Köyhyys on uhka lasten hyvinvoinnille Suomessakin

Lasten arjessa köyhyyden seuraukset ovat ennen kaikkea ­sosiaalisia ja emotionaalisia. Olisi kiireesti pohdittava, miten lasten oikeudet on turvattu Suomessa ja millaisen jäljen köyhyys jättää lapsiin.

Lapsiperheiden taloudellinen asema on heikentynyt Suomessa parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Köyhiin kotitalouksiin kuuluvien lasten määrä on kasvanut nopeasti 1990-luvun laman jälkeen. Tällä hetkellä yli 100 000 lasta eli 11 % suomalaisista lapsista elää köyhissä kotitalouksissa. Köyhyys on myös pitkittynyt (1).

Lasten köyhyyden riski paikantuu yksinhuoltajiin sekä monilapsisiin ja pikkulapsivaiheessa oleviin perheisiin sekä perheisiin, joissa vanhemmat ovat työttömiä, muuten työmarkkinoiden ulkopuolella, vähän koulutettuja tai nuoria. Vanhempien työ ei aina takaa riittävää toimeentuloa, sillä noin joka toisessa köyhässä lapsiperheessä huoltaja käy työssä (1).

Suomen ratifioimassa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa on tavoitteeksi asetettu turvata lapsille jakopolitiikassa osuus yhteiskunnan voimavaroista. Siitä huolimatta hallitus kaavailee leikkauksia, jotka vaikuttavat erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin. Kun Suomessa yli kymmenesosa lapsista joutuu elämään lapsuuttaan köyhyydessä, herää kysymys, miten lasten oikeudet on turvattu ja millaisen jäljen köyhyys jättää näihin lapsiin? Köyhyyden ja tuloerojen vähentäminen on tehokkaampaa politiikkaa kuin niiden negatiivisiin seurauksiin puuttuminen.

Köyhyys heijastuu tulevaisuuteen

Kansainvälisistä tutkimuksista tiedämme, että köyhyydellä on negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi lasten terveyteen, kognitiiviseen ja sosio-emotionaaliseen kehitykseen, koulumenestykseen, subjektiiviseen hyvinvointiin, itseluottamukseen ja minäkuvaan (2,3,4,5). Suomalainen kohorttitutkimus on osoittanut, että lapsuudessa koetut toimeentulovaikeudet ovat yhteydessä matalaan koulutustasoon, mielenterveysongelmiin, huostaanottoihin, rikollisuuteen ja toimeentulotuen periytyvyyteen (6).

Köyhyyden vaikutuksia selittävät mekanismit on jaettu taloudellisiin, psykologisiin ja sosiologisiin selitysmalleihin. Taloudellinen näkökulma korostaa vanhempien tulojen merkitystä. Ajatellaan, että hyvät taloudelliset resurssit mahdollistavat esimerkiksi terveellisemmän ravinnon ja paremman materiaalisen elintason, jotka puolestaan vaikuttavat myönteisesti lasten kehitykseen ja hyvinvointiin.

Psykologisten ja sosiologisten teorioiden lähtökohtana on ajatus siitä, että köyhyys aiheuttaa vanhemmille stressiä, ja kun vanhemmat uupuvat taloudellisten huolien alla, se horjuttaa vanhemmuutta ja perheen ihmissuhteita. Köyhyys voi myös ohentaa lapsen vertaissuhteita, jolloin lapsi jää helposti osattomaksi ja ulkopuoliseksi (7,8,9).

Yhteiskuntatieteellinen lapsuudentutkimus on nostanut esille lasten köyhyyden tutkimuksen lasten arjesta ja kokemuksista käsin. Tavoitteena on ollut ymmärtää, miten eletty köyhyys ja materiaalinen puute ilmenevät lasten arjessa ja mitä se lasten näkökulmasta tarkasteltuna merkitsee. Kyse on siitä, miten köyhyys vaikuttaa lasten elämään tässä ja nyt – lapsuudessa.

Rahan puute välittyy vertaissuhteisiin

Lasten arjessa köyhyyden seuraukset ovat ennen kaikkea sosiaalisia ja emotionaalisia, vaikka köyhyys voi näkyä puutteina esimerkiksi ruuassa, asumisessa ja elinoloissa.

Köyhyys vaikuttaa erityisesti lasten vertaissuhteisiin. Köyhät lapset jäävät helposti ulkopuolisiksi, koska heillä ei ole mahdollisuuksia samanlaiseen kuluttamiseen kuin muilla ikäisillään, eikä rahaa esimerkiksi harrastuksiin tai muihin maksullisiin vapaa-ajan toimintoihin. Köyhät lapset kokevat myös muita lapsia useammin kiusaamista ja syrjintää. Köyhyys voi aiheuttaa myös esimerkiksi pelon, vihan, voimattomuuden, riittämättömyyden ja turhautumisen tunteita sekä ulkopuolisuuden ja osattomuuden kokemuksia (9,10,11,12) ja vaikuttaa siten lasten käsitykseen itsestä ja omista mahdollisuuksista.

Samaa vahvistaa suomalainen Luuppi-kyselytutkimus. Sen mukaan köyhissä perheissä elävät lapset tapaavat kavereitaan harvemmin kuin muut, heillä on vähemmän harrastuksia ja heidän kokemuksensa omasta hyvinvoinnistaan on heikompi kuin paremmin toimeentulevien perheiden lapsilla (13). Tämä ei johdu pelkästään rahan puutteesta, vaan köyhyyteen liitetystä stigmasta, joka voi sulkea lapsia kaveriverkostojen ulkopuolelle. Köyhyyden tuottama leima voi olla lapsille jopa materiaalisia puutteita vakavampi ongelma.

Pelastakaa lapset -järjestön Lapsen ääni -raportin mukaan köyhyydessä elävät lapset kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin koulussa, lähiympäristössä ja harrastuksissa puolet heikommaksi kuin muut lapset (14). Lisäksi lasten arki kotona on usein huolen kantamista vanhemmista ja vastuunottoa perheen taloudellisesta tilanteesta. Köyhät lapset pyrkivät suojelemaan vanhempiaan rahaan liittyviltä huolilta ja luopuvat helposti omista tarpeistaan perheen taloudellisen tilanteen vuoksi (10,12).