Uudistetut ravitsemussuositukset korostavat ruokavalion monipuolisuutta
Valtion ravitsemusneuvottelukunta on laatinut uudistetun suosituksen suomalaisen kansanravitsemuksen tavoitteista käytettäväksi mm. joukkoruokailun suunnittelun ja ravitsemusopetuksen pohjana tai ohjeellisena mittapuuna tutkimuksissa. Suosituksissa määritellään väestön ja väestöryhmien hyvä ravintoaineiden saanti ja tavoitteet terveyden edistämiseksi ravitsemuksen keinoin. Yksilötason ravitsemusneuvontaan niitä ei ole suoranaisesti tarkoitettu, sillä yksilölliset tarpeet vaihtelevat suuresti.
Ravitsemussuositusten historia Suomessa alkaa 1950-luvun alkupuolella puolustusvoimien käyttöön laadituista ruoka- ja ravintoainetaulukoista. Systemaattisesti asiaan paneuduttiin 1980-luvulla. Edellinen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus on kymmenen vuoden takaa.
- Vuoden 1987 suosituksen perusta on pitänyt erittäin hyvin, sillä tutkimustieto suositusten takana oli jo tuolloin vankkaa. Suuret linjat ovat edelleen samat, ja tuore tutkimus on vain varmistanut niitä, totesi neuvottelukunnan puheenjohtaja, Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Jussi Huttunen.
Huttunen huomautti myös, että kansanravitsemuksen paraneminen - ja sen myötä erityisesti kolesterolitason pieneneminen väestötasolla - on ilman pienintäkään epäilystä todellinen suomalainen menestystarina. Sillä on ollut suuri merkitys sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemisessä.
Uudet suositukset perustuvat vuonna 1996 valmistuneisiin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Niistä on räätälöity suomalainen sovellus, koska kaikki yksityiskohdat eivät ravitsemusneuvottelukunnan mielestä soveltuneet Suomen oloihin. Esimerkiksi rasvan osuus energiansaannista on suomalaisessa suosituksessa pienempi kuin pohjoismaisessa, myös pikkulapsilla.
- Tämä on yhdenmukainen pikkulasten ravitsemuksesta vuosi sitten annettuun erilliseen suositukseen nähden ja perustuu mm. Turussa tehtyihin tutkimuksiin. Tavoitteena on rasvan osuuden selvä pudotus siirryttäessä pois rintaruokinnasta, sanoo ravitsemussuositusta valmistelleen jaoston puheenjohtaja Kaija Hasunen sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Monipuolista ruokaa energiantarvetta vastaavasti
Uusissa suosituksissa painotetaan ruokavalion monipuolisuutta, jolla taataan suojaravintoaineiden tasapainoinen saanti. Ravitsemussuosituksen ruokaympyrä on lähes ennallaan; viljaryhmän osuutta on kuitenkin kasvatettu ja liharyhmää supistettu.
- Korostamme hiilihydraattien osuuden lisäämistä energiansaannissa ja kovan rasvan osuuden vähentämistä, toteaa Kaija Hasunen.
Aikuisten ruokavaliossa hiilihydraattien osuudeksi suositellaan 55-60 % kokonaisenergiasta, rasvan osuudeksi noin 30 % (kovan rasvan 10 %) ja proteiinin osuudeksi 10-15 %. Samalla korostetaan energian saannin ja kulutuksen tasapainottamista ja liikunnan merkitystä. Liikapainon ehkäisemiseksi on syötävä tarvetta vastaavasti. Ensi kertaa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa todetaan tavoitteeksi myös alkoholin kulutuksen pitäminen kohtuullisena.
Vitamiineista ja kivennäisaineista mukaan on otettu uusina asioina mm. D-, E- ja B12-vitamiinien sekä folaatin, kaliumin ja seleenin saantisuositukset. Natriumin (ruokasuolan) saantisuositusta on pienennetty 5 grammaan päivässä. Ravintovalmistelisien käytöstä on suosituksia kohderyhmittäin. Raskausaikana suositellaan foolihappovalmisteita, jos lisääntynyttä tarvetta ei saada ruokavaliolla tyydytetyksi (tuoreet kasvikset, hedelmät, marjat, täysjyväviljatuotteet). Uutta on D-vitamiinilisän suositteleminen paitsi pikkulapsille, myös yli 60-vuotiaille, raskaana oleville ja imettäville äideille pimeänä talvikautena. Kaija Hasusen mukaan ikäihmisten D-vitamiinilisä on tuotu esiin uhkaavien luustosairauksien vuoksi.
Suosituksissa on otettu huomioon eräitä erityisryhmiä, mm. kasvisruokavaliota noudattavat. Kasvisruokavalion koostaminen ravitsemuksellisesti oikein vaatii vahvaa motivaatiota ja myös ruoanlaittotaitoa; käytännössä kuitenkin varsinkin nuoret vain jättävät esimerkiksi lihan pois.
Perinteinen ateriajärjestys joukkoruokailun pohjana
Samaan tapaan kuin pohjoismaisissa suosituksissa suomalaisillekin on kirjattu ruokakulttuuriin liittyviä näkökohtia. Hyvä ruoka on myös maittavaa ja se tulisi nauttia kiireettömästi. Satunnainen hairahtuminen vähemmän suositeltavaan ruokaan ei kokonaisuutta kaada.
Säännöllisiin ateria-aikoihin olisi hyvä totuttaa jo lapsena, sillä se on perusta tasapainoiselle ja kohtuulliselle ruokailulle myös aikuisiässä. Suosituksissa todetaan suomalaisten syövän päivittäin kolme pääateriaa ja pari kolme välipalaa. Perinteistä ateriajärjestystä suositellaan myös joukkoruokailun lähtökohdaksi. Kokopäivähoidossa olevan lapsen pitäisi saada hoitopaikan ruokailussa tyydytetyksi 2/3 päivittäisestä ravinnon tarpeesta, kouluruokailun tavoite on 1/3.
Ravinnonsaannin jakaminen useisiin aterioihin on tärkeää varsinkin lapsille ja vanhuksille, jotka eivät jaksa kerralla syödä suuria aterioita. Kaiken kaikkiaan ruoan laatu ja määrä ovat kuitenkin tärkeämpiä tasapainoisen ruokavalion koostamisessa kuin ateriatiheys.
Joukkoruokailuun kunnissa kohdistuneet säästöpaineet huolettavat ravitsemusneuvottelukuntaa.
- Suosituksia on viety pitkälti käytäntöön joukkoruokailun kautta. Nykyään kuitenkin kouluruokailuun, päiväkotien aterioihin ja työpaikkaruokailuun kohdistuu suuria uhkia, totesi Jussi Huttunen.
Kaija Hasusen mukaan joukkoruokailussa on jouduttu tinkimään erityisesti ruoan laadusta, ei niinkään määrästä.
- Joissakin kunnissa määrärahoja on nipistetty niin paljon, että ihmetellä täytyy, millä ammattitaidolla niillä saadaan ateria aikaan.
