Yli 74-vuotiaita suomalaisia on lähes 400 000, mutta vanhusten hoitoon erikoistuneita lääkäreitä on aktiivisessa työelämässä vain 167. Esimerkiksi Ruotsissa geriatreja on asukasmäärään nähden kolminkertainen määrä. Geriatria kiinnostaa erikoisalana taas, mutta vanhenevan väestön ongelmaa ei pienellä lisäyksellä vielä ratkaista.

Geriatria oli Suomessa ennen osa sisätautien erikoistumisjaksoa. Nykyinen viisivuotinen, geriatrian ja sisätautien osastojaksoja, neurologiaa ja psykiatriaa sisältävä ohjelma on ollut erikoistumisvaihtoehtona Suomessa jo 20 vuotta. Silti geriatreja on Suomessa vähän.

Yleislääketieteen professori, geriatrian erikoislääkäri

Kaisu Pitkälä

selittää geriatrien vähäistä määrää erikoistumisalan lyhyellä historialla.

- Geriatreja tarvittaisiin vanhustyön koordinoinnissa, kaikkialla missä kunnon romahtamista voisi tutkia ja vanhusten toiminnanvajetta estää, kuten akuuteissa sairaaloissa, vaativassa kuntoutuksessa ja muistipoliklinikoilla, Pitkälä sanoo.

Geriatrin sijaan konsultoidaan neurologia

Myös Kajaanin seudun sairaalan geriatrian ylilääkäri

Mervi Niemelä

näkee geriatrien vähyyden ongelmallisena.

- Esimerkiksi täällä Kainuussa on eletty aikoja, jolloin alueella ei ollut yhtäkään geriatria. Silloin asioiden kehittäminen jäi vähemmälle. Pyrkimykset kuivuivat hajanaisiksi aloitteiksi. On myös raskasta olla ison alueen ainoa geriatri. Työmäärä on valtava, ja vanhusten määrä vain kasvaa.

Niemelän mukaan vanhuksia hoitavat yleislääkärit joutuvat konsultoimaan geriatrin puutteessa joko sisätautilääkäriä tai neurologia.

- Kokemukseni mukaan terveyskeskuslääkärit eivät helposti kysy neuvoa yliopistollisesta sairaalasta. Kynnys on liian suuri, Niemelä sanoo.

Niemelän mukaan geriatreja tarvitaan kipeimmin tilanteessa, jossa vanhuksen toimintakyky alkaa laskea ja kotona selviäminen vaarantuu.

- Tuolloin selvitetään kokonaisvaltaisesti toimintakyvyn laskun syyt ja pyritään löytämään syiden mukaisesti myös hoitokeinot. Laitospaikkoja ei riitä millään kaikille, ja kotona pysymistä tulisi tukea ennen kuin kunto romahtaa.

Geriatriasta kiinnostuneet yleislääkärit avuksi?

Niemelän mielestä tilanne ei kuitenkaan korjaannu pelkästään geriatrien määrällä.

- Tarvitsemme ehdottomasti myös vanhusten kotisairaanhoidosta ja vanhusten sairaalahoidosta kiinnostuneita yleislääkäreitä.

Myös geriatrian professorin

Timo Strandbergin

mielestä geriatrien määrän lisääminen ei pelkästään riitä.

- Geriatreja ei tule koskaan olemaan niin paljon, että jokaiselle ikääntyvälle saataisiin oma. Eihän kaikilla sydänsairaillakaan ole omaa kardiologia, Strandberg sanoo.

Lisäkoulutusohjelma kolmeen tiedekuntaan

Moni geriatri kaipaakin muille terveydenhuollon kentällä työskenteleville laajempaa vanhustiedon koulutusta. Tämä käy selville Suomen Geriatrien vuoden alussa 112:lle geriatrian erikoislääkäreille ja erikoistuvalle lääkärille tekemästä Geriatri 2008 -kyselystä. Kyselyn mukaan geriatrien suurin huolenaihe työssään oli yleisen koulutuksen puute vanhusten hoitamisessa, lääkityksessä ja kuntoutuksessa. Ratkaisuksi ongelmaan tarjottiin juuri vanhustenhoidosta kiinnostuneita yleislääkäreitä.

- Yleislääkäreitä tarvittaisiin vanhusväestön sairauksien, kuten Alzheimerin taudin, sydän- ja verisuonitautien sekä toiminnanvajeiden ennaltaehkäisyyn, vanhusten kotihoitoon, pitkäaikaishoitoon ja avohoitoon, Kaisu Pitkälä sanoo.

Kaksivuotinen geriatrinen lisäkoulutusohjelma yleislääkäreille onkin suunnitteilla Helsingin, Turun ja Oulun yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa. Koulutus sisältäisi toimimista vanhusten avohoidon erilaisissa palveluissa, vuodeosastohoidossa ja tentin.

- Geriatrian erikoistumisala ja geriatrian lisäkoulutusohjelma eivät sulje pois toisiaan, sillä niihin suuntautuneita lääkäreitä tarvitaan eri paikoissa, sanoo Pitkälä.

Vanhusten toimintakyvyn tukeminen avainkysymys

STM:n sosiaali- ja terveyspalveluosaston osastopäällikkö

Päivi Sillanaukee

peräänkuuluttaa kokonaisvaltaista kulttuurista suhtautumismuutosta, jossa senioreiden toimintakyvyn tukeminen näyttelisi suurta roolia.

- Tarvitsemme lääkehoidon ja terveydenhoidon sekä sosiaali- ja terveydenhoidon integraatiota. Laajentaisin tämän muutoksen ja integraation koskemaan myös yhdyskunta-, liikunta-, vapaa-aika- ja kulttuuripalveluja. Tällä tarkoitan erilaisia asumis- ja toimintamuotoja, joilla vanhusten elämä saataisiin pidettyä mielekkäänä, jolloin ylenmääräistä psyykelääkitystäkin voisi parhaimmillaan vähentää.

Sillanaukee näkee parantamisen varaa myös lääkehoidossa.

- Tarvitsemme vanhuuden vaikutusten ymmärrystä myös lääkehoidossa. Esimerkiksi vanhusten avohoidon Kela-korvattavan lääkejaon yhteydessä jokaisen lääkitys arvioidaan.

Tällaista erityiskoulutusta lääkehoidossa on tarjottu farmaseuteille ja proviisoreille jo Kuopiossa.

- Lääkehoidon arvioinnin erityisosaaja voisi esimerkiksi olla osa kotihoidon tai osastonhoidon lääkehoidon tiimiä. Osa lääkkeen jaon pussituksista voitaisiin luultavasti myös koneistaa. Näin saisimme resursseja lääkehoidon arviointiin.

Sillanaukeen mukaan vanhuksen nopea kotiuttaminen laitoshoidosta on tärkeää, mutta myös hoitoon pääsyn tulisi olla nopea jos kunto romahtaa.

Geriatrien määrä tasaisessa kasvussa

Kun 1990-luvun alussa geriatreja oli maassamme parikymmentä, tänä vuonna heitä on 177.

Geriatrian professori Timo Strandberg on tyytyväinen geriatrien määrän kasvuun ja miettii erikoisalansa vetovoimaa.

- Kaikille geriatreille riittää ainakin töitä. Vanhukset ovat myös paremmassa kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten. Tulevaisuuden läpimurrot, esimerkiksi lääketieteessä, voivat hyvinkin tulla geriatrian alueella, esimerkiksi "anti-aging" -mekanismit alkavat olla totta. Geriatria on koko ajan luonnon perimmäisten kysymysten äärellä. Tieteellinen stimulanssi on suuri. Potilaat ovat usein myös tyytyväisiä saamaansa hoitoon.

Geriatrikysely 2008 osoittaa geriatrien olevan myös tyytyväisiä valintaansa. He suhtautuvat työhönsä, vaikutusmahdollisuuksiinsa ja myös vanhustenhoidon nykytilaan positiivisesti.

Geriatrit näkivät työnsä merkityksen erityisen tärkeäksi muistipotilaiden tutkimisessa ja hoidossa, vanhusten kuntoutuksessa sekä akuuttien ongelmien hoidossa. Tavanomaisten vanhusten sairauksien hoidossa geriatrit korostavat vanhusten hoitoon perehtyneiden yleislääkärien merkitystä. Suurimpana vanhustenhoidon haasteena geriatrit näkevät geriatrisen tietämyksen lisäämisen yleisesti terveyden- ja sairaanhoidossa.

Myös esimerkiksi Kainuussa tilanne näyttää tulevaisuudessa paremmalta.

- Nuoret lääkärit ovat osoittaneet kiinnostuksensa geriatriaan. Useampi alueen lääkäri erikoistuu geriatriksi viiden vuoden sisällä. Jos tämä suunta jatkuu, niin hyvältä vaikuttaa, geriatrian ylilääkäri Niemelä sanoo.