Tupakkavalistuksen veteraanit: Koskaan ei ole liian myöhäistä
Helsingin tupakka tai terveys -kongressissa nähtiin kaksi maailmankuulua terveydenedistämisen veteraania. 90-vuotias Sir Richard Doll oli erityisen huolissaan siitä, että tupakoinnin ehkäisytyö on vaarassa painottua yksipuolisesti nuorisoon.
- Aivan yhtä tärkeää on viestiä aikuisille, että tupakoinnin lopettaminen on hyödyllistä missä iässä tahansa. Vakavimmat terveyshaitat ilmenevät vasta pitkän tupakointiuran jälkeen. Siten vielä 60-vuotiaanakin lopettaminen vähentää sairastumisen vaaraa! sanoi professori Doll. Hän havaitsi tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteyden jo 1950-luvulla. Julkisesti hän puhui huomioistaan ensi kerran 1952.
- Tuossa tilaisuudessa oli paljon osanottajia. Yksi heistä nousi ylös todeten, että jos väitteeni on totta, tilanne on hyvin vakava. Hän kuitenkin huomautti, ettei asian kertomisesta ei ole mitään iloa niille aikuisille, jotka jo ovat riippuvaisia tupakasta, joten parasta olisi keskittyä lasten valistamiseen. Tämä puhuja oli tupakkateollisuuden edustaja, kertoi professori Doll. Hän käytti esimerkkiä painottaakseen, ettei tupakkavalistuksessa saisi laiminlyödä aikuisia tai pitää heitä menetettyinä tapauksina. Juuri tämä viestihän olisi tupakkateollisuuden mieleen.
Sauhuttelevat ranskalaislääkärit
Doll on tehnyt vuosikymmenet yhteistyötä kollegansa, Oxfordin yliopistossa työskentelevän professori Richard Peton kanssa.
Tupakkakongressissa Richard Peto esitteli Suomen ja Britannian huomattavan yhteneväisia tilastoja, joissa valistuksen ja lainsäädännön avulla on voitu vähentää tupakkakuolleisuutta tehokkaammin kuin missään muualla.
- Erot Euroopassakin ovat suuria. Pahin tilanne on keskisessä Euroopassa, jossa 49 prosenttia miehistä kuolee alle 70-vuotiaana, ja 21 prosenttia heistä tupakan takia. Naisten ennenaikaisista kuolemista viitisen prosenttia johtuu tupakoinnista. Esimerkiksi Ranskassa tupakoinnin vähentämistä ei otettu ensin vakavasti, ja tämä näkyy tilastoissa, jotka ovat kuin peilikuvia Suomen ja Britannian lukuihin verrattuina, Peto huomautti. - Siellähän myös lääkärit tupakoivat yhtä ahkerasti kuin kaikki muutkin! Peto hymähti.
- Keskieurooppalainen poikkeus on Puola, jonka onnistui kääntää tupakointiluvut laskuun 1990-luvulla. Siellä kansanterveystyötä ovat tehneet oikeanlaiset ihmiset, jotka ovat pitäneet nimenomaan tupakoinnin lopettamista tärkeänä, Peto totesi.
Monissa entisissä itäblokin maissa tupakan markkinointi on villiä ja vapaata. Tupakkakongressin näyttelyssä oli mm. kuvia Slovakiasta, jossa tupakkamarkkinoinnissa hyödynnetään kulutustavaroiden houkuttelevuutta. Tupakkamainokset komeilevat jopa vauvojen leluissa, ja tupakkafirmojen arpajaisissa voi voittaa kallistakin elektroniikkaa.
Vauraista länsimaista tupakkateollisuus on siirtänyt painopistettään viime vuosina erityisesti kehitysmaihin. Yli 80 prosenttia maailman arviolta 1,1 miljardista tupakoitsijasta asuu kehitysmaissa. Vuoteen 2030 mennessä noin 70 prosenttia tupakoinnista johtuvasta 10 miljoonasta kuolemasta vuosittain tapahtuu köyhissä maissa. WHO:n mukaan tupakka tappaa maailmassa noin 4,9 miljoonaa ihmistä vuodessa.
Tohtori Prabhat Jha toteaa, että kehitysyhteistyötä tekevät tahot ovat olleet tuskastuttavan hitaita toimissaan tupakkaepidemiaa vastaan.
- Kaksi kasvavaa kuolinsyytä maailmassa ovat AIDS ja tupakka. Kuitenkin useimmat kehitysapuohjelmat vaikenevat tupakasta. Tuki kehitysmaille tulisikin kohdistaa myös hälventämään luuloa, että tupakalla olisi olennainen merkitys talouden kehitykselle, korosti Jha.
