Suuri osa pienikokoisista papillaarisista kilpirauhassyövistä olisi hoitamattomina vaarattomia.

Papillaarisia kilpirauhassyöpiä diagnosoidaan nykyisin yli kolme kertaa enemmän kuin 30 vuotta sitten. Tautiin liittyvä kuolleisuus on kuitenkin pysynyt ennallaan.

BMJ:ssa julkaistun analyysin mukaan tämä viittaa ylihoitamiseen. Suuri osa löydetyistä muutoksista on vain muutaman millimetrin kokoisia ja aiheuttaisivat hoitamattomina vain harvoin ennenaikaisia kuolemia.

Kilpirauhasen poistoleikkauksiin liittyy riskejä ja leikatut joutuvat usein käyttämään kilpirauhashormonilääkitystä lopun ikäänsä. Tutkimusten mukaan kuitenkin vain noin joka neljäs potilas valitsee aktiivisen seurannan leikkaushoidon sijaan, jos saa itse päättää.

Kirjoittajat ehdottavat, että kilpirauhassyöpien seulontaa vältettäisiin ja vähäriskiset papillaariset kilpirauhassyövät nimettäisiin uudelleen, jottei syöpä-sana säikäyttäisi potilaita vaatimaan intensiivistä hoitoa.

Vähäriskisinä he pitävät alle 20 mm:n ei-kiinteitä kyhmyjä, kun potilaan perheessä ei ole syöpähistoriaa, hän ei ole altistunut säteilylle, eikä taudin leviämisestä näy todisteita ultraäänitutkimuksessa.

Seurannassa potilaalle tulisi tehdä vuosittain kaulan ultraäänitutkimus ja terveystarkastus. Jos kasvain pysyy rauhallisena tai kutistuu, seurantaa voitaisiin harventaa.

Kilpirauhassyöpien löytymistahtia on vauhdittanut kaulan ultraäänitutkimuksen yleistyminen. Niitä löytyy myös sattumalta pään ja rinnan alueen tietokone- ja magneettitutkimuksissa.

Tiina Lautala
Kuva: Panthermedia