LT

Saara Metso

on saanut Suomen Lääkärilehden vuoden 2007 väitöskirjapalkinnon. Metson väitöskirja Long-term prognosis of patients treated with radioactive iodine for hyperthyroidism tulee muuttamaan kilpirauhaspotilaiden hoitoa erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa.

Metso osoittaa väitöksessään, että radiojodilla vuosina 1965-2002 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettujen hypertyreoosipotilaiden syöpien kokonaisilmaantuvuus oli neljäsosan suurempi kuin verrokkiryhmän potilailla.

Lisäksi Metson havainnot radiojodilla hoidettujen potilaiden verrokkiryhmää suuremmasta kuolleisuudesta tukevat aiempia kansainvälisiä tutkimustuloksia: Potilailla on lisääntynyt riski sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin vuosikymmeniä hypertyreoosin hoidon jälkeen.

Väitöksen osatöitä on käsitelty muun muassa Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism -julkaisun pääkirjoituksessa. Tiedeyhteisö on kiitellyt Metson terävää analyysia ja tiivistä ulosantia.

Metso itse kiittää ohjaajiaan dosentti

Jorma Salmea

ja dosentti

Pia Jaatista

.

- Hyvä väitöstyö vaatii kolme tekijää: Hyvän idean ja aiheen, hyvän ohjaajan ja yhteistyökumppanit sekä oman motivaation jolla tehdä työtä. Tämä ei ole kokonaan omaa ansiotani, Metso toppuuttelee.

Vaikeuksien kautta voittoon

Vielä vuosituhannen vaihtuessa tamperelaisen lääketieteen lisensiaatin Saara Metson ateroskleroosia käsittelevä perustutkimus jauhoi paikallaan. Metso alkoi pohtimaan kehtaako hän edes saattaa ajan saatossa laimentunutta työtä kansien väliin.

Vuonna 2002 Metson väitöstyön ohjaaja, dosentti Jorma Salmi tarjosi hänelle kilpirauhasen liikatoiminnan vuoksi radiojodilla hoidettujen potilaiden rekisteriä perattavaksi. Vuosina 1965-2002 radiojodihoitoa saaneen liki 3 000 potilaan rekisterin analysointi poikisi joka tapauksessa lähes vuorenvarmasti väitöskirjan.

- Rekisteri oli kuin Pandoran lipas, joka oli jäänyt avaamatta. Näin heti että rekisteri on valtava mahdollisuus tehdä tiedettä.

Rekisterin käytön mahdollisuudet laajenivat entisestään, kun Metso yhdisti siihen hypertyreoosipotilaiden sairaalahoitoa koskevat tilastot hoito- ja poistoilmoitusrekisteristä, syöpätiedot Suomen Syöpärekisteristä sekä kuolleisuustiedot Väestörekisteristä ja Tilastokeskuksesta.

Asetelma oli paitsi lupaava, myös kansainvälisestikin ainutlaatuinen.

- Aineistoon kohdistui valtavia odotuksia, kun tilastoajojen tuloksia odotettiin Tilastokeskuksesta.

Ensimmäiset tulokset vahvistivat Yhdysvalloissa, Englannissa ja Ruotsissa saadut tulokset radiojodihoitoa saaneiden potilaiden verrokkeja suuremmasta kuolleisuudesta.

Merkittävin tulos tuli seuraavassa tilastoajossa. Radiojodilla hoidettujen hypertyreoosipotilaiden hoitorekisterejä verrattiin ensimmäistä kertaa syöpärekisteriin.

- Kun tulokset verrokkeja suuremmasta syöpäsairastavuudesta tulivat, laitoin saman tien ohjaajille tekstiviestiä, että arvatkaa mitä löytyi. Tiesin että tämä tulee muuttamaan hoitokäytäntöjä. Toisaalta omaan työhön suhtautuu niin kriittisesti, että odotin jonkun vielä tulevan ja jyräävän tämän työn. Niin ei käynyt.

Tulos on jo lisännyt harkintaa radiojodin käytössä yliopistosairaaloissa. Metso painottaa, että radiojodi on edelleen tehokas ja hyvä lääke hypertyreoosiin ja että syöpäriski on pieni. Silti hoitoa tulee antaa lapsille ja nuorille vain harkitusti.

- Tämän pitäisi johtaa siihen, että radiojodilla hoidetut potilaat kävisivät vuosittain seurannassa perusterveydenhuollossa, sillä erikoissairaanhoidossa seuranta loppuu viimeistään vuoden jälkeen. Nykyisessä lääkäritilanteessa tämä voi olla vaikeaa.

Tiedonjanoa ja tieteen nälkää

Ateroskleroositutkimuksen täyttymättömät toiveet saattelivat lopulta Metson väitöstyön vuoden parhaaksi.

- Tilastoanalyysien tekeminen ja yhteydenpito lehtiin oli minulle jo tuttua, joten sain keskittyä tieteen tekemiseen. Olin myös oppinut kirjoittamaan napakasti, ja suhtautumaan omaan työhöni kriittisesti, Metso sanoo.

Metso toteaa, että tieteen tekemisestä tuli hänelle kliinistä työtä täydentävä tapa.

- Kun sain radiojodilla hoidettujen aineiston, päätin että nyt minä teen sen, nyt minä väittelen. En tiedä, onko se kunnianhimoa, mutta elämä on mielekästä kun on jokin projekti jonka valmistumista kohti kulkee.

Antti Nykänen ja Maria Sundvall vuoden väitöskirjan kintereillä

Vuoden parasta väitöskirjaa valittaessa toiselle sijalle sijoittui Helsingin yliopistossa väitellyt

Antti Nykänen

. Hänen väitöstyönsä Vascular Growth Factors and Progenitor Cells in Cardiac Allograft Arteriosclerosis käsittelee sydänsiirrännäisen hyljinnässä tapahtuvaa verisuonten uudismuodostusta ja verisuonivaurioita sekä niiden hoitamisen uusia mahdollisuuksia.

Kolmannelle sijalle valittiin Turun yliopistossa väitellyt

Maria Sundvall

. Hänen väitöskirjansa Signaling of ErbB4 isoforms in cancer sisältää dekaani

Tapani Rönnemaan

mukaan poikkeuksellisen runsaasti merkittäviä alkuperäishavaintoja, jotka auttavat ymmärtämään kasvutekijäreseptorien toimintaa ja säätelyä normaaleissa soluissa ja syöpäsoluissa.

Myös vuoden kirjoituksesta palkittu työskentelee Tays:ssa

Suomen Lääkärilehti palkitsi vuoden 2007 parhaasta kirjoituksesta dosentti

Anna-Liisa Karvosen

Tampereen yliopistollisen sairalaan sisätautien klinikasta. Karvosen artikkeli Lievästi suurentuneet maksaentsyymit diagnostisena ongelmana on julkaistu SLL:n numerossa 3/2007.

Artikkelissa käsiteltiin sattumalöydöksenä todettujen, lievästi suurentuneiden maksaensyymien syitä. Artikkelissa annettiin käytännön ohjeita siihen miten selvittelyä voi jatkaa perusterveydenhuollossa ja milloin lievästi suurentuneet maksaentsyymit antavat aihetta erikoissairaanhoidon tutkimuksiin.