Vain joka kolmas masennuspotilas on hoidossa
Depressio on suomalaisilla yhtä yleinen, mutta ei yleisempi kuin muiden teollisuusmaiden väestössä. Kliinisesti merkittävän depression esiintyvyysluvut vaihtelevat tutkimuksissa miehillä 2,0 %:sta 5,5 %:iin ja naisilla 6,0 %:sta 11,1 %:iin; keskiarvo kaikista on 6,0 %. Ilmaantuvuustutkimusten perusteella vuosittain 1-2 % aikuisväestöstä sairastuu depressioon. Kliinisesti merkittävään depressioon sairastuu elämänsä aikana noin viidesosa ihmisistä. Naiset sairastuvat masennukseen useammin kuin miehet - elinikäinen riski on naisilla lähes kaksinkertainen. Depression epidemiologiaa selvitti tutkimusprofessori Ville Lehtinen Suomen Akatemian ja Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin marraskuun lopulla järjestämässä konsensuskokouksessa, jossa käsiteltiin depression tunnistamista ja hoitoa.
Suomalaista väestöä epidemiologisin menetelmin 22 vuotta seuranneessa UKKI-tutkimuksessa masentuneisuus väheni 1980-luvulle asti, mutta 1990-luvulla luvut ovat kääntyneet nousuun. Professori Ville Lehtisen mukaan tuloksen katsottiin voivan heijastaa laman vaikutusta.
Eläkkeelle vakavien mielialahäiriöiden vuoksi siirtyneiden osuus uusista työkyvyttömyyseläkkeistä on kuuden viime vuoden aikana nelinkertaistunut, ja yksilöllisistä varhaiseläkkeistä osuus on kahdeksankertaistunut. Yhteensä viime vuoden lopussa oli vakavan mielialahäiriön vuoksi eläkkeellä noin 13 500 suomalaista.
Depressiolääkkeitä käyttää päivittäin noin 50 000 ihmistä. Depression hoitokustannukset Suomessa ovat miljardin markan luokkaa, 2-3 % terveydenhuollon kokonaismenoista. Kuitenkin Mini-Suomi-tutkimuksen mukaan vain kolmasosa hoidon tarpeessa olevista depressiopotilaista oli hoidossa, ja suuri tyydyttämätön hoidon tarve tuli esiin myös UKKI-tutkimuksessa, totesi Ville Lehtinen.
Kokouksen konsensuslausumassa korostetaan depression tunnistamista perusterveydenhuollossa, jonka tulisi ensi sijassa vastata lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidosta. Varsinkin lasten ja nuorten masennusoireita havaitaan huonosti. Masennusoireet ovat yleisiä fyysisesti sairailla ja alkoholisteilla ja varsinkin monisairailla vanhuksilla, etenkin laitoshoidossa. Mm. omalääkärijärjestelmän uskotaan helpottavan depression tunnistamista. Vaikeat depressiot tulee hoitaa psykiatrisessa avohoitoyksikössä tai vuodeosastolla.
Apulaisprofessori Erkka Syvälahti totesi lääkehoidon käytännössä tärkeimmäksi keinoksi masennuspotilaan auttamiseksi erityisesti akuuttivaiheessa; sen jälkeen potilaalle tulisi mahdollisuuksien mukaan tarjota tilaisuus psykoterapioihin. Noin kaksi kolmasosaa potilaista hyötyy lääkehoidosta. Konsensuslausumassa todetaan, ettei masennuslääkkeiden tehossa ole osoitettu merkittäviä eroja, sivuvaikutuksissa kylläkin. Hoidossa biologisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin taustatekijöihin vaikuttavat menetelmät yhdistetään eri tavoin painottaen.
Psykoterapian vaikuttavuus on LL Jorma Hannulan mukaan varsin hyvin dokumentoitu. Lähes kaikki tutkimukset koskevat erilaisia lyhytterapioita, ja ne ovat osoittautuneet tuloksellisiksi kahdella kolmasosalla potilaista verrattuna tilanteeseen ilman hoitoa. Eri psykoterapiamuotojen vertailuja on sen sijaan tehty niukasti. Pitkistä terapioista on lähinnä kokemusperäistä tietoa, ei satunnaistettuja tuloksellisuustutkimuksia.
Konsensuslausuma depression tunnistamisesta ja hoidosta julkaistaan Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin tämän vuoden viimeisessä numerossa. (Marianne Jansson)
