– Talouskriisiä on jatkunut jo viisi vuotta eikä loppua näy. Olisi vastuutonta olla ajattelematta, kuinka terveyspalvelut rahoitetaan, jos niukkuuden aika tuli jäädäkseen, terveydenhuoltojärjestelmiä tutkiva professori Richard B. Saltman sanoo.

Kun rahantulo hiipuu, on syytä tutkia, miten rahaa jatkossa käyttää ja mistä sitä mahdollisesti saa lisää. Näin kiteyttää yhdysvaltalainen professori Richard B. Saltman kotiläksyn, jonka hän haluaa antaa eurooppalaisten julkisrahoitteisten terveyspalvelujärjestelmien kehittäjille.

Saltman maalaa kuvan maailman taloustilanteesta. Vuonna 2008 Yhdysvaltain rahoituskriisistä alkaneen laajemman talouskriisin jälkeen Euroopan talouskasvu on likipitäen pysäh­tynyt. Euroopan osuus globaalista talouskasvusta on tasaisesti ­kutistunut 1990-luvulta lähtien Kiinan ja muiden kehittyvien maiden ottaessa talousmahtien roolia. Nyt läntinen ­Eurooppa, Suomi mukaan lukien, on ­tipahtamassa kokonaan talouden kasvukartalta.

Niinpä myös 1980-luvulla määriteltyjä julkisen terveydenhuollon tavoitteita on pakko tarkastella uudelleen.

– Terveydenhuoltoon ei ole tulossa ­lisää valtion rahaa eikä velkaa voi ottaa loputtomiin. Yleinen niukkuus saattaa kestää pitkäänkin, kriisi on muuttunut arjeksi, Emory-yliopistossa Georgiassa professorina toimiva Saltman sanoo.

Saltman on tutkinut eurooppalaisia julkisrahoitteisia terveydenhuoltojärjestelmiä 30 vuoden ajan. Hän on erityisesti perehtynyt pohjoismaisiin järjestelmiin, myös suomalaiseen.

Yksityiset kumppaneiksi

Saltmanin mielestä muutos on tehtävä, eikä mikään muutosvaihtoehdoista ole kivuton. Vaihtoehtoja kuitenkin on: terveydenhuollon kuluja voidaan jakaa julkisen sektorin sekä yksityisten rahoittajien ja palveluntarjoajien kesken. Työterveyshuolto voisi ottaa isomman roolin perusterveydenhuollossa. Yksityisten terveysvakuutusten käyttöä voidaan kasvattaa ja asiakasmaksuja lisätä ja nostaa, kunhan turvataan heikompiosaisten hoitoonpääsy.

Yksityistä palveluntuotantoa ja yrit­täjyyttä esimerkiksi hoiva-alalla pitää ­aidosti tukea ja kannustaa, eikä säännellä niitä ulos järjestelmästä.

– Ihmiset hoitavat jo nyt toisiaan. Tällaiseen epä­viralliseen hoivatoimintaan pitää kannustaa.

Saltman pitää ihmisten omaa terveyskäyttäytymistä tärkeänä osana järjestelmää. Jos henkilö tupakoi tai on ylipainoinen, hänen kuuluisi maksaa terveydenhuollostaan enemmän. Toimenpiteet terveyden kohentamiseksi laskisivat maksuja.

Perushoitoon yhteinen sävel

Helppoja rakennemuutoksia ei ole, Saltman painottaa. Suomen erityiskysymys on muun muassa se, kuinka julkiseen perusterveydenhuoltoon saadaan houkuteltua lääkäreitä, jos siihen suunnattava raha vähenee. Entä voisivatko kolme kilpailevaa perusterveydenhuollon tasoa eli terveyskeskukset, yksityisvastaanotot ja työterveyshuolto muodostaa haasteen sijaan voimavaran?

Myös sote-uudistuksen yhteydessä pitää miettiä isompaa kuvaa.

– Miten rohkaistaan yksityistä palveluntuotantoa eikä nojata vain verovaroihin? Saltman kehottaa miettimään.

Hän painottaa, että Suomessa ei ole tarpeen yksityistää terveydenhuoltoa Amerikan malliin. Päinvastoin, muutos voi olla hallittu ja suunnitelmallinen.

Kysymyksiä ja tasapainoteltavaa varmasti riittää, professori myöntää. Yhtä kaikki, julkisen sektorin tulee kiireesti alkaa ajatella kuin yksityisen.

Jaana Ahlblad
Kuva: Mikko Käkelä