Uusien seulontojen vaikuttavuus pitää tutkia ­huolellisesti etukäteen, sanoo Syöpärekisterin johtaja Nea Malila. Hän arvioi, että oireettomille ihmisille seulontaohjelman ulkopuolella tehdyt papa-kokeet ja mammografiatutkimukset ovat pahimmillaan haitallisia.

Seulonta ei ole New England Journal of Medicinessa julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan vähentänyt pitkälle edenneen rintasyövän esiintyvyyttä eikä sillä ole ollut vaikutusta rintasyöpäkuolemiin. Rintasyöpäkuolemat ovat vähentyneet 30 vuodessa 28 %, mutta tutkijat otaksuvat sen johtuneen enemmän hoitojen kehittymisestä kuin seulonnasta. Sen sijaan ylidiagnosointi on lisääntynyt. Pitäisikö suomalainen rintasyöpäseulonta ottaa nyt uuteen ­arviointiin?

– On tärkeää tutkia tarkkaan etu­käteen, mikä on seulonnan todellinen vaikutus kuolleisuuteen. Sen jälkeen, kun seulonta on otettu käyttöön koko laajuudessaan, on vaikea arvioida, mikä on seulonnan, mikä esimerkiksi hoitojen kehittymisen vaikutus kuolleisuuden muutoksiin. Niinpä useimmat jälkikäteen tehdyt tutkimukset perustuvat oletuksiin, arvioi Suomen Syöpärekisterin johtaja Nea Malila (kuvassa).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Marjukka Mäkelän mukaan seulontoja on syytä arvioida uudelleen, kun merkittävää uutta tietoa saadaan tai teknologian kehitys muuttaa seulontaa tai hoitoja riittävän paljon.

– Mutta ei seulonnoissa voida mennä edestakaisin vuosittain. Seulonnan pitää olla pitkäjänteistä toimintaa.

Seulontatutkimus 
vie aikaa

Suomessa seulotaan rintasyöpää ja kohdunkaulan syöpää. Kumpikin seulonta on suunnattu naisille. Tämä on herättänyt keskustelua seulonta­ohjelman tasa-arvoisuudesta.

– Nämä seulonnat on todettu riittävän kustannusvaikuttaviksi. Ei tässä ole ­kysymys tasa-arvoasiasta, Nea Malila ­sanoo.

Eturauhassyövän seulontaa on pohdittu pitkään. Eturauhassyövän seulonnan hyötyjä ja haittoja selvittäneen eurooppalaisen ERSPC-tutkimuksen mukaan mukaan seerumin prostataspesifisen antigeenin (PSA) määrittäminen eturauhassyövän seulontana vähensi eturauhassyövästä johtuvia kuolemia noin viidenneksellä. Tänä keväänä julkaistussa suomalaisessa osatutkimuksessa vaikutus oli hieman pienempi.

– Vaikutus kuolleisuuteen on nyt ­selvillä. Vaikutus elämänlaatuun vaatii vielä lisätutkimuksia. Sellaisia onkin ­tekeillä. Tuloksia saadaan lähivuosina, Malila sanoo.

Tarkempia 
mittaustapoja tarvitaan

Eturauhassyövän seulontaan suhtaudutaan Suomessa ja maailmalla yhä epäröiden. Kysymys on haittojen painottamisesta. Kuolleisuuden väheneminen on PSA-mittaukseen perustuvassa eturauhassyöpäseulonnassa samaa luokkaa kuin rintasyövän tai suolistosyövän seulonnassa. Eturauhassyöpäseulonta aiheuttaisi sen sijaan huomattavasti enemmän ylidiagnosointia. PSA-arvo voi nousta, vaikkei syöpää olisikaan. Lisäksi osa eturauhassyövistä ei uhkaa henkeä. Ylidiagnosointi lisää ­hoitojen aiheuttamia kustannuksia. Se myös lisää turhia hoitoja ja sitä myötä haittoja potilaille.

– Turhasta leikkauksesta mahdollisesti seuraavat impotenssi ja inkontinenssi verottavat raskaasti elämänlaatua, Mäkelä arvioi.

Tampereen yliopiston kirurgian professori, urologi Teuvo Tammela ei usko, että PSA-mittaukseen perustuva eturauhassyövän seulonta tulee käyttöön sellaisenaan.

– Tarvittaisiin tarkempi mittaustapa, joka erottaisi aggressiiviset syövät tarkemmin niistä, joista ei ole haittaa. Parhaillaan tutkitaan esimerkiksi geenitestien ja PSA-mittauksen yhdistämistä.

Ruotsissa on Tammelan mukaan suunnitteilla tarjota noin 50-vuotiaille miehille PSA-mittausta. Tarkempaa seurantaa tarjottaisiin niille, joiden PSA-arvo on suurentunut.

Haitat ylittävät hyödyt

Tammela arvioi, että toistaiseksi haitat ylittävät hyödyt eturauhassyövän seulonnassa. Tarkempien seulontamenetel­mien lisäksi apu voi tulla myös hoitojen kehittymisestä: tarkemmilla leikkaus- ja sädehoitomenetelmillä hoitojen haitat vähenevät, kuten on jo huomattu.

Moni mies hakeutuu itse PSA-testiin, koska haluaa tietää. Tällaista villiä seulontaa on Tammelan mukaan vaikea suitsia.

– Eturauhassyövän hoitoa käsittelevä Käypä hoito -suositusta päivitetään parhaillaan. Uudessa versiossa suositellaan, että jos PSA:ta mitataan oireettomilta potilailta, pitäisi kertoa tarkasti, mitä hyötyjä ja haittoja siitä voi seurata, Tammela kertoo.

Suolistosyövän 
seulonta puntarissa

Parhaillaan Suomessa tutkitaan suo­listosyövän seulonnan kustannusvai­kuttavuutta. Syöpäjärjestöjen suunnittelemassa ja kuntien toteuttamassa ­seulontaohjelmassa on mukana lähes 
puo­let suunnitellusta kohdeväestöstä, 60–69-vuotiaista suomalaisista. Puolet tutkituista seulotaan, puolet kuuluu ­vertailuryhmään. Seuranta on kestänyt 10 vuotta ja vielä muutama vuosi menee, ennen kuin tuloksia saadaan.

– Kun tieteellisen tutkimuksen tulokset ovat valmiit, on poliittisen keskustelun vuoro, toteaa Marjukka Mäkelä.

Myös keuhkosyövän seulomista on pohdittu. Keuhkosyövän seulomisesta voisi olla hyötyä riskiryhmille, kuten ­tupakoijille ja asbestille altistuneille. Ongelmana on riskiryhmän tunnistaminen.

– Pitäisi olla tupakointirekisteri, että seulontaan voitaisiin kutsua oikeat henkilöt, Mäkelä muistuttaa.

Seulontojen on ennustettu muuttuvan geenitiedon lisääntyessä. On ajateltu, että geenitestien tuloksien avulla seulontoja voidaan suunnata paremmin riskiryhmille. Marjukka Mäkelä arvioi, ettei tämä toteudu ainakaan lähitulevaisuudessa.

– Harva sairaus on vain yhden geenin aiheuttama.

Villi seulonta on turhaa

Sekä Marjukka Mäkelä että Nea Malila ovat sitä mieltä, että oireettomille ihmiselle seulontaohjelman ulkopuolella tehdyt papa-kokeet ja mammografiatutkimukset ovat tarpeettomia ja pahimmillaan haitallisia.

– Seulontaan ei kuulu vain se yksittäinen tutkimus vaan koko ketju, jossa on tarkkaan harkittu, mitä positiivisista ­löydöksistä seuraa.

Jos hoitoketjua ei ole mietitty, tarpeellinen hoito voi jäädä saamatta. Toisaalta Mäkelän mukaan joka vuosi leikkauspöydälle asti etenee potilaita, joilla syöpää ei ollutkaan. Lisäksi esimerkiksi mammografiatutkimuksen säteilyrasitus aiheuttaa tilastollisesti yhden uuden syövän 100 000 tutkimusta kohden.

– Oireettomilta ihmisiltä ei pitäisi ­etsiä syöpää mammografiatutkimuksen tai papa-kokeen avulla seulontaohjelman ulkopuolella, Mäkelä sanoo.

Seulontaketjukaan ei ole kaikkialla aukoton. Osa kunnista on pohtinut ketjun osat toisia paremmin. Tietokatkoksia voi syntyä myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aitojen vuoksi.

– Seulonta pitäisi saada tasalaatuiseksi koko maassa, Mäkelä painottaa.

Pitääkö haitoista kertoa?

Seulontoihin ei enää osallistuta yhtä ­ahkerasti kuin ennen. Seulontojen kattavuus on Suomessa silti yhä hyvä – kohdunkaulan syövän seulontaan osallistuu 70 % ja rintasyöpäseulontaan 
85 % kutsutuista.

Joissain kunnissa lähetetään uusintakutsu noin puoli vuotta myöhemmin niille, jotka eivät ole tulleet ensimmäisen kutsun saatuaan. Lisäksi on annettu mahdollisuus vaihtaa aikaa internetin kautta. Näillä keinoilla kohdunkaulan syövän seulontaan on saatu joillain alueilla osallistumaan 80 % kutsutuista.

Seulonnan haitoista kertominen voi vähentää seulontoihin osallistumista.

– Mutta ei ole oikein jättää kertomatta, mitä seulontaan osallistuminen tarkoittaa, Marjukka Mäkelä sanoo.

Hän kertoo, että aikanaan kutsukirjeessä sanottiin vain, että teidät kutsutaan kansanterveyslain nojalla seulontaan.

– Sehän kuulostaa siltä, että on pakko osallistua.

Nykyään useimmat kunnat käyttävät THL:n suunnittelemia valmiita kutsukirjeitä. Kutsussa rintasyöpäseulonnan haitoista kerrotaan esimerkiksi, että ­tutkimus voi olla epämiellyttävä, eikä seulonnassa välttämättä havaita kaikkia syöpiä. Muitakin haittoja on.

– Osalle ihmisistä seulontaan osallistuminen ja varsinkin jatkokutsun saaminen aiheuttavat ahdistusta, vaikka ­todettaisiin, ettei syöpää ole. Turha huoli omasta terveydestä on haitta sekin, Mäkelä muistuttaa.

Suomessa seulotaan kahta syöpää

– Seulonnoissa oireettomia ihmisiä tutkitaan, jotta sairaus voitaisiin todeta niin varhaisessa vaiheessa, että hoito muuttaa ennustetta. Hoidosta aiheutuvan rasitteen ja haittojen on oltava lievempiä kuin taudin aiheuttama rasite.

– Suomalaisessa seulonta­ohjelmassa seulotaan kahta syöpää, rintasyöpää ja kohdun­kaulan syöpää. Kohdunkaulan syövän seulonnat aloitettiin 1960-luvulla ja rintasyövän 1980-luvulla.

Hertta Vierula
Kuva: Mikko Käkelä