Teknologia vammaisten itsenäisen elämän avuksi
Vammaisten päivittäistä elämää helpottavan teknologian sovellusten tutkiminen on otettu EU:n komission rahoituksen piiriin. Vuonna 1990 perustettu TIDE-toimisto keskittyy vammaisten ja vanhusten tasa-arvoa edistävän ja elämää helpottavan teknologian tutkimiseen. Yhteistyö vammaisten, suunnittelijoiden, tutkijoiden ja tuotteita valmistavien yritysten välillä on välttämätöntä sovellusten aikaansaamiseksi.
Kolmas kansainvälinen TIDE-kongressi (Technology Initiative for the Integration of Disabled and Elderly People) järjestettiin Helsingissä 23.-25.6.1998. Kongressin teemana oli eurooppalaisen elämänlaadun parantaminen valjastamalla teknologia palvelemaan palvelujen saavutettavuutta ja sitä kautta edistämään tasa-arvoa. TIDE-ohjelmien johtaja Dr. Egidio Ballabio kertoi, että EU rahoittaa puolet ohjelmaan hyväksyttyjen projektien kuluista. Erilaisia hankkeita on viideltä tutkimusalueelta, jotka ovat: teknologioiden ja niihin liittyvien palvelujen saavutettavuus, selviytyminen kotona ja etähoito, liikkuminen ja liikenne, valvonta ja ohjaus sekä toimintojen palauttaminen ja edistäminen. Käytännössä nämä merkitsevät mm. tietokoneyhteyksien luomista kotoa palvelupisteisiin, erilaisten elektronisten valvonta- ja ohjauslaitteiden asentamista ja esteitä havaitsevien pyörätuolien kehittämistä.
Suomessa on asiaan perehtynyt tutkimusprofessori Jan Ekberg Stakesista. Hän on ollut käynnistämässä useita tutkimusprojekteja, joiden tarkoituksena on helpottaa tietoliikenneyhteyksien ja palvelujen kehittämistä siten, että ne olisivat kaikkien ulottuvilla. Ekberg korosti, että suunnittelussa tulisi ottaa paremmin huomioon kaikki mahdolliset käyttäjäryhmät. - Jos jokin asia on hyvin suunniteltu vammaisille, soveltuu se hyvin usein myös kaikille muille, hän totesi.
Helsinkiläinen opiskelija Kristiina Parvento sairastaa vaikeaa nivelreumaa ja käyttää liikkumiseen sähköpyörätuolia. Hän pystyy asumaan itsenäisesti päivittäisen avustajan ja erilaisten teknisten välineiden avulla. Itsenäinen asuminen edustaa hänelle omaa autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta. Kännykkä, sähköposti ja kaukosäädin, jolla voi sammuttaa valot, avata ikkunat jne. tuovat hänen ulottuvilleen palveluja ja mahdollisuuksia, jotka muuten jäisivät saavuttamatta. - Toisaalta liian pitkälle viety tekniikka voi myös eristää vaikeasti vammaisen yhteiskunnasta. Jos ajatellaan, että palvelut saadaan kätevästi suoraan vammaisen henkilön ulottuville, ei ympäristön suunnitteluun ja liikkumiseen tarvitsekaan enää kiinnittää huomiota, totesi Kristiina Parvento.
