Mitokondrioiden toimintaan vaikuttavat lääkkeet voivat antaa uusia mahdollisuuksia lymfooman hoitoon tulevaisuudessa, todetaan tuoreessa väitöstutkimuksessa.

Mitokondrioiden toimintaan vaikuttavat lääkkeet voivat antaa uusia mahdollisuuksia lymfooman hoitoon tulevaisuudessa, todetaan Kuopion yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa.

FM, LL Jonna Eeva tutki elimistön immuunijärjestelmään kuuluvien B-solujen ohjelmoidun solukuoleman mekanismeja.

Ohjelmoidun solukuoleman eli apoptoosin avulla elimistö pääsee eroon tarpeettomista tai haitallisista soluista. Esimerkiksi syöpäsoluiksi muuntuneet solut tai elimistön omia kudoksia vastaan reagoivat immuunijärjestelmän solut eliminoidaan apoptoosin avulla.

Puutteellinen apoptoosi voikin johtaa esimerkiksi syövän tai autoimmuunisairauksien syntyyn. Apoptoosin laukaisevana tekijänä on usein solun ulkopuolelta tuleva signaali, joka välittyy solun sisälle solun pinnalla olevien reseptorien välityksellä. Tunnetaan useita reseptoreita, joiden aktivaatio laukaisee ohjelmoidun solukuoleman.

Eeva tutki väitöstyössään reseptorivälitteisen apoptoosin solunsisäisiä mekanismeja follikulaarilymfoomasoluissa.

Immuunijärjestelmään kuuluvilla B-soluilla on kyky tunnistaa valtava määrä erilaisia taudinaiheuttajia, joiden tuhoamiseksi B-solut muodostavat vasta-aineita. B-solujen pinnalla on B-solureseptori, jonka avulla B-solu tunnistaa taudinaiheuttajasta peräisin olevia molekyylejä eli antigeeneja. Jokaisen B-solun pinnalla on ainutlaatuinen, vain yhtä antigeenia tunnistava B-solureseptori.

Elimistön kyky tunnistaa erilaisia taudinaiheuttajia perustuu siihen, että elimistössä syntyy suuri määrä erilaisia B-soluja, joista valikoidaan ainoastaan ne, jotka tunnistavat taudinaiheuttajia parhaiten. B-solut, jotka eivät tunnista taudinaiheuttajaa tai reagoivat elimistön omia kudoksia vastaan, eliminoidaan apoptoosin avulla.

B-solureseptori sekä Fas/CD95 ja CD40 ovat reseptoreita, joiden avulla säädellään B-solujen apoptoosia ja eloonjääntiä immuunivasteen aikana. Väitöstutkimuksessa selvitettiin näiden reseptoreiden signalointia B-lymfoomasoluissa.

Väitöskirjatyön toisena tavoitteena oli selvittää rituksimabin laukaiseman apoptoosin mekanismeja follikulaarilymfoomasoluissa. Rituksimabi on vasta-aine, joka tunnistaa CD20-antigeenin syöpäsolun pinnassa.

Rituksimabin käyttö on viime vuosien aikana merkittävästi parantanut hoitotuloksia follikulaarilymfoomassa, joka on B-soluista lähtöisin oleva imusolmukesyöpä. Tutkimustulokset toivat uutta tietoa rituksimabivälitteisen apoptoosin molekyylitason mekanismeista ja antoivat uutta teoreettista taustaa sille, kuinka apoptoosia voidaan edelleen tehostaa rituksimabihoidon aikana.

Apoptoosille on tyypillistä kaspaasien, proteiineja pilkkovien entsyymien, aktivoituminen. Käyttämällä geeniteknologisesti muokattuja B-lymfoomasolulinjoja, joissa kaspaasien aktivaatio oli estynyt, pystyttiin tutkimaan eri kaspaasien merkitystä apoptoosissa. Tutkimuksessa havaittiin, että kaspaasi-9:n aktivoitumisella on suuri merkitys rituksimabi- ja B-solureseptorivälitteisessä apoptoosissa.

Lisäksi havaittiin, että mitokondriot säätelivät rituksimabi- ja B-solureseptorivälitteistä apoptoosia. Näin ollen mitokondrioiden toimintaan vaikuttavat lääkkeet voivat antaa uusia mahdollisuuksia lymfooman hoitoon tulevaisuudessa.

FM, LL Jonna Eevan kliinisen mikrobiologian ja immunologian väitöskirja tarkastetaan 13.11.2009 Kuopion yliopistossa.