syomishairioliitto.fi