1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Työssä jaksaa luovin keinoin
Ajan­kohtai­sta 1-2/2020 vsk 75 s. 25

Työssä jaksaa luovin keinoin

Lääkärien voimavarat ja työhyvinvointi ovat esillä Lääkäri 2020 -tapahtumassa. Kysyimme puhujilta vinkkejä työssä jaksamiseen.

Työssä jaksaa  luovin keinoin Kuva 1 / 1 Kuva: Adobe/AOP

"Lääkärit kohtaavat työssään ihmisten henkilöhistoriaan liittyviä vaikeitakin kertomuksia, jotka voivat jäädä mieleen pitkäksi aikaa. Olemme näyttelijä, lääkäri Kari Hevossaaren kanssa pohtineet, miten kertomuksia voisi käsitellä, ettei niistä tulisi taakkaa, vaan ne toimisivat pikemminkin voimavarana. Taiteilijoiden tapa käsitellä ja hyödyntää tarinoita työssään on tähän yksi tarjous. Puhun koulutuksessa omista keinoistani käyttää kuluttavia kertomuksia työssäni ja muovata niistä sellaista materiaalia, minkä kanssa voi elää. Samalla tavalla lääkärinkin pitää elää niiden tarinoiden kanssa, mitä hän kuulee.

Luovilla aloilla tavallinen keino on aamuteksti, jonka avulla voi valmistaa itseään päivään. Herättyään kirjoittaa 5–10 minuutin ajan, mitä mieleen tulee, ja sen jälkeen tekstiin ei palata. Siinä prosessuaalisesti kirjoittaa asioita pois mielestä."

kirjailija, mikrohistorioitsija Sirpa Kähkönen

"Jokaisella lääkärillä tulee välillä eteen haastavia potilaita ja vuorovaikutustilanteita, joiden jälkeen tuntee itsensä väsyneeksi ja kuormittuneeksi. Ne voivat helpottua, jos uskaltaa lähteä rohkeasti miettimään, mikä tässä tilanteessa minua ahdistaa. Miksi minusta tuntuu vaikealta tämän potilaan tai asian kohtaaminen? Pohdinnan kautta voi aueta paljonkin omasta elämästä, asenteista ja arvoista. Omalla kohdallani on ollut apua, että olen miettinyt, miksi jokin vuorovaikutustilanne tai potilasryhmä tuntuu toistuvastikin aika vaikealta.

Ensimmäinen askel on tunnistaa tilanteet ja itsessään heräävä tunne. Onko kyseessä potilaan tunne, joka siirtyy sinuun, vai onko se jokin itsestä syvältä nouseva asia?

terveyskeskuslääkäri Elina Paloniemi, Rovaniemen kaupunki

Lue myös

"Lääkärin ja kirjailijan työssä on paljon kohtaamispintoja siinä, miten työt helposti kantautuvat kotiin. Taiteen avulla, joko valmiiden teosten äärellä tai itse tekemällä, voi etäännyttää vaikeita tai ahdistavia asioita itsestä. Esimerkiksi runon lukeminen voi olla väylä keskustella itsen kanssa. Runoja ei tarvitse yrittää ratkaista älyllä, vaan niitä voi ymmärtää intuitiivisesti kielikuvien, tunnelmien, hiljaisuuden ja äänen vuoropuhelun kautta. Kokeile vaikka lukea runoa ääneen. Runo on enemmän kuin sanansa, sen rytmisyydessä ja fyysisyydessä on ilmaisuvoimaa.

Myös kirjoittaminen voi toimia itsereflektion väylänä. Voi kokeilla vaikkapa viritetyn päiväkirjan kirjoittamista, johon pyrkii päivän tapahtumien muistiin kirjaamisen sijaan sanoittamaan aktiivisemmin omia tunteita. Erilaiset kirjoittamisen kehykset ja rajoitteet voivat olla vapauttavia. Mitä vähemmän aikaa on käytettävissä, sitä parempi: 5–10 minuuttia päivässä kirjoittamiseen riittää. Siinä ajassa analyyttinen mieli ei ehdi tulla tekstin ja tunteen väliin."

kirjailija ja sanataideohjaaja Sirpa Kyyrönen

Kirjoittajat
Tiiamari Pennanen

Etusivulla juuri nyt

Kolumni
Potilaan aika

Ehkä huokaisen väärässä kohtaa tai katson huolestuneen näköisesti potilaan laboratoriovastauksia, kirjoittaa Reetta Huttunen.

Ajassa
Uusi Lastensairaala paransi perheiden tyytyväisyyttä

– Hoidon perhekeskeisyys ja vanhempien läsnäolo toteutuvat nyt uudella ­tavalla, sanoo Lasten ja nuorten sairauksien linjajohtaja, lastenlääkäri Pekka Lahdenne.

Tiedepääkirjoitus
Pamoja tulinde maisha – yhdessä säästämme elämää

Kongon demokraattisessa tasavallassa ebolatautiepidemia alkoi yli vuosi sitten ja marraskuun 2019 loppuun mennessä infektioon on sairastunut 3 304 potilasta ja kuollut 2 199, Veli-Jukka Anttila kirjoittaa.

Ajassa
Apotti laajenee pääkaupunkiseudulla

– Alkuun oli pelonsekainen fiilis, sanoo Uudessa lastensairaalassa työskentelevä Mikael Kuitunen.

Ajassa
Miksi ei Potilasturvallisuuskeskus?

Vaasassa perustettiin viime vuonna keskus, joka on saanut enemmän ­huomiota nimestään kuin tehtävästään.

Pääkirjoitus
Yleislääketieteen rajat hämärtyvät

Yleislääkärien keskittyminen suppeampiin kokonaisuuksiin tulee väistämättä tarpeelliseksi, kirjoittaa Petja Orre.