Monet ennalta ehkäisevän lääkehoidon kliinisistä ohjeista ja suosituksista perustuvat väitteisiin, joita ei ole tutkimuksin todistettu, tutkijat katsovat.

Tampereen yliopiston tutkijaryhmä kyseenalaistaa verenpainelääkkeiden, sydänlääkkeinä käytettyjen statiinien sekä luukadon ehkäisyyn käytettyjen bisfosfonaattilääkkeiden kustannustehokkuuden.

Dosentti Teppo Järvisen tutkimusryhmän artikkeli ennaltaehkäisevän lääkehoidon kustannustehokkuuden puutteista julkaistiin British Medical Journalissa.

Tutkijat väittävät, että näistä lääkkeistä kliinisissä kokeissa saadut hyödyt eivät toteudu käytännössä. Heidän mukaansa lääkkeistä saadaan arkityössä paljon vähemmän hyötyä kuin kliinisissä kokeissa, joissa potilaiden huolellinen valinta ja henkilökunnan erityisasiantuntemus vaikuttavat tuloksiin.

Ihanteen ja todellisuuden välinen ero nostaa esiin kysymyksen, kuinka hyvin nämä kaikkein laajimmalle levinneet lääkkeet toimivat tosielämässä, tutkijat kirjoittavat.

Satunnaistetuista kokeista saatujen tulosten perusteella on päässyt vallalle käsitys, että yleisimmin käytetyt luulääkkeet bisfosfonaatit olisivat tehokas ja jopa kustannusvaikuttava tapa torjua iäkkäiden ihmisten lonkkamurtumia. Tutkijoiden mukaan tämä on kuitenkin kaukana todellisuudesta.

He osoittavat, että puhtaasti tutkimusnäyttöön perustuen vuonna 2003 Suomessa tapahtuneista 7 411 lonkkamurtumasta vain 343 olisi voitu estää antamalla bisfosfonaattilääkitys kaikille yli 50-vuotiaille suomalaisille, joita on 1 860 000.

Vaikka merkittävien ennalta ehkäisevien lääkkeiden, kuten statiinien, verenpainelääkkeiden ja bisfosfonaattien, väitetään olevan kustannustehokkaita, ei ole pätevää tutkimustietoa edes niiden tehokkuudesta, saati niiden vaikuttavuudesta arkisessa kliinisessä käytössä, tutkijat kirjoittavat.

Heidän mukaansa suuri osa ennalta ehkäisevän lääkehoidon kliinisistä ohjeista ja suosituksista perustuu väitteisiin, joita ei ole tutkimuksin todistettu.

Kustannustehokkuutta koskevilta tutkimuksilta pitäisikin vaatia testituloksia todellisista hoitotilanteista, ennen kuin lääkkeitä voidaan käyttää ohjaamaan hoitotyön käytäntöjä.

Kuva: Image Source