Psyykkinen väkivalta työpaikalla voi olla jatkuvaa vain työyhteisön hiljaisella hyväksynnällä, todetaan väitöstutkimuksessa.

Sana ”työpaikkakiusaaminen” vähättelee työpaikan psyykkistä väkivaltaa, joka on julma yksilöitä ja yhteisöjä vakavasti traumatisoiva ilmiö. Näin toteaa terveystieteiden lisensiaatti Pirkko Sandelin väitöskirjassaan terveydenhuollon yhteisöissä koetusta psyykkisestä väkivallasta. Aikaisempien tutkimusten mukaan psyykkinen väkivalta on kuitenkin yleistä kaikissa julkisen sektorin yhteisöissä, myös terveydenhuollossa.

Työntekijöiden ja opiskelijoiden kertomusten avulla aihetta tutkinut Sandelin sanoo, että kukaan ihminen ei yksin pysty toteuttamaan jatkuvaa psyykkistä väkivaltaa toista ihmistä kohtaan, vaan muiden työntekijöiden on vähintään hiljaisesti hyväksyttävä toiminta. Pahimmissa tapauksissa asia jopa selitetään normaaliksi toimintatavaksi kyseisessä yhteisössä. Tutkimustulosten mukaan hallinto ei puutu psyykkiseen väkivaltaan.

– Hierarkkinen järjestelmä toimii hiljaisena hyväksyjänä tai suoranaisena tukena väkivallan toteuttajille, sanoo Sandelin.

Psyykkiselle väkivallalle on ominaista sen uhriksi joutuvan avoin ja kätketty uuvuttaminen monin keinoin: nolaamalla, nöyryyttämällä, mustamaalaamalla ja häiritsemällä työtä, opiskelua ja yksityiselämää. Uhri eristetään yhteisössään väkivaltaprosessissa avoimilla ja kätketyillä menetelmillä. Toisaalta hän ei myöskään enää jaksa toimia yhteisönsä jäsenenä, vaan itseään suojellakseen joutuu lähtemään työpaikasta tai eristäytyy vähitellen työyhteisöstä. Psyykkinen väkivalta johtaa usein uhrin fyysiseen tai psyykkiseen sairastumiseen.

Pirkko Sandelinin hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja Kertomuksia psyykkisestä väkivallasta terveydenhuollon työ- ja opiskeluyhteisöissä tarkastetaan Oulun yliopistossa 8.6.2007.