• Salla Nazarenko

Ylidiagnostiikka suurin syy hoitokulujen nousuun?

Asiantuntijat puivat ylidiagnostiikan ja -hoidon ongelmia parhaillaan Helsingissä.

Ylidiagnostiikka suurin syy hoitokulujen nousuun? Kuva 1 / 1

– Ylidiagnostiikka on suurin syy terveydenhoitokulujen nousuun länsimaissa. Australiassa pelkän syövän ylidiagnosointi nostaa terveydenhuollon kuluja prosentin verran vuodessa.

Nämä madonluvut tarjoaa australialaisen Bondin yliopiston näyttöön perustuvan lääketieteen professori Paul Glasziou. Hän saapui Helsinkiin osallistuakseen Paulon Säätiön tukemaan Too Much Medicine -symposiumiin Kalastajatorpalla. Elokuun 15.–17. päivä järjestettävä symposium kerää Suomeen ylidiagnostiikan ja ylihoidon parhaat asiantuntijat niin lääketieteen kuin tutkivan terveysjournalismin aloilta.

"Australiassa pelkän syövän ylidiagnosointi nostaa terveydenhuollon kuluja prosentin vuodessa."

Glasziou on taustaltaan yleislääkäri ja näyttöön perustuvan lääketieteen asiantuntija. Hän on luennoinut laajasti myös lääketieteellisten tutkimusten ongelmista. Glasziou tutkimusryhmineen osoitti Lancet-lehdessä julkaistussa artikkelisarjassa, että jopa 85 prosenttia tutkimuksesta jätetään julkaisematta tai sisältää merkittäviä ongelmia joko tutkimusasetelmien suunnittelussa tai raportoinnissa. Tämä taas johtaa harhaanjohtaviin tuloksiin. Näiden tutkimusten pohjalta kuitenkin suunnitellaan jatkotutkimusta, mikä moninkertaistaa ongelman. Tämä on kuitenkin ratkaistavissa:

– Tutkimuksen rahoittajat ottavat ongelman vakavasti, ja tutkimuksessa olevia ongelmia pyritään korjaamaan. Ongelma koskee myös lääketeollisuutta. Heikkotasoinen prekliininen tutkimus johtaa väistämättä siihen, ettei tiedetä, mitä tutkimusta kannattaa viedä eteenpäin.

Ylidiagnostiikan ymmärrys lisääntynyt 10 vuodessa

Helsingissä Glasziou puhuu ylidiagnostiikasta, jonka ymmärtämisestä on hänen mukaansa tulossa lääketieteen valtavirtaa. Hyvä niin, sillä vielä 10 vuotta sitten esimerkiksi syövän ylidiagnostiikasta ei puhuttu käytännössä mitään.

– Tänä päivänä ymmärretään, että erityisesti tiettyjä syöpätyyppejä kuten eturauhassyöpiä, joitakin seulonnoista löytyneitä rintasyöpiä sekä kilpirauhassyöpiä diagnosoidaan ja hoidetaan turhaan.

Glaszioun mukaan ylidiagnostiikan takana on kolme ongelmaa: lääketieteen teknologian ja mm. seulontojen kehitys, lääke- ja laiteteollisuuden valtavat kaupalliset intressit sekä potilaiden epärealistiset odotukset.

– Olemme luoneet maailman, jossa ihminen odottaa kokeita ja diagnooseja elämän pientenkin epämukavuuksien hoitamiseen. Hyvä esimerkki on alaselkäkipu. Useimmat ihmiset tuntevat sitä joskus ja useimmilla se menee itsestään ohi. Ihmiset kuitenkin odottavat hoitoa.

Glaszioun mielestä mm. maailman opioidiepidemia johtuu pitkälti turhasta kivun hoidosta.

Kaikesta ylidiagnostiikasta ei päästä koskaan eroon, muistuttaa Glasziou. Kehittyvät tutkimus- ja kuvantamismenetelmät luovat tilanteen, jossa lääkäri on jatkuvasti sen päätöksen edessä, lähdetäänkö pieneltä vaikuttavaa löydöstä tutkimaan ja hoitamaan. Hän kuitenkin peräänkuuluttaa tarkkoja ja näyttöön perustuvia päätöksiä seulontojen toteuttamisesta sekä mm. sairauksien määrittelystä.

– Ihmiset ajattelevat, että diagnoosit ovat Mooseksen kivitauluun hakattuja tosiasioita. Eivät ne ole. Sairauksia määritellään työryhmissä, jotka voivat olla hyvinkin pieniä ja esimerkiksi lääketeollisuus voi niihin vaikuttaa.

Glasziou uskoo geenitiedon esiinmarssin luovan uusia ongelmia. Tarkat geenikartat voivat johtaa medikalisaatioon, kun ihmiset löytävät sairausriskejä ja vaativat niihin hoitoja.

"Kiusallisille, mutta ei-tappaville tiloille on markkinarako"

Too Much Medicine -symposiumi on ainoa laatuaan sikäli, että toisin kuin sisartapahtumansa, jo ensi viikolla Kööpenhaminassa pidettävä "Preventing Overdiagnosis", sitä ei näillä näkymin järjestetä toistamiseen. Symposiumi kerää satapäisen yleisön niin lääkäreitä, tutkijoita, alan päätöksentekijöitä kuin journalisteja.

Järjestäjiin kuuluu Helsingin yliopiston dosentti Kari Tikkinen.

Hän itse kiinnostui aiheesta 2000-luvun puolivälissä tehtyään väitöskirjan yövirtsaamisesta ja yliaktiivisesta rakosta. Hänen tutkimustuloksensa paljastivat, että yliaktiivisen rakon prevalenssi oli Suomessa paljon vähäisempää kuin muissa maissa.

– Tajusin, että kyse ei suinkaan ollut siitä, että suomalaiset olisivat jotenkin erilaisia. Muut tutkimukset oli yleisesti tehty liian löyhin määritelmin ja valikoiduilla, vanhoilla tutkimusväestöillä. Lähes kaikki tutkimukset olivat Pharmacian tai Pfizerin rahoittamia.

Tikkinen kiinnostui aiheesta laajemmin ja löysi selkeän toimintamallin, joka liittyy erityisesti yliaktiivisen rakon kaltaisiin ei-tappaviin, mutta kiusallisiin tiloihin.

– Ensin luodaan markkina: määritellään jokin tila hyvin löyhästi, sitten osoitetaan, että se on kovin yleinen, alidiagnosoitu ja alihoidettu. Sitten kerrotaan lääkäreille ja kansalle, että tähän tilaan on uusi tehokas ja turvallinen hoito.

Näin uusista sairauksista ja niihin liittyvistä lääkkeistä ja välineistä tulee valtavirtaa. Lääkeyritykset käyttävätkin enemmän rahaa markkinointiin kuin lääketutkimukseen.

Maailmassa on myös alidiagnostiikkaa

Niin Tikkisen kuin Glaszioun mukaan nykyään useimmat lääkärit ymmärtävät, että ylihoitoa ja -diagnostiikkaa on. Useiden mielestä oma erikoisala on kuitenkin näiltä välttynyt.

– Omalla alallani, urologiassa, toki myönnetään, että esimerkiksi eturauhassyöpää ylidiagnosoidaan. Harva kuitenkaan myöntää sitä itse ylihoitavansa, toteaa Tikkinen.

Tikkisen mukaan lääketieteen asiantuntijat voivat olla yli-innokkaita oman erityisalansa suhteen ja kokea sairauksien määritelmän olevan liian kapea. Kuitenkin juuri sairauksien määritelmän laajentaminen voi kasvattaa markkinaa valtavasti.

– Esimerkiksi pienikin muutos kolesterolin raja-arvoissa voi moninkertaistaa kolesterolilääkityksen piiriin kuuluvien ihmisten määrän.

Toinen ongelmallinen sairaus on raskausajan diabetes. Glasziou ja Tikkinen kertovat, miten raja-arvoja muuttamalla suuria ihmismääriä on saatu muuttumaan sairaiksi.

Asiantuntijat muistuttavat, että ei ole syytä olla uskovainen kumpaankaan suuntaan:

– Lääkärien pitäisi tehdä työtään evidenssin perusteella, potilaiden arvot huomioiden. Maailmassa on myös paljon alidiagnosointia ja alihoitoa; erityisesti köyhien maiden ihmiset kärsivät tästä. On hyvä aina muistaa, että vaikka lääketeollisuus tekee paljon hyvää tuottaessaan uusia hoitokeinoja, taustalla on suuria taloudellisia intressejä, toteaa Tikkinen.

Kuvassa on australialaisen Bondin yliopiston näyttöön perustuvan lääketieteen professori Paul Glasziou, joka puhuu Too Much Medicine -symposiumissa Helsingissä.

Kuva: Nina Kaverinen

Lisää aiheesta

Yllätys: tutkija ja toimittaja ovat kohtalotovereita
Ylidiagnostiikka suurin syy hoitokulujen nousuun?
Voiko hopeaveteen valmistaa ruokaa?

Kirjoittajat
Salla Nazarenko

Uusimmat | potilaanlaakarilehti.fi

Etusivulla juuri nyt

Tieteessä
Muistisairaudet kiinnostavat heikosti tutkijoita

Lääketieteen Säätiö sai eniten apurahahakemuksia sydän- ja verisuonitaudeista.

Tieteessä
Alzheimerin taudin ja metabolisen oireyhtymän riskitekijät saattavat kasautua jo lapsena

Riittävä uni, liikunta ja terveellinen ruokavalio voivat puolestaan vähentää perinnöllisiä haittoja.

Tieteessä
Muistisairaudet kiinnostavat heikosti tutkijoita

Lääketieteen Säätiö sai eniten apurahahakemuksia sydän- ja verisuonitaudeista.

Ajassa
Suositukset vauvoille annettavasta D-vitamiinista muuttuvat

Muutokset koskevat äidinmaidonkorviketta saavia alle 1-vuotiaita lapsia.

Ajassa
Äiti voi parantaa syntymättömän lapsensa aivotoiminnan kehitystä syömällä kalaa

Runsas rasvaisen kalan määrä äidin ruokavaliossa voi vahvistaa vauvan aivojen ja näkökyvyn kehitystä.

Ajassa
THL julkaisi mallin muistihäiriöiden torjumiseksi

FINGER-toimintamalli auttaa tukemaan muistitoimintojen säilymistä.

Ajassa
Äidin klamydia tarttui lapseen synnytyksissä harvoin

Klamydia tarttui äidistä lapseen alle 2 prosentissa synnytyksistä, selviää väitöstutkimuksesta.

Kommentti
Pirtusammion äärellä

– Lääkis on monelle juomisen korkeakoulu, kirjoittaa Pauliina Paananen.