Terveydenhuollon mallimaa näyttää olevan ajautumassa terveyskriisiin, Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinnon tänä vuonna saanut professori Jussi Huttunen totesi eilen Lääkäripäivillä. Ellei kokonaisuutta saada hallintaan, edessä on alati paheneva kriisi.

Terveydenhuollon mallimaa näyttää olevan ajautumassa terveyskriisiin, Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinnon tänä vuonna saanut professori Jussi Huttunen totesi eilen Lääkäripäivillä.

Vaikka vastasyntyneen elinajan odote on Suomessa 1940-luvulta lähtien jatkuvasti noussut, imeväis- ja äitiyskuolleisuus vähentynyt sekä sepelvaltimokuolleisuuskin laskusuunnassa, edessä on myös uhkia ja haasteita. Niitä ovat Huttusen mukaan ikärakenteen muutos ja henkilöstö- sekä rahapula.

– Tulevaisuudessa terveysjärjestelmä näyttää ajelehtivan ilman suuntaa. Ellemme saa kokonaisuutta hallintaan, edessä on alati paheneva kriisi, Huttunen totesi.

Kriisi muhinut vuosikymmeniä

Terveydenhuollon ajankohtainen kriisi on Huttusen mukaan perusterveydenhuollon, yhteistyön, ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän, henkilöstöpolitiikan sekä kunta- ja aluepolitiikan kriisi.

Kriisin juuria Huttunen löysi viideltä vuosikymmeneltä. Monikanavainen rahoitusjärjestelmä otettiin käyttöön 1963. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito erotettiin hallinnollisesti ja toiminnallisesti toisistaan 1972. 1990-luvulla tapahtui keskusohjauksen purkaminen ja lääkäreiden koulutuspolitiikassa epäonnistuttiin. Kuntauudistuksen mateluvauhti on pahentanut kriisiä.

Kriisi näkyy erityisesti terveyskeskuksissa pirstaleisuutena ja irrallisuutena. Sisäisessä työnjaossa on ongelmia, kehittämistyössä puutteita ja johtamisessa heikkouksia. Tilannetta pahentavat erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon vastakkainasettelu sekä keskushallinnon ohjauksen riittämättömyys.

Kehittämistyö kunniaan

– Jotta asiat saataisiin kuntoon, lääkäreiden perusopetuksen tulee tukea terveyskeskustyötä. Perehdytyksestä ja työnohjauksesta on tehtävä maan tapa. Jatko- ja täydennyskoulutus on saatava kuntoon ja kehittämistyö kunniaan, Huttunen listasi.

Myös palkkaus olisi hänen mukaansa saatava kannustavaksi ja tiimityötä tukevaksi. Työntekijöiden pitäisi saada hallita riittävästi omaa työtään. Erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto tulisi saada tukemaan toisiaan.

Erikoissairaanhoito on Suomessa Huttusen mukaan pääosin tehokasta ja vaikuttavaa. Psykiatrisessa hoidossa, päivystysjärjestelmässä ja ensihoidossa hän näkee kuitenkin kehitettävää. Parannettavaa on myös tietotekniikan todellisessa hyödyntämisessä ja uuden teknologian hallitussa käyttöönotossa.

Uusi laki saatava nopeasti voimaan

Huttunen kaipaa terveydenhuoltolakia tai sosiaali- ja terveyshuoltoaluelakia (ns. SOTE-laki) voimaan nopeasti. Hänen mukaansa SOTE-laki on toteuttamiskelpoinen edellyttäen, että SOTE-alueita on 25–35, eikä 50–60, kuten nykysuunnitelmien mukaan. Lisäksi STM:llä ja Erva-alueilla on oltava riittävät välineet ohjata erikoissairaanhoidon ja päivystyksen työnjakoa.

Huttunen peräänkuulutti myös THL:lle ja Vaviralle riittäviä voimavaroja palvelujärjestelmän seurantaan, kehittämiseen ja valvontaan. Hän kaipasi STM:lle valtuuksia antaa sitovia määräyksiä kysymyksistä, jotka liittyvät kunnallisen palvelujärjestelmän laatuun, mitoitukseen ja työnjakoon.

Kuntarakenne ongelmanratkaisun este

Huttusen mielestä nykyinen kuntarakenne estää monien keskeisten terveysjärjestelmän ongelmien ratkaisua.

– Hyvin toimivien kuntien väestöpohjan tulisi olla yli 50 000 ja niiden tulisi palvella yhtenäisiä talous- ja työssäkäyntialueita, Huttunen totesi.

– Jos kuntarakennetta ei korjata, voi edessä olla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtäminen valtiolle tai Kelalle.

Huttunen kaipasi myös hallittua priorisointia koskevan keskustelun aloittamista uudelleen.

– Priorisoidaanko terveydenhuolto ja mitkä ovat periaatteet? Kuka tekee ja miten valmistellaan priorisointia koskevat päätökset? Millaista lainsäädäntöä tarvitaan? Kuka valvoo ja miten, Huttunen kyseli.

Sirpa Kulonen