Miksi tyytyä vain äänestämään? Yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja on yhä enemmän. Kaupunginvaltuutettu Mikko Franssila näkee käytännössä, miten raha liikkuu kunnassa. Emma Lommi on valinnut toisen tien.

Miksi tyytyä vain äänestämään? Yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja on yhä enemmän. Kaupunginvaltuutettu Mikko Franssila näkee käytännössä, miten raha liikkuu kunnassa. Emma Lommi on valinnut toisen tien.

Poliitikko
Mikko Franssila, vastaava lääkäri, Mediverkko

"Olen Valkeakosken nuorin kaupunginvaltuutettu. Synnyin ja kasvoin täällä. Minulla ei ollut mitään polttavaa halua päästä politiikkaan, mutta olen kiinnostunut yhteisistä asioista.

Kokoomus oli minulle helppo valinta. Muut vaihtoehdot eivät tulleet mieleenkään.

Tässä näkee käytännössä, miten raha liikkuu ja kuinka byrokraattinen julkinen sektori on. Kunnallinen päätöksenteko on kankeaa, ja asiat etenevät hitaasti. Iso osa vaikuttamisesta tapahtuu kulisseissa, varsinaisten kokousten ulkopuolella. Asiat tulevat viimeiseksi valtuustosaliin.

Koen yhdeksi tärkeimmistä tehtävistäni välittää kuntalaisilta tulevaa palautetta virkamiehille. Terveydenhuollon lisäksi vanhustenhuollon kysymykset ovat minulle läheisiä.

Valtuutetuilla on paljon harteillaan, kun tehdään rakenneuudistuksia. Olen sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja. Omaa aikaa joutuu herkästi käyttämään paljon.

Oheistyön määrä on vähän yllättänytkin. Oman jaksamisen kannalta on arvioitava, onko välttämätöntä käydä ihan kaikissa kokouksissa.

Politiikassa ei ole paljon lääkäreitä. Ehkä he haluavat hakeutua tehtäviin, joissa vaikuttaminen on suoraviivaisempaa. Hitaus ja politikointi voivat turhauttaa.

Jos haluaa vaikuttaa linjanvetoihin oman kunnan tai työympäristön asioissa, niin nuori rivilääkäri ei voi hirveästi lähteä huutelemaan. Minusta on tärkeää, että politiikassa olisi mukana lääkäreitä sekä kunnan että valtakunnan tasolla. Politiikalla on suuri rooli julkisen terveydenhuollon tuotannossa.

Omaa jatkoa ajatellen eduskuntavaalit eivät ole suunnitteilla. Ainakaan vielä."

Järjestöaktiivi
Emma Lommi, 5. vuoden kandi, Turun yliopisto

"Olin vapaaehtoistyössä Intiassa. Siellä oli eräs köyhän perheen lapsi, joka oli parantumattomasti sairas. Hoito perustui siihen, että puhalsimme ilmapalloja ja piirsimme leijonia.

Hoidon pohjana ei ollut tieto, vaan välittäminen. Se oli tärkeä oppi ensimmäisen vuoden lääkisläiselle.

Hyväksi lääkäriksi kehittyminen ja siihen liittyvä opetus käsitetään kapea-alaisesti. Vapaaehtoistyö on opettanut minulle lääkäriydestä, erilaisten ihmisten kanssa olemisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta enemmän kuin luennot tai Terveysportti.

Aloitin järjestötoiminnan ala-asteiässä lipaskerääjänä. Nyt olen Lääkärin sosiaalinen vastuu -yhdistyksen hallituksessa, ja muita järjestöjäni ovat SPR, Unicef, Omaiset mielenterveystyön tukena ja Institute for Indian Mother & Child.

Olen kiitollinen kuuluessani onnelliseen vähemmistöön, jolla ihmisoikeudet ja perusturva ovat oletusarvoja. Uskon, että olen saanut myös Suomen tasolla poikkeuksellisen hyvän ja rakastavan kasvuympäristön.

Koenkin, että minulla on vastuu antaa omastani eteenpäin. Siitä tulee myös tosi hyvä mieli.

Hermoni eivät kestäisi politiikkaa. Ruohonjuuritason toiminnassa pystyn olemaan tietyllä tavalla joustamaton arvojeni suhteen.

Toivoisin lääkäreiltä enemmän idealismia. Humaaniutta kuuluisi korostaa lääkärikoulutuksessa. Moni sanoo opiskelevansa lääkäriksi, koska haluaa auttaa. Sitten se pikkuhiljaa häviää.

Uskon yhden ihmisen voimaan, erityisesti jos ympärillä on samanhenkisiä. LSV:stä olen löytänyt lääkäreitä, jotka muuttavat sanoja teoiksi.

Facebookkaan paljon kampanjoista ja maailman epäkohdista, joidenkin mielestä ehkä rasittavuuteen asti.

Toivon, että tulevaisuudessa en löydä itseäni juoksemasta statuksen ja rahan perässä."

Miia Soininen
Kuvat Sami Perttilä

Lue juttu kokonaisuudessaan 4.4.2014 ilmestyvästä Lääkärilehdestä 14/2014.