Väestön ikääntyminen ei ehkä johda niin suureen palvelujen käytön kasvuun kuin yleisesti oletetaan.

Väestön ikääntyminen ei ehkä johda niin suureen palvelujen käytön kasvuun kuin yleisesti oletetaan, koska usein palvelujen käyttö keskittyy viimeisiin elinvuosiin eikä koko vanhuusikään.

Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksella tehdyssä, European Journal of Public Health -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö liittyy siihen, että henkilö on lähellä kuolemaa, ja missä määrin yleisesti hänen korkeaan ikäänsä.

Tutkimusjoukkoon kuului 56 001 henkilöparia, jotka olivat saman ikäisiä, samaa sukupuolta ja asuivat samassa kunnassa. Heistä toinen (tutkittava) oli kuollut vuosina 2002 tai 2003, ja toinen (verrokki) eli vähintään kaksi vuotta pidempään kuin parinsa.

Tutkittavat olivat 70-vuotiaita tai vanhempia. Tutkittavien ja verrokkien palvelujenkäyttöä verrattiin kahden vuoden ajalta (tutkittavien kaksi viimeistä elinvuotta).

Sairaalassa viimeisinä elinkuukausina

Tutkittavat eli viimeisiä elinvuosiaan elävät käyttivät sairaalaa ja pitkäaikaishoitoa enemmän kuin heidän pidempään eläneet verrokkinsa. Erot olivat jopa moninkertaisia, erityisesti nuorimmassa ikäryhmässä (70–79-vuotiaat). Kotihoidon käytössä ryhmät eivät eronneet selkeästi toisistaan.

Tutkittavat olivat sairaalassa lähinnä viimeisinä elinkuukausinaan. Pitkäaikaishoitoa he käyttivät koko kahden vuoden ajan enemmän kuin verrokit. Nuorempia tutkittavien ryhmään kuuluneita hoidettiin enemmän sairaaloissa kuin vanhempia. Vanhemmat taas olivat yleisemmin pitkäaikaishoidossa.

Tutkimuksen aineisto kerättiin Tilastokeskuksen, Stakesin ja Kelan rekistereistä. Tutkittavat palvelut olivat yliopistosairaala, yleissairaala, terveyskeskuksen vuodeosasto, pitkäaikaishoito ja kotihoito.