Virolaislääkärit kokevat, että heidän ammattitaitoaan arvostetaan Suomessa, ja he tuntevat itsensä tasavertaisiksi suomalaisten kanssa työpaikalla. He viihtyvät Suomessa, mutta työyhteisössä nähdään eroja virolaiseen kulttuuriin: keskustelut rajoittuvat työasioihin, suomalaiskollegat jäävät etäisiksi eikä työkavereita tavata vapaa-aikana. Eräs opinnäytetyöhön haastateltu virolaislääkäri kertoi, että kahvipöydässäkin tunnelma on joskus kiusaantunut.

Tradenomi Monika Tamm haastatteli neljää jo pidempään Suomessa työskennellyttä virolaislääkäriä ja kolmea suomalaista kollegaa, joilla on kokemusta työskentelystä virolaisten kanssa. Suomessa asuu 287 viroa äidinkielenään puhuvaa lääkäriä.

Kaikki haastatellut virolaislääkärit olivat tulleet työhön ilman kielikokeita tai edes kunnon työhaastattelua. Kieli oli tuottanut ongelmia alussa, ja apua kielikoulutuksen löytämiseen kaivattiin. Perehdytys jäi myös heikoksi, mutta kollegoilta sai apua kysymällä. Varsinkin lausuntoihin, Kelaan ja sosiaalitoimeen liittyvät asiat pitäisi sisällyttää perehdytykseen.

Haastatellut suomalaislääkärit arvioivat, että vanhemmilla virolaislääkäreillä on ongelmia kielen ja ammattitaidon kanssa, mm. farmakologian osaamisessa, enemmän kuin nuorilla.

Ennakkoluuloja virolaislääkäreitä kohtaan ovat osoittaneet potilaat varsinkin pienillä paikkakunnilla, mutta epäasiallisia kommentteja on tullut myös kollegoilta, esimerkiksi erikoislääkäreiltä lähetteistä. Eräs virolaislääkäri kertoi, että ensimmäiset neljä kuukautta hänen täytyi todistaa osaamistaan joka päivä. Toinen toteaa kahdenkymmenen vuoden Suomessa asumisen jälkeen, että "meillä on aina ulkomaalaisen leima otsassa".