1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Työyhteisö voi sairastua apeuteen
Ajan­kohtai­sta

Työyhteisö voi sairastua apeuteen

Saako töissä olla hauskaa? Monella työpaikalla purnaaminen on hyväksyttävämpää.

Työyhteisö voi sairastua apeuteen Kuva 1 / 1

Saako töissä olla hauskaa? Monella työpaikalla purnaaminen on hyväksyttävämpää.

Osa työyhteisöistä on apeita, myös terveydenhuollossa. Näin uskoo työyhteisökouluttaja Pirkko Heiske, joka törmää ilmiöön silloin tällöin. Mitä se tarkoittaa?

Heiske välttää ilmaisua depressio, vaikka se voisi kertoa lääkärille enemmän.

– Yhteisö on tietämättään voinut rakentaa normin, jonka mukaan kuuluu olla raskasta ja kurjaa. On vakiintunut apea yleistunne, joka ei realistisesti perustu siihen, että olisi vaikea olla. Kanssakäymisen kulttuurissa ikävät asiat korostuvat, hän kertoo.

Apeassa työyhteisössä surkeudella saa hyväksyntää ja ryhmän jäsenyyden, positiivinen ei oikein uskalla olla. Ilmiö voi Heisken mukaan palata sodan ja raskaiden olosuhteiden perintöön. Apeus on turvallisempaa kuin hauskuus.

Työyhteisöilläkin voi olla taustalla hankalia kokemuksia ja ongelmia. Heiske korostaa, että on tervettä ja kipeää masennusta. Osa on perusteltua ja menee ohi.

Joskus kielteisen ajattelun suosiminen jää päälle, ja onnen ja ilon näyttämistä pelätään tai hävetään. Rankkoja kokeneelle mukava voi tuntua pinnalliselta. Se haittaa arjesta nauttimista.

Esimies voi purkaa apeutta

Heiske puhuu koulutuksissa siitä, että esimies voi vaikuttaa paljon työyhteisön apeuteen. Hyvällä tai huonolla tavalla.

Erään leikkausosaston työntekijät olivat tyytymättömiä, ja yli puolet kaavaili lähivuosina uutta työpaikkaa. Kävi ilmi, että koko sairaalan ainoa visio oli säästäminen. Esimies ei ollut työstänyt säästämiseen liittyviä tunnelmia, eikä ryhmä luottanut tulevaisuuteen.

Esimiehen kannattaisi viestiä, että työpaikka voi olla viihtyisä säästäväisyydestä huolimatta. Positiivinen esimerkki on johtaja, jonka terveysasema yhdistettiin toiseen yksikköön. Hän totesi alaisilleen, että murros on työläs, mutta kyllä siitä selvitään.

– Esimiehen olisi hyvä olla psykologinen, kantava vanhempi, joka ei anna ulkopuolelta tulevien vaikeuksien nujertaa. Esimies edustaa todellisuuteen pohjaavaa toiveikkuutta. Jos vanhempi on pitkään masentunut, lapsella on vaikeaa. Vanhemman pitää kertoa, että elämä on elämisen arvoista ikävistä puolista huolimatta, Heiske toteaa.

Heisken mukaan innostuneella ja ryhmäänsä arvostavalla johtajalla on harvoin apea ryhmä.

Saa valittaa, mutta ei turhaan

Heiske ei kaipaa työpaikoille hymyilypakkoa, mutta joustavuutta kyllä. Mahdollisuus omiin valintoihin ja luovaan ajatteluun auttaa työmäärän ja elämän hallinnassa. Jos on liian vähän päätäntävaltaa, voi muuttua apeaksi.

Tämä pätee hyvin lääkäreihin. Heiske kertoo lääkäristä, joka perusteli reppufirmassa työskentelyä suuremmalla valinnanvapaudella ja sillä, ettei tarvitse kantaa vastuuta yhteisöstä.

Heisken mukaan arkeen kuuluu tietty määrä kärsimystä, mutta siinä voidaan mennä vinoon. Työyhteisö ei välttämättä edes halua saada esimerkiksi aikatauluja hallintaan, vaikka se olisi mahdollista. Kaaos voi olla jo osa identiteettiä.

Samoin kiirettä voidaan jo pitää niin asiaankuuluvana, ettei sille haluta etsiä vaihtoehtoja.

– Saa myös valittaa! On kuitenkin joutavaakin valitusta. Ne jotka haluavat valittaa, rakentavat apeaa työyhteisöä, Heiske sanoo.

Heiske katsoo, että suomalaisille tyypillinen kärsimyksen arvostaminen juontaa juurensa pikemminkin historiaan kuin uskontoon. Jos on hauskaa, sen pelätään haittaavan työntekoa.

– Sosiaalinen viihtyminen ja mukavuus arjessa on arvo, jota kohti kannattaa pyrkiä. Saatamme kuvitella, että intensiivisen työnteon kuuluukin tuntua raskaalta, emmekä tunnista ajattelutapaamme. Ahdistus ei välttämättä ole osa työtä, Heiske sanoo.

Tunnelin päässä on valoa

Työyhteisöjen apeutta tai masennusta ei ole varsinaisesti tutkittu. On kuitenkin tietoa piirteistä, joista apeus voi muodostua.

THL:n tutkimusprofessorin Marko Elovainion mukaan tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi välinpitämättömyys, epäoikeudenmukainen johtaminen, alavireinen yhteistyö, heikko vuorovaikutuskulttuuri, epävarmuus ja lakkautusuhka. Apeutta voi olla sellaisissa yhteisöissä, joista ollaan liukenemassa pois.

Elovainio katsoo, että 90-luvun laman jäljet ovat näkyneet pitkään terveydenhuollon työyhteisöjen ilmapiirissä. Kehityskulku on ollut vähän negatiivinen.

– Julkinen keskustelu, suuret muutokset erikoissairaanhoidossa ja jatkuva säästövimma ovat aiheuttaneet epävarmuutta ja tulevaisuuteen suuntautumattomuutta. Työyhteisöissä varmaan näkyy, ettei jakseta sitoutua. Esimerkiksi HUS:n isot myllerrykset ovat sen kaltaisia, että ne luovat riskin huonolle kehitykselle.

Elovainio uskoo kuitenkin, että pahin alkaa olla ohi ja nyt mennään parempaan päin.

Onko työyhteisösi apea?

  • Paljon negatiivisia puhetapoja. Vaikeudet korostuvat.
  • Kyyninen ja lyttäävä asenne, kun joku kehittää uutta.
  • Surkeudella ja vakavuudella saa enemmän hyväksyntää kuin hyväntuulisuudella.
  • Johtaja on pikemminkin väsynyt ja luovuttanut kuin innostunut.
  • Johtaja ei välitä, jos työntekijät kokevat jonkin asian raskaana.

Lue koko juttu sekä vinkit apean ilmapiirin lievittämiseen perjantaina 12.11. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Miia Soininen
Kuva: Ulrika Ylioja

Etusivulla juuri nyt

Kommentti
Kulttuuria, kulttuuria!

Kulttuuria ei anneta ylhäältä, vaikka sitä pitää johtaa sieltä, kirjoittaa Sally Leskinen.

Ajassa
Halila ja Myllymäki saivat tunnustukset

Kunniamerkit jaettiin Viron lääkäriliiton Eesti Arstide Liit satavuotisjuhlassa.

Ajassa
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot jaettiin

Palkinnot saivat muiden muassa valtakunnallisen PET-keskuksen johtaja, professori Juhani Knuuti ja lääkäri Anni Saukkola.

Ajassa
Kouluterveyskysely: Yksinäisyyden tunne on yleistynyt

Iso osa lapsista ja nuorista on silti tyytyväisiä elämäänsä.

Ajassa
Vilpitöntä tiedettä

Plagiointi on tavallisempaa kuin ­tulosten sepittäminen ja tekaistut havainnot, sanoo Aleksi Tornio.

Tieteessä
Rintakehän sädehoito nuoruudessa ja rintasyöpäriskin arviointi

Lapsuuden tai nuoruuden aikana sädehoitoa rintakehän alueelle saaneista jopa joka kolmannelle kehittyy rintasyöpä 50 ikävuoteen mennessä.