Kelan eläkehakemusten hylkääminen on vähentynyt, erityisesti vuonna 2001, todettiin työkyvyttömyyseläkkeen hakijan asemaa pohtineessa seminaarissa eduskunnassa. Kelan mukaan hylkäysten vähenemiseen on useampia syitä. Kelasta eläkettä hakevat henkilöt, joilla työeläke ei ole vähentänyt kansaneläkettä tai joiden työeläke on hyvin pieni. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi kehitysvammaiset. Hakijakunta on siten valikoitunutta.

Toinen hylkäämisten vähäisyyteen vaikuttava seikka on ratkaisukäytännön muuttuminen. Uuden menettelyn mukaan hylkäykset tulee perustella yksilöllisesti aikaisempaa tarkemmin. Myöntävän ratkaisun perusteeksi riittää lainkohta. Tämä merkitsee, että mikäli kyseessä on myöntävä ratkaisu jatkohakemukseen, on tällainen päätös annettava mahdollisimman pian, jotta hakijan toimeentulo ei katkea. Hitaammin ratkaistavat hylkäyspäätökset joutuvat odottamaan, koska ratkaisuyksikössä on työvoimavajausta. Ylilääkäri Mikael Ojala vakuutusyhtiö Ilmarisesta korosti, että eläkeratkaisujen ymmärrettävyyttä tulee lisätä.

– Pyrkimys toimintakyvyn mittaamiseen ei ole uusi asia, mutta sen soveltaminen eläke- ja kuntoutusasioihin on ollut vähäistä. Tästä on tosin poikkeuksena sydänpotilaan toimintakyvyn mittaaminen. Työeläkeratkaisuissa toimintakyvyn kuvaaminen antaa oleellista tietoa, mutta sen lisäksi myöntävään ratkaisuun tarvitaan myös tutkimuksilla osoitettu sairaus, pelkät subjektiiviset oireet eivät riitä. Toimintakyvyn laadukas arviointi parantaa eläkeratkaisujen oikeudenmukaisuutta, lisää ratkaisujen ymmärrettävyyttä, helpottaa hoidon ja kuntoutuksen suunnittelua ja hoidon tehon seurantaa. Toimintakyvyn arvioinnin ohjeista on kuitenkin vaikea tehdä suoraviivaisia johtopäätöksiä sovellettaviksi työkyvyttömyyseläkeratkaisujen linjauksiin, sanoi Ojala.

Ulla Toikkanen