Ajan­kohtai­sta

Tyypin II diabeteksen insuliinipuutteen kehittymisessä tuntemattomia tekijöitä

Insuliinipuutetta esiintyi eniten diabeetikoilla, jotka olivat GAD-positiivisia ja joilla oli tyypin I diabeteksen sukutausta.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/Diabetes_veri_Pixmac-2.jpg

GAD-vasta-aineita esiintyi henkilöillä, joilla oli tyypin I diabeteksen sukutausta ja diabeetikoilla merkittävästi useammin ja korkeampia pitoisuuksia verrattuna niihin, joilla oli tyypin II diabeteksen sukutausta Virve Lundgrenin väitöstutkimuksen mukaan.

GAD-positiivisilla oli matalammat insuliinipitoisuudet merkkinä heikommasta insuliinierityksestä verrattuna GAD-negatiivisiin henkilöihin jo ennen diabetekseen sairastumista. GAD-vasta-aineet ja myös tyypin I diabeteksen sukutausta, etenkin ensimmäisen asteen sukulaisuus, lisäsivät sairastumisriskiä ja suurin riski oli niillä, joille vasta-aineita kehittyi seurannan aikana.

GAD-vasta-aineita esiintyy yleisesti nuorilla tyypin I diabeetikoilla muiden vasta-aineiden ohella. Tyypin II diabeetikoilla niiden tiedetään ennustavan insuliinipuutteen kehittymistä, mutta insuliinipuute kehittyy selvästi hitaammin kuin klassisessa tyypin I diabeteksessa ja sen vuoksi heidät aluksi helposti luokitellaan tyypin II diabeetikoiksi.

Väitöskirjassa tutkittiin tyypin I diabeteksen sukutaustan vaikutusta GAD-vasta-aineiden esiintymiseen tyypin II diabeetikoilla ja heidän sukulaisillaan sekä sukutaustan ja vasta-aineiden merkitystä sairastumisriskiin ottaen huomioon myös muut tunnetut riskitekijät. Lisäksi tutkittiin tyypin II diabeetikoilla, miten tyypin 1 diabeteksen sukutausta ja GAD-vasta-aineet vaikuttavat insuliinipuutteen kehittymiseen ja muuhun diabeteksen taudinkuvaan.

GAD-vasta-aineita esiintyi tyypin I diabeteksen sukutaustan henkilöillä ja diabeetikoilla merkittävästi useammin ja korkeampia pitoisuuksia verrattuna niihin, joilla oli tyypin II diabeteksen sukutausta. GAD-positiivisilla oli matalammat insuliinipitoisuudet merkkinä heikommasta insuliinierityksestä verrattuna GAD-negatiivisiin henkilöihin jo ennen diabetekseen sairastumista. GAD-vasta-aineet ja myös tyypin I sukutausta, etenkin ensimmäisen asteen sukulaisuus, lisäsivät sairastumisriskiä ja suurin riski oli niillä, joille vasta-aineita kehittyi seurannan aikana.

Diabeetikot, joilla oli korkeimmat vasta-ainetasot, muistuttivat enemmän tyypin I diabeetikoita. He olivat hiukan hoikempia, vaikkakin ylipainoisia, ja heillä oli paremmat veren rasva-arvot ja matalampi paastoinsuliinitaso verrattuna GAD-negatiivisiin tyypin II diabeetikoihin.

Insuliinipuutetta esiintyi eniten diabeetikoilla, jotka olivat GAD-positiivisia ja joilla oli tyypin I diabeteksen sukutausta. Heillä insuliinin puute kehittyi myös nopeammin diabeteksen puhkeamisen jälkeen.

Tutkimus antaa viitteitä siitä, että tyypin II diabeteksen insuliinipuutteen kehittymisen taustalla on vielä tuntemattomia tekijöitä, jotka ainakin osittain liittyvät tyypin I diabeteksen sukutaustaan.

LL Virve Lundgrenin väitös Type i family history and GAD autoantibodies in subjects without diabetes and patients with type 2 diabetes – prevalence and association with insulin deficiency and development of diabetes tarkastetaan 8.2.2013 Helsingin yliopistossa.

Kuva: Pixmac

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030