Työaikalaki uudistaa päivystämisen

Näköpiirissä on, että yksittäisen lääkärin tekemien päivystystuntien määrä vähenee.

”Pitkät päivystysrupeamat eivät ole mitään sankaritarinoita.”

Sonja Aukee

”Tällä hetkellä noin puolet palkastani tulee päivystyksestä.”

Pirkka Pekkarinen

”Ihmettelin kahden kuukauden kuluttua, että tällainenko olo on, kun ei ole koko ajan väsynyt.”

Antti Tamminen

Työaikalaki on muuttumassa. Kaikista muutoksista ei voi poiketa työehtosopimuksella. Taustalla ovat EU:n työaikadirektiivin vaatimukset.

Suurin lääkärin työhön vaikuttava muutos on se, että uuden lain mukaan kaikki aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla, lasketaan työajaksi. Lisäksi vuorokausilepoa koskeva säännös jouduttaneen ottamaan huomioon Lääkärisopimuksessa.

Kyseessä on iso muutos. Lääkäriliiton neuvottelut asiasta Kuntatyönantajien kanssa ovat juuri alkaneet. Liiton tavoitteet linjataan hallituksessa marraskuussa.

Neuvotteluissa on pohdittava uudelleen perustyöajan ja päivystysajan suhde. On todennäköistä, että lääkärien kokonaistyöaika, mukaan lukien virkatyöaika ja päivystykset, ja sen sijoittaminen joudutaan pohtimaan kokonaisuutena uudestaan.

– On mietittävä, miten pitkiä työrupeamia lääkärit voivat tehdä lain säännösten puitteissa ja työehtosopimuksessa sovittavien määräysten osalta. Tässä on otettava huomioon myös työsuojelulliset näkökohdat, sanoo Lääkäriliiton neuvottelujohtaja Laura Lindholm.

Näköpiirissä on, että yhden lääkärin tekemien päivystystuntien määrä tulee vähenemään. Monen sairaalalääkärin tuloista iso osa tulee päivystyksistä. Mitä tuloille siis tapahtuu?

– Myös palkkausjärjestelmästä neuvotellaan parhaillaan.

Lindholm toteaa, että kun päivystysajat lyhenevät, päivystysvuorojen kokonaismäärä kasvanee. Tulevatko lääkärit päivystämään nykyistä useammin vai tarvitaanko enemmän päivystäviä lääkäreitä, jotta päivystykset saadaan järjestymään?

– On erikoisaloja, joilla voidaan tarvita erikoisjärjestelyjä.

Lääkärikunnan mielipiteet jakautuvat

Lääkärikunnan mielipiteet päivystysten järjestämisestä jakaantuvat. Yhä useampi lääkäri toivoo lyhyempiä päivystysrupeamia, mutta osa lääkäreistä haluaa edelleen päivystää läpi vuorokauden.

Lääkäriliiton Työmarkkinatutkimuksen mukaan Suomessa on noin 7 500 päivystävää lääkäriä. Päivystävillä erikoislääkäreillä on tällä hetkellä keskimäärin kolme, erikoistuvilla neljä työpaikkapäivystystä kuukaudessa.

Päivystysajat ovat lyhenemässä. Tyypillinen viikonloppupäivystys sairaalassa on yhä noin 24 tuntia. Mutta siinä missä vuonna 2012 päivystävistä lääkäreistä 70 prosenttia päivysti vuorokauden, 2017 vastaava osuus oli 52 prosenttia. Jo 37 prosenttia päivystää tyypillisesti 12 tuntia kerrallaan. Pitkien päivystysrupeamien jakamiseen on oltu enimmäkseen tyytyväisiä paikoissa, joissa sitä on kokeiltu.

Terveyskeskuksissa päivystäminen on vähentynyt merkittävästi. Vielä 2002 terveyskeskuslääkäreistä 76 prosenttia osallistui päivystykseen. Vuonna 2017 enää 31 prosenttia päivysti.

Uusi työaikalaki on tulossa voimaan 2020. Hallitus antoi lakiesityksen syyskuussa. Laki menee vielä eduskunnan käsittelyyn. Laura Lindholmin mukaan lakiin ei kuitenkaan ole odotettavissa enää perustavanlaatuisia muutoksia.

Yli 30 000 tuntia päivystystä

Kanta-Hämeen keskussairaalan ylilääkäri ja gastrokirurgi Antti Tamminen on pikku hiljaa lopettelemassa päivystämistä.

– Mietin vielä, päivystäisinkö 1–2 kertaa kuukaudessa. Olen saanut sairaalaan paljon nuorta porukkaa, joten itse ei tarvitsisi enää päivystää.

Tammisen päivystysuraan mahtuu paljon työtunteja. Tamminen laski, että 35 vuoden ajalta on kertynyt yli 30 000 päivystystuntia. Luvussa ei ole eritelty varallaoloa ja aktiivipäivystystä. Laskenta on myös tehty varmuuden vuoksi alakanttiin.

– Kollegalla oli kertynyt 36 vuoden aikana päivystystunteja yli 41 000. Vanhat jäärät pääsevät näihin lukuihin. Tosin joillakin erikoisaloilla luvut voivat olla vielä suurempia.

– Ennen niin kutsuttua päivystysvapaa-aikaa tehtiin päivä töitä, päivystettiin ilta ja yö ja tehtiin vielä seuraava päivä töitä. Joskus viikonloppuisin vedettiin kaksi ja harvoin jopa kolme vuorokautta putkeen, hän muistelee.

Erikoislääkäriksi valmistuttuaan hän on tehnyt pääsääntöisesti takapäivystyksiä, joita on kertynyt noin 4 kuukaudessa. Keskisuuressa keskussairaalassa täytyy tehdä usein myös niin sanottuja hätätöitä.

– Suomalainen päivystysjärjestelmä on pyörinyt tällä tavalla erikoistuvien ja erikoislääkärien erittäin suuren ylityömäärän eli päivystystyön varassa vuosikymmenien ajan.

Katki, poikki ja pinoon

Tamminen tietää, että nykypäivänä vastaavat tuntimäärät eivät ole realistisia. Hän näkeekin, että pitkien päivystysrupeamien katkaiseminen on kaikkien kannalta järkevää. Siitä hyötyvät työntekijä ja potilasturvallisuus.

– Myönnän, että yötunnit ovat välillä olleet helkutin raskaita. Kun siirryin takapäivystykseen, jolloin yöllinen rasitus on vähäisempi, ihmettelin kahden kuukauden kuluttua, että tällainenko olo on, kun ei ole koko ajan väsynyt.

Hän ymmärtää lääkäreitä, jotka ovat siirtyneet 24–26 tunnin päivystyksistä 12–17 tunnin päivystyksiin. Harva heistä haluaa siirtyä enää takaisin pidempiin vuoroihin. Työaikalaista tulevaa lepoaikaa pitäisi Tammisen mukaan noudattaa myös lääkäreiden kohdalla. Lepoajan pitäisi koskea aktiivi-, etulinja- ja akuuttipäivystyksiä, mutta ei takapäivystystä.

– Takapäivystyksessäkin voi joutua tekemään yön töitä ja päivän päälle, mutta se on harvinaisempaa. Jos takapäivystykset laitetaan myös 12 tunnin jaksoihin, se häiritsee erikoissairaanhoidon toimintaa liikaa.

Tammisen mukaan vuorojen lyhentäminen merkitsee vääjäämättä päivystysvuorojen lisääntymistä. Tuolloin on palkattava lisää lääkäreitä.

– Muuten vuoroja tulee niin tiheästi, että muu elämä kärsii.

Hereillä töissä ja kotona

Anestesiologiaan ja tehohoitoon erikoistuva Pirkka Pekkarinen päivystää 4–6 kertaa kuukaudessa HUS:n teho-osastolla. Etupäivystys painottuu pääasiassa arkiöihin.

– Päivystysvuoro alkaa iltapäivällä normaalin työvuoron jälkeen ja päättyy seuraavana aamuna. Edeltävän virkatyöpäivän lyhentämistä aamusta on kokeiltu. Lisäksi päivystän lyhyitä iltavuoroja ja viikonlopun vuoroja.

Pekkarinen tiesi alalle hakeutuessaan, että päivystäminen kuuluu työnkuvaan. Hän nauttii päivystyksestä, koska työn sisältö on palkitsevaa ja päivystysaikana on tekemisen "meininki". Työstä puuttuu virka-ajalla tapahtuvaa paperin pyöritystä.

Pekkarinen on päivystänyt vuosikymmenen. Tänä aikana työn intensiteetti on kasvanut. Yhä harvemmassa ovat hetket, jolloin töissä pystyy lepäämään. Riski siihen, että pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, on kasvanut.

– Anestesialääkärin työ on pakko virittää niin, että välillä on rauhallisia hetkiä. Kapasiteetti ei saa ylittyä, kun tulee kiire. Jos esimerkiksi leikkaussaliin tulee puukotustapaus, pitää olla ihminen, jolla on kädet vapaana.

Kolikolla aina kaksi puolta

Päivystyksen rasittavuus muodostuu Pekkarisen mukaan kokonaisuudesta. Ei ajasta, joka vietetään työpaikalla, vaan siitä, kuinka paljon on palautumis- ja lepoaikaa. Oman lisänsä kokonaisuuteen tuovat kotona odottava jälkikasvu ja yhtä paljon päivystyksiä tekevä vaimo, joka erikoistuu sisätauteihin.

– Kun perheessä on kaksi päivystävää ihmistä, täytyy laskea, kuinka paljon kuukaudessa on tunteja, jolloin molemmat ovat vapaana töistä virkeänä. Virkeitä yhdessäolopäiviä on lopulta aika vähän.

Pekkarinen pitää päivystysrupeamien lyhentämistä periaatteessa hyvänä, mutta näkee asiassa myös toisen puolen.

– Vuorojen lyhentäminen on periaatteessa hyvä, koska työpaikalla ollaan virkeinä. Samalla pitää miettiä miten ratkaistaan se, että kuukausitasolla ei tule liikaa kuormitusta päivystysvuorojen määrissä.

Vuorojen lukumäärän lisääminen kahden lääkärin taloudessa vähentäisi perheen yhteistä aikaa. Yhtälössä ei voi unohtaa myöskään päivystyksen taloudellista merkitystä.

– Tällä hetkellä noin puolet palkastani tulee päivystyksestä. Jos päivystysmäärä ja päivystyksestä saatava korvaus puolittuisivat, se olisi neljäsosa palkastani pois. Koko perheen tasolla merkittävä vaikutus, hän summaa.

Kun rasitus pysyy kohtuullisena, päivystyksestä voi nauttia

Radiologiaan erikoistuva Sonja Aukee Kuopion yliopistollisesta sairaalasta päivystää keskimäärin kerran viikossa.

– Nuorena radiologiaan erikoistuvana lääkärinä päivystän kokeneen radiologin apukätenä.

Päivystysvuoro kestää aamuun asti, mutta aktiivipäivystystä on usein vain illalla. Lopun aikaa riittää varallaolo kotona toisin kuin etupäivystäjällä, joka tekee aktiivipäivystystä aamuun asti.

Aukee päivystää pääasiassa radiologina mutta myös akuuttilääkärinä yhteispäivystyksessä. Akuuttilääkärinä päivystetään 6–8 tuntia työpäivän päälle.

Päivystys on erikoistuvalle lääkäreille usein antoisaa, koska siinä oppii ja näkee paljon. Kun rasitus pysyy kohtuullisena, päivystyksestä voi nauttia.

Hyvän päivystämisen edellytyksenä on, että triage toimii, resurssit ovat riittävät ja jaksamisesta huolehditaan.

– Tällä hetkellä kukin itse pitää huolta siitä, että muistaa syödä, käy vessassa ja pitää tauot. Hoitajien toiminnasta tuttu vuorovastaava voisi olla toimiva ratkaisu myös meille lääkäreille.

Päivystyksessä näkyy myös, jos terveydenhuollon päiväaikaisessa toiminnassa on ongelmia. Silloin potilaita valuu päivystykseen, kun he eivät muualta saa hoitoa.

Aukeen mielestä päivystysrupeamien lyheneminen on hyvä uutinen niin potilasturvallisuuden kuin lääkärien jaksamisen kannalta. Lääkärien olisi aika lakata ihannoimasta pitkiä päivystysvuoroja ja työviikkoja. Aukee kertoo, että jos lääkäri sanoo, ettei jaksa 24 tunnin päivystyksiä, hänen uravalintansa saatetaan kyseenalaistaa.

– Pitkät päivystysrupeamat eivät ole mitään sankaritarinoita.

Aukeen omista tuloista päivystys muodostaa arviolta kolmanneksen.

– Onko järkevää, että päivystyksen osuus on noin suuri, kun tärkein oppimispaikka on kuitenkin se päivätyö?