Voiko syöpälääke olla liian kallis?
Britanniassa terveydenhuollon kansallinen laatujärjestö NICE hylkäsi rintasyöpälääke trastutsumabi-emtansiinin liian kalliina hyötyyn nähden. Hoitojakso maksaa noin 110 000 euroa potilasta kohden.
Hintavia syöpälääkkeitä on yhä enemmän. Joudutaanko Suomessa rajoittamaan lääkkeiden käyttöä hinnan takia, professori ja HYKS:n Syöpäkeskuksen osastonylilääkäri Sirpa Leppä?
- Lääkkeiden käyttöönotto on sairaalakohtaista. HUS:ssa uusien, kalliiden lääkkeiden käyttöönotosta päättää kliininen ryhmä. Kaikki anomukset ovat toistaiseksi menneet läpi, mutta jotkut vasta usean käsittelyn jälkeen.
Miten päätös uuden syöpälääkkeen käytöstä syntyy?
- Kansalliset ja paikalliset tuumoriryhmät antavat lääkkeistä hoitosuosituksia, joita kliininen ryhmä ja vastaavat tarkentavat sairaalakohtaisesti. Joskus lääke hyväksytään ehdollisesti ja sen hoitotuloksia seurataan. HYKS:ssa kliininen ryhmä voi tiukentaa ohjeistusta lääkkeen käytöstä.
- Käytännön päätöksenteko ei ole pelkästään hoitavan lääkärin käsissä. Usein hoitokokouksissa päätetään, aloitetaanko jokin uusi ja kallis hoito.
- Onneksi lääketieteelliset perusteet ovat painaneet enemmän kuin hinta. Uusia lääkkeitä tulee kuitenkin koko ajan. Joudumme tilanteeseen, jossa lääkekustannukset nousevat, mutta budjetti ei kasva. Kustannusvaikuttavuus tulee painamaan päätöksissä enemmän.
- Osallistumme mahdollisimman paljon kliinisiin tutkimuksiin, sillä se on keino saada Suomeen uusia lääkkeitä ja sairaala säästää.
Alueelliset erot syöpälääkkeiden käytössä voivat lisätä hoitoturismia. Millaisia erot ovat?
- Uskon, että merkittävien syöpälääkkeiden käyttöaiheilla on konsensus. Suomi on pieni maa. Lääkkeiden käyttöönotossa ja kirjallisissa hoito-ohjeissa on vähän vaihtelua. Esimerkiksi melanooman hoidossa tietyt kalliit lääkkeet on otettu käyttöön eri vauhdilla.
- Jokaisella lääkärillä on luonnollisesti oma näkemyksensä potilaan tilanteesta.
Pitäisikö Suomessa olla NICE:n kaltainen toimija, joka päättäisi lääkkeiden käytöstä kansallisesti?
- Tällainen elin on mielestäni välttämätön. Sairaaloissa joudutaan kovasti miettimään ja tarkentamaan hoito-ohjeita ja käyttöaiheita. Fimea ei pysty antamaan suosituksia tarpeeksi nopeasti, ja erikoisalakohtaiset ryhmät eivät ole asiantuntijoita rahapuolessa.
- Jos meillä olisi NICE:n tyyppinen järjestelmä, se voisi olla osa perusteilla olevaa Kansallista syöpäkeskusta. Viranomaiset pohtivat tätä parhaillaan.
- Englannissa NICE:n päätökset ovat toki merkittäviä, mutta kollegat hoitavat potilaita uusilla lääkkeillä sielläkin. Rahoitus voi tulla muista lähteistä.