Itseään viiltelevä nuori näyttää ulkoisesti voivan hyvin. Hän on usein tunnollinen ja huolehtii läheisistään. Viiltelyn taustalla on paha olo, joka yritetään karkottaa siirtämällä henkinen kipu fyysiseksi kivuksi. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan viiltelyyn puututaan yllättävän harvoin.

Itseään viiltelevä nuori näyttää ulkoisesti voivan hyvin. Hän on usein tunnollinen ja huolehtii läheisistään. Viiltelyn taustalla on paha olo, joka yritetään karkottaa siirtämällä henkinen kipu fyysiseksi kivuksi. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan viiltelyyn puututaan yllättävän harvoin.

Marja-Liisa Rissanen on selvittänyt väitöstutkimuksessaan mitä viiltely on, millainen on itseään viiltelevä nuori ja miten itseään viiltelevää nuorta voi auttaa.

Nuori, joka viiltelee itseään, on usein herkkä ja hänellä on heikko itsetunto. Hän kokee itsensä yksinäiseksi, häpeää ja peittelee viiltämistään.

Miksi paha olo purkautuu juuri viiltelynä?

– Itsensä satuttaminen tuo kontrollin tunteen. Fyysinen kipu on helpompi kestää kuin henkinen. Viiltelystä voi myös tulla riippuvaiseksi. Monet nuoret ovat kertoneet hyvänolon tunteesta, joka viiltelystä seuraa, Rissanen kertoo.

Muiden ihmisten reaktiot viiltelyyn ovat usein voimakkaita: ystävät leimaavat hulluksi ja vanhemmat ovat raivoissaan. Toisessa ääripäässä on puuttumattomuus. Rissasen tutkimuksessa itseään viillelleet 12–22-vuotiaat tytöt ja nuoret naiset toivoivat, että opettajat tai terveydenhoitajat, jotka olivat varmasti huomanneet viiltelyn jäljet, olisivat puuttuneet asiaan.

Rissasen mukaan itsensä viiltely on avunpyyntö – yritykset peittää viiltelyn jäljet ovat usein tietoisen kömpelöitä.

–Kouluterveydenhuollossa terveydenhoitajan tai lääkärin pitäisi ottaa huomioon viiltelyyn mahdollisuus jos pieniäkin viitteitä ilmenee, Rissanen pohtii.

– Nuorelta pitäisi kysyä miten hän voi, mitä hänelle on tapahtunut ja voisiko häntä auttaa.

Rissanen kertoo, että nuoret ovat usein helpottuneita kiinnijäämisestä – vihdoin joku kuuntelee.

Viiltelyn taustalla voi olla monenlaisia ongelmia: perheongelmia, väkivallan kokemuksia, ulkoa ja sisältä tulevia pärjäämisen ja itsenäistymisen paineita.

– Viiltelijöitä ei voi sulloa yhteen muottiin, Rissanen sanoo.

Oikeat auttamisen keinot riippuvat viiltelyn syistä.

Tutkimusaineisto muodostui itseään viiltäneiden nuorten, heidän vanhempiensa ja nuoria hoitaneiden hoitajien koskevista kuvauksista. Saadut tulokset yhdistettiin käytännön teoriaksi itseään viiltävän nuoren auttamisesta.

TtM Marja-Liisa Rissasen hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja Helping adolescents who self-mutilate: a practice theory (Itseään viiltävien nuorten auttaminen: käytännön teoria) tarkastetaan Kuopion yliopistossa 30.10.2009.

Hertta Vierula
kuva Pixmac