Vakuutusyhtiö Pohjolan omistaman Omasairaalan potilaat arvioivat koko hoitoketjun toimivuuden, eivät vain kirurgin taitoja.

Vakuutusyhtiö Pohjolan omistama Omasairaala on hoitanut ensimmäiset potilaansa. Ortopediaan ja käsi­kirurgiaan keskittyvässä helsinkiläissairaalassa tarkkaillaan työn laatua koko hoitoketjun mitalla.

– Meille lääkärit tulevat kokopäivätöihin ja sitoutuvat toimintansa laadun jatkuvaan arviointiin, toteaa toimitusjohtaja Harri Aho.

– Onnistumista mitataan hoitoketjun pituudella ensimmäisestä käynnistä kuntoutuksen päättymiseen ­asti. Potilaat puolestaan antavat koko ketjulle arvosanan, joka perustuu ­halukkuuteen suositella sairaalaa muille. Arvio ei kohdistu vain taitavaan kirurgiin tai kivaan fysioterapeuttiin.

Kirurgi ei siis lennä vain leikkaamaan, vaan sama lääkäri vastaa potilaan hoidosta myös operaation jälkeisessä kuntoutuksessa. Maksusitoumuksen saanut potilas selviää Ahon mukaan poliklinikalta kuvausten kautta leikkauspöydälle jopa viikon sisällä. Vakuutusyhtiön ei kannata maksaa pitkistä sairauslomista, joilla vain odotetaan hoitoa.

Julkista ja yksityistä 
ei pitäisi verrata

– Tämä toimintamalli vastaa käsitystä ideaalista lääkärintyöstä. Kun avustavia ammattilaisia on riittävästi ja hoitopolut kunnossa, voin keskittyä potilaaseen, en järjestelmään. Vihdoinkin saan tehdä töitä, kuten olen aina halunnut, sanoo Omasairaalan ortopedian erikoislääkäri Olli Savola.

Savola ei halua verrata julkista ja yksityistä sairaalaa, koska niiden tehtävät ja potilasmateriaali ovat erilaiset. Hän luonnehtii itseään vannoutuneeksi julkisen sektorin kannattajaksi, jolle työtapojen kehittäminen on aina ollut tärkeää. Entisessä työpaikassa, Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa, yritettiin Savolan mukaan myös saada mahdollisimman toimivat hoitopolut.

– Suuressa, päivystävässä sairaalassa toiminta sisältää lukuisia pullonkauloja. Kun yhden onnistuu purkamaan, iso potilasvirta pakkautuu seuraavaan pullonkaulaan. Toimivan hoitopolun rakentaminen vaatii resursseja, aikaa ajatella, piintyneiden ajatusten tuulettamista ja totutun työnjaon muuttamista.

Savolan mukaan se ei ole mahdotonta julkisellakaan puolella, mutta kestää vuosia ja vaatii kaikkien työntekijäryhmien sitoutumista.

– Tulin tänne Brightonista, Ison-Britannian toiseksi kiireisimmästä traumakeskuksesta, jossa potilasvirran sujuvuus oli hiottu huippuunsa. Yhden ortopedin leikkausmäärät olivat valtavat, 500–700 toimenpidettä vuodessa. Taidot kehittyivät, mutta perheelliselle lääkärille sekään malli ei ole ideaali, Savola kuvailee.

Ulla Järvi
Kuva: Pixmac