- YK-lääkärin on oltava aina oma itsensä; mitään roolia täällä ei voi vetää, sanoo suoraan espoolainen

Kai Vilkman

Hänen puolivuotinen komennuksensa Kosovossa päättyy elokuussa, ja nelikymppinen perheenisä sanoo viihtyneensä kansainvälisissä tehtävissä.

- Tulin Kosovoon suoraan sairaalan arjesta. Koko se minuuttiaikataulu, potilaiden, omaisten ja henkilöresurssien ristipaineessa taisteleminen vaihtui elämään, jossa on aikaa muille ihmisille ja itsellenikin, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Kai Vilkman.

Rauha on joskus näennäistä. YK-tehtävissä lääkärikin on hälytysvalmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Koko ajan pitää olla tietoinen tehtävästä, johon on lupautunut.

Pelastusharjoituksia on säännöllisesti, mutta Kosovossa myös "oikeita" tehtäviä on kohtuullisen usein. Esimerkiksi sodanaikaiset miinat ovat yhä vaaratekijä maastossa.

Look good, do good

Senior Medical Officer Kai Vilkman asuu Camp Villen leirissä Lipljanissa Pristinan lähellä. Leirissä on pienen terveyskeskustason varustus.

- Labratulokset tulevat vartissa, eikä jonotusaikoja tunneta lääkärille tai hammaslääkärille, hymyilee Vilkman.

Lääkintäjoukkueeseen kuuluu 18 henkilöä, joista kaksi on lääkäreitä, yksi hammaslääkäri ja muut hoitohenkilökuntaa.

- Hoitajissamme on todella kovan luokan ammattilaisia, joista osalla on kokemusta joko ambulanssi- tai pelastushelikopteritoiminnasta tai kansainvälisistä työkomennuksista, kertoo Vilkman.

Silti myös lääkäreiltä edellytetään kädentaitoja ja kokemusta ensiavusta. Vilkman on psykiatri, mutta pitänyt taitoja yllä muun muassa päivystämällä somaattisilla osastoilla ja SOS-palvelussa tuoden ambulanssilennoilla ulkomailla sairastuneita tai loukkaantuneita suomalaisia kotiin sairaalahoitoon.

- Partio- ja SPR-harrastustaustat ovat kyllä olleet myös hyödyksi, ainakin ryhmätaitojen ansiosta, naurahtaa Vilkman.

Kriisinhallintatehtävissä ei nimittäin kovin epäsosiaalinen ihminen pärjää; palvelustoverien seurassa vietetään sekä työ- että vapaa-aika. Palvelusvapaille pääsee Kosovosta reilun kuukauden välein, ja sen ajan Kai Vilkman antaa tiiviisti perheelleen.

Vilkman sanookin, että YK-palveluksessa on sekä oman mielen että perhe-elämän oltava tasapainossa, sillä vaikeuksia ei pääse pakoon. Palvelusajan ongelmat heijastuvat kotiin ja kodin ongelmat palvelukseen.

- Meillä sanotaan, että kukaan ei saisi jäädä "körmyyn lanaamaan". Sillä tarkoitetaan yksin jättäytymistä ja alakuloon vaipumista. Jokaiselle tulee hetkittäisiä koti-ikävän puuskia, ja jatkuva varuillaan olo väsyttää, mutta aika pian kaveri tulee kyllä hakemaan ja keksii jotain piristystä, kehuu Vilkman yhteishenkeä.

Leirin olot on pyritty tekemään niin mukaviksi kuin se sotilasleirissä on mahdollista. Kosovon kuumuudessa maistuu kuntosalin tai beachvolleyn jälkeen sauna.

- Sinne, minne asettuu yksikin suomalainen, sinne nousee ensimmäiseksi sauna! nauraa Vilkman. Kosovon leirissä saunoja on useampiakin.

Toinen seikka, josta suomalaiset YK-sotilaat maailmalla tunnetaan, on periaate: "Look good, do good".

- Sillä tarkoitetaan sotilaallisen asiallista, mutta aina ystävällistä käytöstä sekä paikallisia että muiden maiden YK-sotilaita kohtaan. Me pyrimme auttamaan tasavertaisesti kaikkia, Kai Vilkman toteaa.

Rovaniemen ampumistapaus havahdutti

Rovaniemellä surmasi nuori mies ilmeisesti satunnaisen ohikulkijan, haavoitti toista ja ampui lopuksi itsensä.

- Äärimmäisen surullinen tapahtuma, niin kuin nuoren ihmisen itsetuhoiset ratkaisut aina ovat. Alkujärkytystä seurasi kyllä suuttumus siitä, että media kytki tapauksen nuorukaisen viikko sitten tapahtuneeseen paluuseen Kosovosta rauhanturvajoukoista.

- Kukaan ei voi tietää, oliko näillä kahdella asialla mitään muuta kuin ajallinen yhteys, korostaa Vilkman.

Kosovossa järjestettiin muistohartaus ja keskustelutilaisuuksia lähimmille palvelustovereille.

- Viestitin myös, että missä vaiheessa tahansa voi tulla kanssani juttelemaan, Vilkman sanoo.

Julkisuudessa on parin viime vuoden aikana keskusteltu siitä, jättääkö Suomi rauhanturvaajansa oman onnensa nojaan. Kai Vilkman ei tätä allekirjoita.

- Rauhanturvaajien kotiinpaluuta ja sen jälkeistä aikaa on pyritty tukemaan puolustusvoimien toimesta niin hyvin kuin mahdollista. Toimintaa pyritään myös jatkuvasti kehittämään. Kotiinpaluun sujumiseksi tehdään töitä sekä ennakkoon palveluspaikassa että kotimaassakin, kertoo Vilkman.

- On kuitenkin mahdoton tietää, mikä tuki kenellekin riittää. Entä missä vaiheessa esimerkiksi kriisiapu olisi tarpeen? Seuraavalla viikolla, seuraavassa kuussa vai seuraavana vuonna? Ihmiset ovat yksilöitä, ja kotiinpaluuseen vaikuttavat seikat ovat sellaisia, joita ei voi koskaan täysin ennakoida, Vilkman korostaa.

Hänkin on jo joutunut kotiuttamaan terveyssyistä pari sotilasta kesken palveluksen. Syyt ovat aina yksilöllisiä, mutta oleellista on niin somaattisen kuin psyykkisen hoidon jatkamisen varmistus kotimaassa.