Tutkimus ehdottaa radikaalia muutosta diabeteksen luokitteluun
Kehitetty diabeteksen luokittelu jakaa potilaat viiteen alaryhmään, joista kullakin on omat kliiniset erityispiirteensä.
Uusi tutkimus osoittaa, että diabeteksen diagnosointia voidaan merkittävästi parantaa kokonaan uudenlaisella luokittelulla, jonka perusteella diabetespotilaat jaetaan viiteen alaryhmään.
Uusi luokittelu täsmentää huomattavasti potilaan ennustetta ja helpottaa sopivimman lääkehoidon valintaa jo sairauden diagnosointihetkellä.
Kansainvälisen tutkimusryhmän tulokset perustuvat Skånen alueella Ruotsissa toteutettuun laajaan ANDIS-tutkimukseen, kahteen muuhun ruotsalaisaineistoon sekä suomalaiseen DIREVA-rekisteriin (Vaasan diabetesrekisteri). Tutkijoilla oli käytettävissään lähes 15 000 potilasta, joista yli 3 000 on kerätty Vaasan alueelta.
Tutkimus ja sen pohjalta kehitetty uudenlainen diabeteksen luokittelu julkaistaan Lancet Diabetes and Endocrinology -lehdessä 1.3.2018.
Kohti yksilöllistä hoitoa
Perinteisesti diabetes on jaettu tyypin 1 ja tyypin 2 diabetekseen sekä muutamaan harvinaiseen diabetestyyppiin. Suurimmalla osalla potilaista diagnosoidaan tyypin 2 diabetes.
– Diabetespotilaat eroavat toisistaan oireiden vakavuuden, diabeteksen lisäsairauksien ja lääkeainevasteen suhteen. Nykyisen diagnostisen luokittelun tarkkuus ei riitä tunnistamaan riskipotilaita tai valitsemaan tehokkainta hoitoa. Tutkimuksemme lähtökohtana oli halu parantaa tilannetta, toteaa tutkimusta johtanut professori Leif Groop Lundin ja Helsingin yliopistoista.
Tutkijoiden kehittämä diabeteksen luokittelu jakaa potilaat viiteen alaryhmään, joista kullakin on omat kliiniset erityispiirteensä. Luokittelu perustuu potilaiden sairastumisikään, painoindeksiin ja neljään yleisesti käytettävään laboratoriotestiin, joilla mitataan verensokeria, insuliiniresistenssiä ja diabeteksen vasta-aineita.
– Nykyään diabetesdiagnoosi perustuu verensokerin määrittämiseen. Tutkimuksemme tärkeiksi osoittamien tekijöiden huomioiminen täsmentää diagnoosia ja tutkimuksemme onkin ensimmäinen askel kohti diabeteksen yksilöllistä hoitoa, sanoo Groop.
Tutkimuksen perusteella luotu uusi diabeteksen luokittelu:
SAID (severe autoimmune diabetes) = autoimmuunidiabetes
SIDD (severe insulin-deficient diabetes) = vaikea ei-autoimmuuniperäinen insuliininpuutosdiabetes
SIRD (severe insulin-resistant diabetes) = vaikea insuliiniresistentti diabetes
MOD (mild obesity-related diabetes) = lievä lihavuuteen liittyvä diabetes
MARD (mild age-related diabetes) = lievä ikääntymiseen liittyvä diabetes
Eniten vaikutusta tyypin 2 diabeteksen luokitteluun
Merkittävimmin tutkimuksen tulokset vaikuttavat tyypin 2 diabeteksen luokitteluun. Tämän diagnoosin saavat potilaat voidaan uuden luokittelun perusteella jakaa neljään eri ryhmään. Kullakin näistä ryhmistä on erilainen oireprofiili ja riski sairastua diabeteksen komplikaatioihin, erityisesti munuaissairauteen. Myös diabeteksen riskigenotyyppien esiintyminen erosi ryhmien välillä.
Kun sama analyysi toistettiin muiden tutkimusaineistojen kohdalla, tulosten samankaltaisuus Skånen aineistoon verrattuna ylitti jopa tutkijoiden omat odotukset. Ainoana erona lievempää ikääntymiseen liittyvää diabeteksen muotoa havaittiin Suomessa suhteellisesti enemmän.
– Erityisesti uuden luokittelun mukaiset vaikeaa insuliiniresistenttiä diabetesta ja ei-autoimmuuniperäistä insuliininpuutosdiabetesta sairastavat potilaat hyötyisivät uudesta diagnostiikasta, sillä heidän hoidossaan olisi eniten parannettavaa, sanoo osastonylilääkäri Tiinamaija Tuomi HYKS:sta.
– Tämän uuden luokittelun avulla voisimme tulevaisuudessa aloittaa suoraan tehokkaammalla lääkehoidolla jo sairauden alkuvaiheessa kohonneen riskin potilailla ja näin ennaltaehkäistä komplikaatioiden kehittymistä.
Ylilääkäri Annemari Käräjämäki Vaasan keskussairaalasta toteaa, että Vaasan sairaanhoitopiirin satsaus alueellisen DIREVA-rekisterin perustamiseen ja näiden peruskokeiden mittaamiseen kaikilta diabetespotilailta maksaa tulevaisuudessa itsensä takaisin.
Tutkimusta johti Lundin yliopisto. Suomesta mukana oli tutkijoita Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista (FIMM), Vaasan sairaanhoitopiiristä, Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksesta.
Kuva: Panthermedia
