Tutkimus tuo koko ajan uutta tietoa molekyylitason tautiprosesseista ja ihmisen geenivariaatioista. Tämä tieto on siirtymässä myös lääkekehittelyyn - ja näin on pakkokin tapahtua, jos halutaan uusia lääkeaineita, sanoo Roche Groupin tutkimusjohtaja, professori

Jonathan Knowles

- Suurin ongelma ei enää ole lääkemolekyylin kehittäminen vaan se, mitä sitten tehdään, toteaa Jonathan Knowles.

Jonathan Knowles vieraili Suomessa Tiedeakatemian 100-vuotisjuhlasymposiumin merkeissä. Hän on suomalaiselle tiedeyhteisölle tuttu jo vuosien takaa, sillä hän toimi 1980-luvulla mm. VTT:n biotekniikan laboratoriossa. Rochen tutkimustoimintaa hän on vetänyt 11 vuoden ajan.

Kohti täsmälääkitystä

Nykyään vain 20-60 % potilaista saa lääkkeestä tehokkaan avun. Haittavaikutuksiin kuolee pelkästään Yhdysvalloissa yli 100 000 ihmistä vuodessa. Jonathan Knowles ei enää usko, että pelkkä uusi lääkemekanismi toisi muutoksen.

- Joka kerran kun tuodaan uusi lääkevaikutusmekanismi vanhaan potilasryhmään, se toimii, mutta vain osalla. Emme pääse eteenpäin, ennen kuin voimme tunnistaa nämä potilaat.

Se edellyttää aivan erilaista yhteistyötä, lääkkeiden ja diagnostiikan kehittämistä samanaikaisesti. Tämä on keskeinen lähtökohta Rochen tutkimusstrategiassa. Kun diagnostiikan avulla saadaan lääkkeen kohderyhmä tunnistettua tarkemmin, sekä vanhojen että uusien lääkkeiden vaikuttavuus paranee.

Rochella jokaiseen lääkeprojektiin liittyy diagnostiikan biomarkkeriohjelma - ja biomarkkerien löytäminen on Jonathan Knowlesin mukaan vaikeampaa kuin itse lääkkeen kehittäminen. Olennaista on biomarkkerien jatkuva hyödyntäminen, niin sairauden tunnistamisessa kuin vaikuttavuuden seurannassakin. Käytännön esimerkki tästä on syöpälääke trastutsumabi (Herceptin).

- HER2-geenitutkimus on molekyylitason määritys, joka määrittelee hoidosta hyötyvän potilasryhmän, toteaa Jonathan Knowles.

Samalla kun tutkimustieto lisääntyy, se vaatii myös terveydenhuollolta panostusta tiedon käyttöönottoon. Knowles kuitenkin uskoo, että diagnostiikan tarkentuminen ja sen myötä hoitojen oikea kohdentuminen koituu sekä potilaan että terveydenhuollon rahoittajan hyödyksi.

Lääketutkimukseen uusia malleja

Uusia lääkemolekyylejä tulee markkinoille entistä vähemmän. Jonathan Knowles haluaa muuttaa ajattelutapaa lääkekehittelyssä.

- Nykyiset lääketutkimuksen säännöt, joiden mukaan täytyy tehdä tietty määrä tiettyjä kokeita tietyille potilasryhmille, ovat toimineet ihan hyvin, mutta kun tietoa kertyy lisää, sitä on hyödynnettävä myös lääketutkimuksen malleissa.

Esimerkiksi syöpänäytteistä saadaan valtava määrä tietoa molekyylitasolta, mutta sitä ei voida käyttää suoraan. Jonathan Knowlesin mielestä eri tutkimusmenetelmien tuomaa tietoa pitäisi yhdistää entistä paremmin ja luottaa ihmisille tehdyistä kokeista saatavaan tietoon enemmän kuin eläinkokeisiin.

- Usein lääke toimii hiirimallissa, mutta kun se viedään potilaisiin, ei tapahdu mitään tai vain yksi potilas hyötyy. Tässä nousee taas esiin kysymys, miten tunnistetaan hyötyä saava potilas, Knowles toteaa.

Siis jo lääkekehittelyn vaiheessa pitäisi päästä lähemmäs oikeaa potilasryhmää. Kliiniset kokeet ovat hyvin kalliita, ja Knowlesin mukaan toimivia lääkkeitä putoaa varmasti pois kehityksestä, jos nykyistä mallia ei muuteta. Esimerkiksi AstraZenecan keuhkosyöpälääke gefitinibiä (Iressa) ei hyväksytty ensimmäisellä kerralla, koska sen teho oli liian vähäinen. Vasta kun pystyttiin löytämään potilaat, jotka saivat vasteen, lääke sai hyväksynnän. Rochen erlotinibin (Tarceva) tutkimukset suunniteltiin alun perin valikoidun potilasryhmän pohjalta.

Lääketutkimusten mallia on Knowlesin mielestä syytä tarkastella kaikilla tasoilla, myös tutkimuksia tekevissä klinikoissa ja laajemmin yhteiskunnassa. Esimerkiksi Englannissa on ehdotettu, että yrityksen velvollisuus olisi kehittää hyvä faasin II taso, joka näyttää, että lääke toimii tietyillä potilailla, ja faasin III tutkimukset tehtäisiin yhteistyössä terveydenhuollon kanssa. Tämä voisi lisätä lääkkeiden etenemistä faasin III tutkimuksiin.

- Lääkkeen kehittäminen on koko yhteiskunnan asia, ei vain lääkeyrityksen, sanoo Jonathan Knowles.

Toimivaa verkostotutkimusta

Jonathan Knowles johtaa Rochen tutkimusorganisaatiota, jossa diagnostiikka ja lääkekehittely toimivat yhdessä. Hänen mukaansa tämä tehostaa kehitystyötä, sillä näin on helpompaa tarkastella diagnostiikkaa myös kliinisissä kokeissa. Mallia täydentävät lääkekehitysyritykset Genentech ja Chugai sekä lukuisat yhteistyökumppanit, mm. Suomessa BioTie.

- Vielä 1950- ja 60-luvuilla lääkeyritysten tutkijat olivat farmakologian ja lääkekemian erityisasiantuntijoita, jollaisia ei ollut muualla. Molekyylibiologian tutkimus on muuttanut kaiken lyhyessä ajassa. Nyt tietoa tulee yliopistoista, biotekniikan yrityksistä, mistä tahansa, toteaa Knowles.

Lääkeyritysten yhteys perustutkimukseen on tiivistynyt. Kun tietoa tulee yhä enemmän, sitä ei ole mahdollistakaan kerätä yhteen yritykseen. Siksi yhteistyö on lääkekehittelyssä entistä tärkeämpää.

- Biotekniikan vallankumous on etenkin Yhdysvalloissa johtanut siihen, että lähes jokaisella professorilla on oma biotekniikan yritys. Tieteelliset läpimurrot tulevat yhä useammin näistä yrityksistä.