Suomalais-amerikkalainen tutkimusryhmä osoitti ensimmäisen kerran yleisen UGTB17-geenin puuttumisen voivan lisätä siirteen käänteishyljintäreaktion riskiä. Tuloksia pidetään merkittävinä esimerkiksi leukemian hoidossa.

Suomalais-amerikkalainen tutkimusryhmä on ensimmäisen kerran osoittanut yhteyden muiden kuin HLA-geenien yhteensopimattomuuden ja kantasolusiirron onnistumisen välillä.

Tutkimuksessa havaittiin siirteen käänteishyljintäreaktion riskin kasvavan merkittävästi, mikäli vastaanottajan perimässä on yleinen UTGB17-geeni, mutta luovuttajalta se puuttuu.

Elimistön puolustuksen kannalta tärkeiden, niin sanottujen HLA-geenien, samankaltaisuuden on kauan tiedetty olevan edellytys onnistuneelle elin- tai kantasolusiirrolle. Nyt Nature Genetics -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että muidenkin geenien vaihtelut voivat olla osallisena siirteen käänteishyljintäreaktioon.

Tuloksesta voi olla hyötyä esimerkiksi leukemian hoidossa.

Geenien puuttuminen ihmisen perimästä kokonaan ei näytä vaikuttavan ihmisen terveyteen, mutta sillä on merkitystä poikkeavissa tilanteissa, kuten kantasolusiirroissa.

Hoitoon liittyy aina komplikaatioriskejä, joista käänteishyljintäreaktio on vakavimpia. Reaktion syynä ovat luovuttajan ja potilaan väliset perimän erot: luovuttajan solut tunnistavat uuden isäntänsä vieraaksi ja pyrkivät tuhoamaan potilaan omaa kudosta.

Tutkimusryhmään kuuluva professori Aarno Palotie Suomen molekyylilääketieteen instituutista FIMM:sta sanoo, että löydön kliinistä merkitystä on vielä liian aikaista arvioida, mutta toivoa se herättää.

– Tulokset antavat aivan uutta tietoa tekijöistä, jotka voivat liittyä elin- ja kudossiirtojen onnistumiseen.

Tutkimuksesssa tarkasteltiin 1 300 HLA-identtisten sisarusten välistä luuytimen- ja kantasolusiirtoa, jotka oli tehty HYKS:ssa Suomessa, sekä Dana-Farber Cancer -instituutissa ja Fred Hutchinsonin syöpäkeskuksessa Yhdysvalloissa.

Mia Flygar
Kuva: Pixmac