Vammaispalvelulaki 10 vuotta: Vimmaismessuilla pohdittiin vammaispalveluja
Helsinkiläiset mielenterveysyhdistykset pohtivat ensimmäistä kertaa psyykevammaisten asemaa yhdessä sosiaalityöntekijöiden, juristien ja lääkärien kanssa Vimmaismessut 98 -tapahtumassa, jonka järjestivät Mielenterveyden keskusliitto, Mielenterveysyhdistys Helmi, Niemikotisäätiö, Nikkilän sairaalan potilaiden tukiyhdistys, Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys ja Pro Lapinlahti.
Helsingissä on saanut kuljetuspalveluja 11 000 vammaista, joista noin 50 saa palvelun psyykevammaisuuden, kuten esimerkiksi vaikean paniikkihäiriön vuoksi. Henkilökohtaisen avustajan saaneista henkilöistä 2 %:lla on avustaja psyykkisen vamman vuoksi, ja 3,6 % :lla psyykevammaisista on palveluasunto koko maassa.
Vammaispalvelulaki on vuonna 1988 voimaantullut vammaisten tasa-arvolaki, jonka tarkoituksena on yhdenvertaisuuden edistäminen sekä vammaisuuden aiheuttamien haittojen sekä esteiden ehkäisminen ja poistaminen. Vammainen on lain tarkoitamassa merkityksessä henkilö, jolla on vamman tai sairauden johdosta erityisiä vaikeuksia suoriutua jokapäiväisen elämän toiminnoista. Laissa ei erotella etuuksiin oikeutettuja diagnoosien tai vammojen perusteella, sillä olennaista on vamman tai sairauden yksilölle aiheuttama haitta.
Vammaispalvelulaki on ns. toissijaista lainsäädäntöä eli sitä sovelletaan, mikäli henkilö ei saa riittäviä tai hänelle sopivia palveluja muun lain nojalla. Psyykevammaisten kohdalla ensisijaisena lainsäädäntönä tulevat kyseeseen erityisesti mielenterveys- ja sosiaalihuoltolait. Mielenterveyslaista täytyy kuitenkin ottaa huomioon säännös, jonka mukaan terveydenhuollon viranomaisten on yhdessä sosiaalihuollon henkilöstön kanssa huolehdittava siitä, että mielenterveyspalveluista muodostuu toiminnallinen kokonaisuus. Vastuu vammaispalvelulain mukaisten palvelujen järjestämisestä on kunnalla.
Vimmaismessuilla pohdittiin, onko psyykevammainen vimmainen hakiessaan etuuksiaan. Hän törmää usein viranomaisten väärään käsitykseen, että palvelut eivät koske häntä. Vammaispalvelujen ulkopuolelle jääminen nopeuttaa avohoitopotilaan joutumista uudelleen sairaalaan. Messuilla todettiin, että yhteiskunnan resurssit säästyisivät viime kädessä, mikäli vammaispalvelulakia noudatettaisiin.
