Lehti 38: Ajankohtaista 20.9.2019 38/2019 vsk 74 s. 2066 - 2069

Työnjako uusiksi

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen haluaisi terveydenhuoltoon lisää moniammatillisuutta.

Hertta Vierula

Politiikkaan Aino-Kaisa Pekonen (vas.) päätyi vahingossa. Niin hän ainakin sanoo.

– Minusta piti tulla hoitaja ja perinteinen perusäiti. Ajattelin, että saan monta lasta.

Hoitaja ja äiti Pekosesta tulikin, mutta sen jälkeen, kun hänet 2004 valittiin kuntavaaleissa Riihimäen kaupunginvaltuustoon, poliittinen ura on vienyt mennessään. Vuonna 2007 hänet valittiin Vasemmistoliiton varapuheenjohtajaksi, 2011 ensimmäisen kerran eduskuntaan.

– En uskonut päätyväni ministeriksi.

Juuri nyt tuore ministeri on innoissaan. Uuden pestin ensimmäisinä kuukausina kaikki on uutta ja yllätyksellistä. Pekonen kuvaa, ettei ministerin hommiin voi valmistautua, vaan kaikki pitää opetella itse, työtä tehdessä ja muilta kysellen.

Pekonen on tyytyväinen siitä, että sai juuri sosiaali- ja terveysministerin salkun. Hänellä on lähihoitajan koulutus ja sote-sektori on lähellä sydäntä.

Yhteistyötä ja parempia tietojärjestelmiä

Sosiaali- ja terveysministeriössä istuu kaksi ministeriä. Pekosen vastuulle kuuluvat esimerkiksi sairausvakuutus, työttömyysturva, vakuutusasiat sekä lääkehuolto. Perhe- ja peruspalveluministerin tehtävää hoitaa Krista Kiuru (sd.).

Lääkkeiden saatavuusongelmat ovat pahentuneet viime aikoina. Mitä Suomi voisi EU:n puheenjohtajavaltiona tehdä asian parantamiseksi?

– Pula on yhteinen asia. Pitäisi keksiä keinoja, joilla Euroopan valtiot voisivat auttaa toinen toisiaan ja vaikuttaa lääkkeiden saatavuushäiriöiden syihin.

Suomesta ja Euroopasta pitäisi Pekosen mielestä tehdä nykyistä houkuttelevampia lääketeollisuudelle. Myös rinnakkaisvalmisteiden käyttöä voitaisiin pyrkiä lisäämään. Se voisi osaltaan lieventää lääkepulaa.

Lääkepulan kanssa selviämiseen Pekonen tarjoaa parempia tietojärjestelmiä. Kun lääkäri näkee ja voi ottaa saatavuushäiriöt huomioon jo lääkettä määrätessään, potilas säästyy monelta harmilta.

– Hallituksella on tekeillä lääkehuollon uudistamisen tiekartta. Muun muassa velvoitevarastointijärjestelmä käydään läpi ja sen periaatteet päivitetään.

Lääkekorvausjärjestelmää ei romuteta

Myös lääkekorvausjärjestelmää ollaan muuttamassa. Korvaukset ovat osa lääkehuollon kokonaisuudistusta. Sote-uudistuskin vaikuttaa lääkekorvauksiin – ei vähiten siksi, että tavoitteena on monikanavarahoituksen purkaminen. Muutoksia on siis tulossa, mutta Pekonen lupaa, ettei lääkekorvausjärjestelmää romuteta. Hallituksella ei ole suunnitelmissa myöskään leikata lääkekorvauksia.

– Se on ollut monella hallituksella säästökohteena, siihen ei tässä vaiheessa aiota puuttua.

Mikä sitten muuttuu? Pekonen toteaa, että tarkemmin muutokset selviävät, kun työ etenee.

– Meidän on taattava hyvä lääkehoito, joka on valtiontalouden kannalta kestävä, muttei vie myöskään potilasta vararikkoon.

Miten parantaa työn houkuttelevuutta?

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että "uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnjakoa ja toimintatapoja". Mitä tämä tarkoittaa?

– Kysymys kuuluu oikeastaan ministeri Kiurun tontille.

Pekonen vastaa silti. Hän on keskustellut etukäteen lähetetyistä kysymyksistä ministerikollegansa kanssa ennen haastattelua.

Työnjaon kehittäminen liittyy tulevaan sote-uudistukseen ja tulevaisuuden sote-keskuksiin. Tavoitteena on, ettei potilaan aina tarvitsisi saada ensin aikaa lääkärille, vaan hän voisi tarpeen mukaan päästä suoraan vaikkapa fysioterapeutille. Samaan liittyy myös sosiaalipalvelujen nostaminen terveydenhuollon rinnalle sekä erikoissairaanhoidon palvelujen jalkauttaminen perusterveydenhuoltoon.

– Näitähän on monessa paikassa tehty jo.

Vaikutuksia lääkärin työhön Pekonen kuvaa näin: tämän hallituskauden jälkeen lääkäri tekee sitä mihin hänet on koulutettu – yhä laajemmin yhteistyössä muiden sote-ammattilaisten kanssa. Lääkärin pitäisi päästä aiempaa laajemmin vaikuttamaan omaan työhönsä. Halutessaan hän voisi tehdä tutkimusta.

– Nämä muutokset parantaisivat työn houkuttelevuutta.

Lisää moniammatillisuutta

Miksi tämä hallitus onnistuisi sote-uudistuksessa, joka on epäonnistunut kahdelta edelliseltä hallitukselta?

– Viime kaudella sote-uudistukseen liittyi paljon ristiriitoja.

Pekonen kuvaa, että aiemmat ponnistukset ovat vieneet asiaa eteenpäin, vaikkei valmista ole tullut. Suurista linjoista vallitsee, jos ei yksimielisyys niin ainakin yhteisymmärrys. Laaja valinnanvapaus on unohdettu, ja niin päättäjille kuin sote-alan toimijoillekin tuntuu olevan selvää, että tarvitaan maakuntia tai vastaavia laajempia sote-alueita.

– Itse olen peräänkuuluttanut parlamentaarista valmistelua. Kaikkien pitää olla sitoutuneita muutokseen.

Lue myös

Kentältä Pekonen odottaa moniammatillisuuden lisäämistä. Sosiaali- ja terveydenhuolto on edelleen varsin hierarkkinen sektori. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välinen raja on yhä tiukka. Pekonen toivoisi, että alalla kaikki olisivat valmiita katsomaan rajojen ylitse.

Pekoselle on tärkeää, että palvelut ja etuudet saadaan sovitettua yhteen, sillä ne ovat toisistaan riippuvaisia.

– Eli että teemme sotu-uudistuksen ja sote-uudistuksen yhtä jalkaa.

Hän haluaa sosiaaliturvasta yksinkertaisemman ja ymmärrettävämmän, ettei etuus jää saamatta siksi, ettei ihminen osaa sitä hakea.

Äiti muistuttaa arjesta

Pekosen oma tavoite ministerinä on aktiivimallin purkaminen.

– Olen kokenut sen äärimmäisen epäoikeudenmukaiseksi. Työ mallin purkamiseksi jo käynnissä, muttei vielä maalissa.

Pekonen pitää tärkeänä, että kosketus sosiaali- ja terveydenhuollon arkeen säilyy ministerinäkin. Kansanedustajana hän teki eduskunnan joulutauolla joitakin sijaisuuksia terveyskeskuksen vuodeosastolla. Se herätti kuitenkin liikaa mediahuomiota. Ministerinä hoitajantöihin ei enää olisi aikaakaan.

– Entiset kollegat ja sairaanhoitajana työskentelevä äitini pitävät onneksi huolen, että tiedän paljon siitä, mitä kentällä ajatellaan.