Terveyskeskuksessa vuokralääkärinä työskentelevä Eve Laurén kokee olevansa tasavertainen työyhteisön jäsen. Kollega, virkalääkäri Mikko Nenonen kokee olevansa lajinsa viimeinen.

Mitä seuraa, kun virka- ja vuokralääkärit työskentelevät samoissa yksiköissä rinnakkain mutta erilaisin työehdoin? Nakertaako tilanne kolle­giaalisuutta ja yhteishenkeä?

Puolisentoista vuotta sitten valmistunut Eve Laurén kokee olevansa vuokralääkärinä tasavertainen osa työyhtei­söään. Hän työskentelee säännöllisesti ja kokopäiväisesti peruspalvelukeskus Aavan alueella Päijät-Hämeessä: neljänä päivää viikossa Nastolan ter­veys­asemalla ja yhtenä Orimattilassa kouluterveydenhuollossa.

– En ole huomannut minkäänlaista erottelua itseni ja virkalääkäreiden välillä. Minua kohdellaan kuin yhtä porukasta. Tilanne voisi tietenkin olla erilainen, jos kiertäisin useammassa paikassa ja tekisin lyhyempiä pätkiä.

Eve Laurénin mielestä valmistumisen jälkeen oli paras aloittaa terveyskeskustyöstä ja päästä harjoittamaan monipuolisesti lääkärin perustaitoja. Hän myöntää suoraan, että palkkaus painoi vaakakupissa työsuhteen muotoa punnitessa.

– Mietin kyllä myös viran hakemista, mutta pitkien opintojen jälkeen halusin optimoida tuloni. Toinen tärkeä etu vuokralääkärinä toimimisessa on se, ­että tiedän voivani pitää taukoa haluamallani hetkellä. Lisäksi firman tar­joamat monipuoliset työvaihtoehdot kiinnostivat.

Vaihtuvuus huolettaa

Entä onko vuokratyössä tekijän kannalta negatiivisia puolia?

– Samanlaista palkallista vuosilomaa ei ole kuin virassa olevilla kollegoilla, vaan kesälomaa varten pitää itse laittaa rahaa sivuun. Myöskään ihan kaikki koulutukset eivät koske meitä vuokralääkäreitä. Ja eihän tässä samanlaista varmuutta ole jatkosta kuin virassa.

Toistaiseksi Eve Laurén on tyytyväinen työmuotoonsa. Aluksi hän kokeili myös asumista Päijät-Hämeessä, mutta sukkuloi nykyään pääkaupunkiseudulta päivittäin töihin.

– Läheiset ihmiset ja harrastukset ­vetivät takaisin, hän perustelee.

Kun vuokratyö on niin säännöllistä kuin Eve Laurénilla, potilassuhteista ­ehtii tulla pitkäaikaisia.

– Välillä potilaat kysyvät suoraan, että olethan täällä vielä seuraavallakin käynnillä. Lääkäreiden vaihtuvuus siis huolettaa.

Mikä saisi Laurénin harkitsemaan ­viran hakemista terveyskeskuksesta?

– Kyllä jo vähän aloin miettiä asiaa, kun kuulin vakilääkäreiden palkankorotuksista täällä Aavan alueella. Mutta ­ainakin nyt työuran alkuvaiheessa ­ennen erikoistumista tämä ratkaisu ­sopii minulle hyvin, hän pohtii.

Palkkaus kuntoon

Peruspalvelukeskus Aavan johtaja Sirkka-Liisa Pylväs kertoo, että virkalääkäreiden tuntuviin palkankorotuksiin on päädytty aivan hiljattain.

– Vaikutus tuntuu olleen positiivinen. Uutta kiinnostusta virkoja kohtaan on jo virinnyt. Faktahan on, että vuokratyötä käytetään, koska virkoja ei saada täytettyä.

Sirkka-Liisa Pylväs määrittelee, ettei vuokratyö sinällään ole hyvä tai paha asia. Vaikkapa päivystykseen se voi ­sopia hyvinkin. Monesta Aavan toimialueen pysyvästä vuokralääkäristä on tullut varsin hyvää palautetta myös ­potilailta.

Terveyskeskustyössä virkalääkäripainotus olisi silti kieltämättä selkeästi ­parempi. Mutta kun pienimpiin toimipaikkoihin firmoilla on vaikeuksia rekrytoida edes vuokralääkäreitä, vaihto­ehtoja ei juuri ole.

Sirkka-Liisa Pylvään mukaan viestiä työilmapiirin merkittävästä kiristymisestä ei ole kuulunut.

– Lääkärit tekevät työtään pääsääntöisesti sovussa ja sitoutuneesti, vaikka työsopimukset olisivatkin erilaiset.

Aavan alueella on ryhdytty etsimään palkkauksen lisäksi myös muita ratkaisuja. Nastolassa kehitetään uutta vastaanottopalveluiden toimintamallia.

– Siinä on muun muassa viety entistä pidemmälle lääkäreiden, sairaanhoita­jien, terveydenhoitajien, fysioterapeuttien sekä päihde- ja psykiatristen hoita­jien työnjakoa. Lisäksi sähköistä asiointia lisätään merkittävästi, Sirkka-Liisa Pylväs kertoo.

Lajinsa viimeinen

Entä mitä tilanteesta ajattelee Aavan ­virkalääkäri? Yleislääketieteen dosentti, terveyskeskuslääkäri Mikko Nenonen löytää osuvimmat vertaukset eläinmaailman puolelta.

– Hartolan terveysaseman ainoana virkalääkärinä olen kuin yksinäinen ­saimaannorppa, lajini viimeinen.

Hänen toinen viittauksensa on YouTube-videoklippi. Se kertoo koeasetelmasta, jossa tutkittiin kapusiiniapinoiden reaktioita epätasa-arvoiseen palkitsemiseen.

Niin kauan kun vierekkäisten häk­kien apinat saavat kumpikin tehtäviä suoritettuaan kurkkua, kaikki sujuu hienosti. Mutta kun toinen saakin parempaa herkkua, viinirypäleitä, vieruskaveri alkaa hermostua. Lopulta heikommin palkittu apina paiskaa turhautuneensa kurkut hoitajan naamalle.

– Epäreiluuden herättämä tunne on siis universaali ja lajiriippumaton. ­Ottaahan se päähän, jos tekemisen ­ehdot ovat erilaiset ilman hyväksyttävää perustetta, Mikko Nenonen sanoo.

Hän korostaa silti, ettei tilanne missään nimessä johdu keikkailevista kollegoista, vaan järjestelmästä.

– Ainakaan tällä seudulla vuokralääkärit eivät todellakaan ole mitään ponnistuksensa minimoivia seikkailijoita, jotka kuorisivat systeemistä kermat päältä purjeveneen ylläpitoon tai kaukomatkoihin. Päinvastoin, moni apuun ­tuleva kollega on yli 70-vuotias, osansa jo tehnyt puurtaja. Siinä on mallia ­pitempien työurien perään huutelijoil­lekin.

Kutsumus herätettävä

Mikko Nenonen toteaa, ettei kyse ole pelkästä rahasta siltikään, vaikka eroa terveysaseman virka- ja vuokralääkärin kuukausipalkoissa saattaa olla suurimmillaan reilut 2 000 euroa.

– Yhtä lailla on kyse mahdollisuudesta vaikuttaa omaan työhön. Vapauden määrä on työelämässä vakio: mitä joku saa lisää, on toiselta pois. Sitä paitsi ­korotus painottui nuoriin lääkäreihin. Meille kokeneemmille summa oli pienempi ja ele lähinnä symbolinen.

Mikä sitten saa enää hakeutumaan terveyskeskuslääkärin virkaan, jos vaihtoehtoja on tarjolla? Mikko Nenonen itsekin palasi viitisen vuotta sitten yksityispuolelta kunnan palkka­listoille.

– Minun ikäpolveni on jo lääkäri­koulutuksessa imenyt kutsumuksen kansanterveystyöhön. Vielä 1980-luvulla se asenne kantoi, mutta on kauan sitten kadonnut.

Samaa henkeä on Nenosen mielestä herätelty onnistuneesti Itä- ja Keski-Suomessa sekä Kainuussa toteutetussa Rampe-hankkeessa. Sen yksi osa oli lääkäreiden uuden­lainen erikoistumisen runkokoulutus, johon sisältyi 9–15 kuukautta terveyskeskuspalvelua.

Mikko Nenosen mukaan virkalääkäripulaa ei enää ole mahdollista ratkaista paikallisella tasolla. Tarvitaan valtakunnallisia tekoja.

– Mutta ainakaan tammikuussa julkaistu hallituksen sote-malli ei niitä esitä. Ministeriössä olisi nyt lopetettava joutavien nypläys ja keskityttävä pelastamaan suomalaiset terveyskeskukset.

Heikki Pälve: 
Työmaailma muuttuu

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve muistuttaa, että vanhemman lääkäripolven valmistuessa työnteon muotoja oli vain kaksi: virka tai viransijaisuus.

– Moni aloitti silloinkin uransa keikkailemalla lyhytkestoisissa viransijaisuuksissa, Pälve toteaa.

Koko yhteiskunnassa työsuhteet ovat monimuotoistuneet, eivätkä lääkärit muodosta poikkeusta. Vuokratyö on Heikki Pälven ­mukaan osaltaan vastannut sekä työn­antajien että työntekijöiden tarpeisiin.

– Selkeintä kysyntä oli järjestelmän syntyessä perusterveydenhuollon päivystystyössä. Palkkausperusteet ovat työn väliaikaisuuden ja työpisteen vaihtuvuuden vuoksi virkatyöstä poikkeavat. Tämä aiheuttaa joissakin työ­paikoissa ajoittain hämmennystä.

Pälven mielestä työsuhde-etujen vertailu on vaikeaa, jos ottaa 
kaikki osiot puntariin. Eikä vuokratyö edelleenkään ole vallitseva suun­taus: liiton selvityksen ­mukaan terveyskeskusten työ­voimasta noin kuusi prosenttia 
on vuokratyösuhteessa.

– Saman verran viroista on ulkoistettu, ja myös näissä tehtävissä on paljon vuokratyösuhteessa työskenteleviä, osa hyvinkin pitkäaikaisia, Pälve summaa.

Mari Vehmanen
Kuva: Juha Tanhua