Lääketieteen opintojen tiukka rakenne ja tiivis kurssihenki estävät putoamasta porukasta. Toisaalta pärjäämisen kulttuuri kasaa kandien niskaan paineita.

”Kun laitan lääkärintakin päälle, minusta tuntuu, 
että minuun kohdistuu hirveät paineet. Tuntuu, että täytyy olla kaikkeen varautunut ja tietää kaikki 
maailman asiat.”

Kuinka lääketieteen opiskelijat voivat? Kuormittavatko opinnot heitä enemmän kuin korkeakouluopiskelijoita keskimäärin?

Opintopsykologi Juha Nieminen Helsingin yliopistosta sanoo, että yksiselitteistä vastausta kysymykseen on vaikea antaa.

– Aiheesta tehdyt tutkimukset antavat hieman ristiriitaista tietoa – toki kysymyksenasettelukin vaihtelee. Osa tuloksista viittaa siihen, että medisiinarit kokisivat tavanomaista enemmän stressiä. Jotkut tutkimukset taas kertovat päinvastaista.

Nieminen huomauttaa, että nimenomaan opintojen aiheuttamaa rasitusta on ylipäänsä vaikea erottaa ikävaiheeseen ja elämäntilanteeseen yleisesti liittyvistä paineista.

– Lääketieteen opinnoissa on erityispiirteitä, jotka voivat joko kuormittaa tai suojata kandia, persoonasta ja suhtautumistavasta riippuen. Koulumaisuus ja halu edetä oman vuosikurssin mukana varmasti estävät monesti töiden lykkäämistä ja kasaantumista, Nieminen pohtii.

Toisaalta opintojen selkeä sapluuna saattaa muuttua rasitteeksi silloin, kun suunnitellussa tahdissa pysyminen ei vaikkapa sairauden tai perhetilanteen vuoksi ole yksinkertaisesti mahdollista.

– Kandille taipuminen välivuoden pitämiseen voi olla todella iso kynnys. Silloin opiskelija tarvitsee tukea hyväksyäkseen ajatuksen, ettei vuosikurssin tahdista jääminen ole maailman tai edes opintojen loppu.

Tilaa erehtyä

”Hoidin koulun niin hyvin 
kuin pystyin, mutta pikkuhiljaa koko muu elämäni hiipui pois. 
En enää käynyt jumppatunneilla, 
en lukenut enää kauno
kirjallisuutta, en soittanut 
enää pianoa, en värjännyt 
hiuksiani, en tehnyt ruokaa, 
en syönyt, en jutellut 
kenellekään...”

Lääketieteen opinnot sisältävät useimpiin muihin aloihin verrattuna huomattavasti enemmän pienryhmä- ja lähiopetusta. Juha Niemisen mukaan myös tämä ominaisuus sekä suojaa että rasittaa.

– Vaikkapa humanistin on hyvin helppo pudota pois opinnoista ilman, että kukaan huomaa. Massaluennolla tai kirjatentissä ei yhtä ihmistä kaivata. Medisiinarit sen sijaan tuntevat toisensa ja kyselevät kaverin perään.

Juha Niemisen mukaan jo pääsykoe varmistaa, että lääketieteen opiskelijoiksi valikoituu kunnianhimoisia henkilöitä. Tämä saattaa osaltaan vahvistaa suorituskeskeistä kulttuuria, jossa heikkoutta ja uupumista voi olla vaikea tunnustaa.

– Kokeneempien kollegoiden esimerkki ja asenne voivat opettaa kandeille armollisuutta itseä kohtaan. On tärkeä viesti, ettei kukaan ole virheetön tai hallitse kaikkea – ei edes lääkäri. Virheisiin rakentavasti suhtautuva työkulttuuri antaa opiskelijallekin tilaa olla inhimillinen ja erehtyvä.

Nieminen kehottaa opiskelijoita totuttelemaan kuuntelemaan liiallisen stressin merkkejä itsessään.

– Tämä ei tarkoita, etteikö ajoittain olisi ponnisteltava kovastikin. Joskus parasta stressinhallintaa on yksinkertaisesti rypistää keskeneräiset työt pois mieltä painamasta. Mutta olisi tunnistettava, milloin kierrokset meinaavat jäädä päälle.

Elämän kaventuminen on Juha Niemisen mukaan yksi tärkeä varoitusmerkki. Tahtia on syytä hiljentää, jos esimerkiksi ystävät tai mielihyvää tuottavat harrastukset jäävät opiskelupaineiden vuoksi.

– Ihminen voi luvata itselleen loputtomasti, että muutama viikko vielä ja sitten hidastan. Tällainen kierre on syytä katkaista puoliväkisin ja ottaa aikaa levolle, vaikkei mieli haluaisi siihen taipua.

Luottamusta tulevaisuuteen

”Nyt olen rämpinyt elämää 
eteenpäin, myös koulussa, ja alkanut opetella elämään uudella tavalla psykoterapian avulla. 
Olen pikkuhiljaa korjaamassa 
koko maailmankatsomustani mahdollisimman kauaksi suorituskeskeisestä 
maailmasta.”

Yhteisöterveyden ylilääkäri Kristina Kunttu Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöstä kertoo, että YTHS:n oman valtakunnallisen korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan lääketieteen opiskelijat voivat jopa paremmin kuin opiskelijat keskimäärin.

YTHS on toteuttanut laajan kyselytutkimuksen neljän vuoden välein vuosituhannen alusta lähtien. Lääketieteen kandien arviot omasta jaksamisestaan ja voimavaroistaan ovat kautta linjan selvästi parempia kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteiden, humanististen alojen tai taiteen opiskelijoilla.

– Medisiinarien hetkellinen tenttistressi voi toki olla kovaa. Ovathan lääketieteen opinnot intensiivisiä ja vaativia. Sen sijaan kandien syvempi tyytyväisyys omaan elämään on parempaa kuin oikeastaan minkään muun alan opiskelijoilla, Kristina Kunttu sanoo.

YTHS:n tutkimuksen mukaan medisiinarit tuntevat, että heillä on ote omista opinnoistaan. He kokevat voimansa ja kykynsä riittäviksi sekä suhtautuvat positiivisesti tulevaisuuteen.

Kristina Kuntun mielestä tämä on ymmärrettävää. Monien muiden alojen opiskelijat saavat itse koostaa oman kurssikalenterinsa ja lukujärjestyksensä, mutta vapaus tuo mukanaan myös epävarmuutta ja ahdistusta.

– Lääketieteen opiskelijoilla on selvä kuva, mihin tehtäviin he valmistuvat. Lisäksi lääkärien työllisyystilanne on ollut pitkään erinomainen. Useiden muiden alojen opiskelijat tuskailevat hyvin yleisesti tulevaa ammattiaan ja työllistymistään.

Lainaukset ovat lääketieteen opiskelijoiden uupumuksestaan kirjoittamista kuvauksista.

Mari Vehmanen
Kuva Mikko Käkelä

Lue juttu kokonaisuudessaan 16.5.2014 ilmestyvästä Lääkärilehdestä 20/2014.