Miksi tyytyä vain äänestämään? Yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja on yhä enemmän. Neljä lääkäriä kertoo, miten he sen tekevät.

Poliitikko

Mikko Franssila, vastaava lääkäri, Mediverkko

"Olen Valkeakosken nuorin kaupunginvaltuutettu. Synnyin ja kasvoin täällä. Minulla ei ollut mitään polttavaa halua päästä politiikkaan, mutta olen kiinnostunut yhteisistä asioista.

Kokoomus oli minulle helppo valinta. Muut vaihtoehdot eivät tulleet mieleenkään.

Tässä näkee käytännössä, miten raha liikkuu ja kuinka byrokraattinen julkinen sektori on. Kunnallinen päätöksenteko on kankeaa, ja asiat etenevät hitaasti. Iso osa vaikuttamisesta tapahtuu kulisseissa, varsinaisten kokousten ulkopuolella. Asiat tulevat viimeiseksi valtuustosaliin.

Koen yhdeksi tärkeimmistä tehtävistäni välittää kuntalaisilta tulevaa palautetta virkamiehille. Terveydenhuollon lisäksi vanhustenhuollon kysymykset ovat minulle läheisiä.

Valtuutetuilla on paljon harteillaan, kun tehdään rakenneuudistuksia. Olen sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja. Omaa aikaa joutuu herkästi käyttämään paljon.

Oheistyön määrä on vähän yllättänytkin. Oman jaksamisen kannalta on arvioitava, onko välttämätöntä käydä ihan kaikissa kokouksissa.

Politiikassa ei ole paljon lääkäreitä. Ehkä he haluavat hakeutua tehtäviin, joissa vaikuttaminen on suoraviivaisempaa. Hitaus ja politikointi voivat turhauttaa.

Jos haluaa vaikuttaa linjanvetoihin oman kunnan tai työympäristön asioissa, niin nuori rivilääkäri ei voi hirveästi lähteä huutelemaan. Minusta on tärkeää, että politiikassa olisi mukana lääkäreitä sekä kunnan että valtakunnan tasolla. Politiikalla on suuri rooli julkisen terveydenhuollon tuotannossa.

Omaa jatkoa ajatellen eduskuntavaalit eivät ole suunnitteilla. Ainakaan vielä."

Järjestöaktiivi

Emma Lommi, 5. vuoden kandi, Turun yliopisto

"Olin vapaaehtoistyössä Intiassa. Siellä oli eräs köyhän perheen lapsi, joka oli parantumattomasti sairas. Hoito perustui siihen, että puhalsimme ilmapalloja ja piirsimme leijonia.

Hoidon pohjana ei ollut tieto, vaan välittäminen. Se oli tärkeä oppi ensimmäisen vuoden lääkisläiselle.

Hyväksi lääkäriksi kehittyminen ja siihen liittyvä opetus käsitetään kapea-alaisesti. Vapaaehtoistyö on opettanut minulle lääkäriydestä, erilaisten ihmisten kanssa olemisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta enemmän kuin luennot tai Terveysportti.

Aloitin järjestötoiminnan ala-asteiässä lipaskerääjänä. Nyt olen Lääkärin sosiaalinen vastuu -yhdistyksen hallituksessa, ja muita järjestöjäni ovat SPR, Unicef, Omaiset mielenterveystyön tukena ja Institute for Indian Mother & Child.

Olen kiitollinen kuuluessani onnelliseen vähemmistöön, jolla ihmisoikeudet ja perusturva ovat oletusarvoja. Uskon, että olen saanut myös Suomen tasolla poikkeuksellisen hyvän ja rakastavan kasvuympäristön.

Koenkin, että minulla on vastuu antaa omastani eteenpäin. Siitä tulee myös tosi hyvä mieli.

Hermoni eivät kestäisi politiikkaa. Ruohonjuuritason toiminnassa pystyn olemaan tietyllä tavalla joustamaton arvojeni suhteen.

Toivoisin lääkäreiltä enemmän idealismia. Humaaniutta kuuluisi korostaa lääkärikoulutuksessa. Moni sanoo opiskelevansa lääkäriksi, koska haluaa auttaa. Sitten se pikkuhiljaa häviää.

Uskon yhden ihmisen voimaan, erityisesti jos ympärillä on samanhenkisiä. LSV:stä olen löytänyt lääkäreitä, jotka muuttavat sanoja teoiksi.

Facebookkaan paljon kampanjoista ja maailman epäkohdista, joidenkin mielestä ehkä rasittavuuteen asti.

Toivon, että tulevaisuudessa en löydä itseäni juoksemasta statuksen ja rahan perässä."

Vapaaehtoinen

Reetta Leinonen, terveyskeskuslääkäri, Kallion terveysasema

"Työskentelen nyt terveyskeskuksessa, ja katson vaikuttavani siinä kansanterveystyön kautta. Helsingissä on niin paljon ihmisiä, että terveyskeskuslääkäri jää anonyymiksi. Perinteinen kunnanlääkärin vaikuttaminen puuttuu. Pienillä paikkakunnilla sellaista voi vielä olla.

Olen ollut paperittomia hoitavalla Global Clinicilla vapaaehtoisena parin vuoden ajan. Työlle on selvästi tarvetta. Järjestelmän ulkopuoliset ovat haavoittuvassa asemassa.

Minua motivoi globaali ja paikallinen epätasa-arvo. Siinä on korjaamista. Opiskelen myös kehitysmaatutkimusta työn ohella.

Ajauduin kansainvälisiin kuvioihin jo opiskeluaikana. Erilaisten ihmisten tapaaminen on avartanut maailmankuvaa.

Klinikalla on melko iso vapaaehtoisten rinki, joten työ ei juuri kuormita. Yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys on oleellista. Yksin on vaikea vaikuttaa.

Hetkittäin voi tulla epätoivo, jos tuntuu että asiat etenevät hitaasti. Potilasta ei aina voi tutkia ja hoitaa asianmukaisesti, kun ei ole riittävää välineistöä ja hoitomahdollisuuksia.

On harmi, että valtakunnan tason politiikassa on vain vähän lääkäreitä. Ehkä lääkärit pelkäävät, että julkisesti esillä oleminen haittaa tavallista lääkärin työtä tai jopa sulkee sen pois.

Voisin kuvitella, että varsinkin nuorelle lääkärille työn, poliittisen uran ja perhe-elämän yhdistäminen on haastavaa.

Ehkä voisin joskus harkita politiikkaan menemistä, mutta järjestötyö kiinnostaa nyt enemmän. Järjestöt tietysti vaikuttavat osaltaan politiikassa tuomalla esiin omaa asiantuntijuuttaan."

Virkamies

Teppo Heikkilä, ylilääkäri asiakkaat ja henkilöstö -ryhmässä, STM

"Kaunokirjalliset merkkiteokset jäivät minulta nuorena väliin. Heti kun opin lukemaan, halusin tietää mitä ympärillä tapahtuu. Luin sanoma- ja aikakauslehtiä.

On osin sattumaa, että yhteiskunnallinen kiinnostukseni kanavoitui opiskeluaikana järjestöihin. En tiedä miten olisi käynyt, jos joku olisi houkutellut puolueen riveihin.

Järjestötyö on ollut minulle luontevaa. Olin mukana KuoLOssa, Medisiinariliitossa, NLY:ssä ja Lääkäriliitossa. Painin nyt vähän samojen asioiden parissa kuin silloinkin. Isoja teemoja ovat erikoislääkärikoulutus ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyys tulevaisuudessa.

Koen, että minulla on työssäni hyvät mahdollisuudet vaikuttaa. Tietysti olemme poliittisessa ohjauksessa, mutta asioiden valmistelussa saa aina sanoa mielipiteensä. Ministerin puheillekin pääsee tarvittaessa.

Laajasti ajatellen teen töitä potilaiden eteen, en ole ajautunut liian kauas siitä. Rakennan järjestelmää, jossa muut voivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

Haluan, että kaikilla olisi asiat hyvin. Oikeudenmukaisuus on ollut minulle aina iso moottori.

Lääkärien rooli vaikuttajina on muuttumassa, koska usko auktoriteetteihin murenee vauhdilla. Enää ei voi tulla ja sanoa, miten asiat ovat. Pitää pystyä vuoropuheluun.

Lääkärien kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on ehkä vähentynyt, vaikka heillä olisi keskustelussa paljon annettavaa. En tiedä, mistä se lopulta johtuu. Ihmiset arvostavat ehkä enemmän vapaa-aikaa ja hyvinvointiaan, ja se on toisaalta tervettäkin.

Olen ryhtynyt viime aikoina jakamaan somessa myös ammatillisia asioita. On hyvä tarjota tutkittua tietoa ja puolustaa lääketieteen asemaa.

Kun lääkäri avaa suunsa, häntä vielä kuunnellaan. Jos sitä ei avaa, voi olla ettei kohta enää kuunnella."

Juttua varten on haastateltu myös Turn yliopiston tutkijaa Arttu Saarista.