Yhä useampi potilas tai omainen kantelee lääkäreiden toiminnasta lääninhallituksille tai Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle vahingonkorvausten toivossa.

Muun muassa Yhdysvalloissa työskennellyt TEO:n ylilääkäri

Liisa Toppila

sanoo, että siellä tutuksi tullut ilmiö on selkeästi saapumassa Suomeen.

- Syyllisiä tullaan etsimään entistä enemmän. Siksi asianmukaisiin merkintöihin kannattaa kiinnittää entistä paremmin huomiota, Toppila toteaa.

TEO:n valvontaosastolle tuli vireille lähes 1 000 uutta kantelua, ilmoitusta tai lausuntopyyntöä terveydenhuollon ammattihenkilöiden tai organisaatioiden toiminnan asianmukaisuudesta vuoden 2007 aikana. Määrä on viidenneksen enemmän kuin vuonna 2006.

TEO:n ylilääkärin

Markus Henrikssonin

mukaan selkeästi yleisin syy kannella lääkärin toiminnasta on edelleen halu selvittää, onko potilasta hoidettu oikein. Kosto, katkeruus tai korvaukset ovat selkeässä vähemmistössä.

Lääkärien selustan turvaaminen on potilasasiakirjojen toissijainen tehtävä. Jorvin päivystyksessä Espoossa työskentelevä sisätautilääkäri

Riitta Ponkilainen

sanoo, että riittävät merkinnät helpottavat potilaan seuraavaksi tapaavan lääkärin työtä.

- Etenkin ajantasaisen lääkelistan merkitys korostuu sisätautien päivystyksessä. Jos potilas ei voi kertoa lääkkeistään, niistä ei löydy tietoa lähetteestä ja potilasasiakirjojen tiedot ovat selkeästi vanhentuneita, tiedon etsiminen on vaikeaa.

"Puutteet räikeitä"

Markus Henrikssonin mukaan potilasasiakirjojen asianmukaisuuden ja epäasianmukaisuuden välillä ei tarvitse puntaroida kauaa.

- Epäselvissä tapauksessa puutteet ovat usein räikeitä. Ne tapaukset joissa TEO tulkitsee asiakirjojen olevan puutteellisia, ovat karkeasti sitä, Henriksson sanoo.

Henriksson sanoo ihmetelleensä, miksi TEO:n määräykseen kiinnittää huomiota potilasasiakirjojen laatimiseen suhtaudutaan negatiivisesti.

- Kun potilasta on hoidettu hyvin, myös asiakirjat ovat kunnossa, Henriksson sanoo.

Potilasasiakirjoista tulisi käydä suppeimmillaan ilmi hyvän hoidon järjestämisen ja toteuttamisen turvaamiseksi tarpeelliset ja laajuudeltaan riittävät tiedot.

- Nämä voi kertoa hyvin ytimekkäästi muutamalla rivillä. Maalaisjärkeä voi käyttää, ja meillä TEO:ssakin huomioidaan missä tilanteessa merkintä on tehty, Henriksson sanoo.

Riitta Ponkilainen toteaa, ettei päivystyksen kiireessä ole aikaa tehdä esimerkiksi kattavaa selostusta potilaan taustasta.

- Siinä tilanteessa voi viitata aiempiin merkintöihin. Mielestäni meidän työmoraaliimme ja -kulttuuriimme kuuluu, että tarpeelliset tiedot löytyvät potilasasiakirjoista. Päivystyksen kiire ei ole peruste niiden sivuuttamiseen.

TEO toteaa potilasasiakirjoissa toistuvasti puutteita

- Tiedossa hoitoratkaisuun osallistuneista henkilöistä

- Konsultointimerkinnöissä

- Osastohoidosta vastaavan lääkärin merkinnöissä, jotka puuttuvat kokonaan tai niitä on tehty liian harvoin potilaan tila huomioiden

- Saneluista tehtyjen merkintöjen tarkastamisessa

- Harkinnassa tuleeko toisen potilaan tietoja merkitä, jos ne eivät ole potilaan hoidon kannalta ratkaisevia

- Potilasasiakirjojen luovuttamisessa

- Potilaan tai omaisen informoinnissa hoitovaihtoehdoista

- Alaikäisen potilaan asiakirjojen merkinnöissä siitä, kykeneekö hän päättämään itse hoidostaan.