Suurin osa tutkijoiksi kouluttautuneista työskentelee koulutuksen toimialalla, toiseksi eniten heitä on terveydenhuollossa.

Koulutuksen parissa työskenteli yli 40 prosenttia tutkijoiksi kouluttautuneista vuonna 2007; heistä kolme neljästä yliopistoissa. Terveydenhuollossa työskenteli 16 prosenttia ja teollisuuden palveluksessa vajaa kymmenes tutkijakoulutetuista, kertoo Tilastokeskuksen selvitys.

– Suomi on hyvä tiedemaa, ja Suomen tutkijakoulutus on poikkeuksellisen hyvässä järjestyksessä. Esimerkiksi sekä kliinisen lääketieteen että biolääketieteen julkaisujen määrät ovat kehittyneet myönteisesti, sanoo professori, Suomen Akatemian entinen pääjohtaja Reijo Vihko.

Tutkijoiksi kouluttautuneista yli 20 prosenttia toimi johtotehtävissä ja reilut 70 prosenttia erilaisissa asiantuntijatöissä. Johtotehtävät houkuttelevat lisensiaatteja hieman useammin kuin tohtoreita.

Tohtorien työttömyys vähäistä

Korkeasti koulutetut työllistyvät selvästi paremmin kuin muu väestö. Esimerkiksi vuonna 2007 työttömiä korkeasti koulutettuja henkilöitä oli 39 000, mikä vastaa 4,3 prosentin työttömyysastetta. Koko väestön työttömyysaste oli tuolloin 6,9 prosenttia. Tohtorien työttömyysaste oli pienin, 2,3 prosenttia.

– Lääketieteen tohtorien koulutus on vähentynyt Suomessa, ja lääketieteellisistä tiedekunnista tulee yhä enemmän filosofian tohtoreita. Lääketieteen tohtoreista ei todellakaan ole liikatuotantoa, Reijo Vihko toteaa.

Vihkon mukaan yksi suuri ongelma tiedemaailmassa on kliinisen tutkijan ura.

– Pitäisi pyrkiä siihen, että klinikoissa olisi tutkijajoukko, jotka ovat väitelleitä tohtoreita ja joiden päätehtävä on tutkimustyö. Lääkäritutkijat voisivat pitää potilasvastaanottoa kerran tai kaksi viikossa, hän summaa.

Ulla Toikkanen

Kuva: Pixmac